Tämä on lupaava artikkeli.
Koordinaatit: 18°S, 179°E

Fidži

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. lokakuuta 2020 kello 08.24 käyttäjän Yuhani (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 19. lokakuuta 2020, perustui tähän versioon.

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Fidžin kielestä on erillinen artikkeli.
Fidžin tasavalta
Republic of Fiji
Matanitu ko Viti
फ़िजी गणराज्य (Fijī Ganarājya)
Fidžin lippu Fidžin vaakuna
lippu vaakuna

Fidžin sijainti
Fidžin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Jioji Konrote
Frank Bainimarama
Pääkaupunki Suva
Muita kaupunkeja Lautoka, Nausori, Nadi, Lami
Pinta-ala
– yhteensä 18 274[1] (sijalla 156)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2014) 903 207[1] (sijalla 159)
– väestötiheys 45,9
– väestönkasvu 0,7[1] (2014)
Viralliset kielet fidžin kieli, englannin kieli, fidžinhindi [2]
Valuutta Fidžin dollari (FJD)
BKT (2013)
– yhteensä 4,45 miljardia USD[1]  (sijalla 155)
– per asukas 4900 USD[1]
HDI (2019) 0,743[3] (sijalla 93)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 8,9[1]
– teollisuus 13,5[1]
– palvelut 77,6[1]
Aikavyöhyke UTC+12
– kesäaika UTC+13
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
10. lokakuuta 1970
Lyhenne FJ
Kansainvälinen
suuntanumero		 +679
Tunnuslause Rerevaka na Kalou ka Doka na Tui (Pelkää Jumalaa ja kunnioita kuningatarta)
Kansallislaulu ”God Bless Fiji”
Edeltäjä(t) Fidžin dominio
(1970–1987)
Fidžin siirtomaa
(1874–1970)

Fidžin tasavalta (aiemmin Fidžisaarten tasavalta)[4] eli Fidži (fidžiksi Matanitu ko Viti, fidžinhindiksi फ़िजी) on saaristovaltio eteläisellä Tyynellämerellä, Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluu noin 330 saarta tai luotoa, joista noin kaksi kolmasosaa on asuttamattomia. Suurimmat saaret ovat Viti Levu ja Vanua Levu, joissa elää noin 87 prosenttia maan yli 837 000 asukkaasta. Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levulla. Fidžin maapinta-ala on hieman yli 18 000 km². Vuonna 1970 tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen valtio on ollut poliittisesti epävakaa. Vuodesta 1987 lähtien maa on käynyt läpi neljä vallankaappausta, joista viimeisimmän vuoden 2006 lopulla. Fidži erotettiin 1. syyskuuta 2009 Kansainyhteisöstä, mutta se sai jäsenyyden takaisin syyskuun 2014 vaalien jälkeen. Maassa elää alkuperäisten fidžiläisten lisäksi merkittävä vähemmistö Intiasta tuotujen siirtolaisten jälkeläisiä, fidžinintialaisia.

Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri ja turismi.

Maan tunnukset

Fidžin lipussa on siirtomaahistoriasta kertova Britannian lippu sekä brittiaikaisesta vaakunasta periytyvä vaakunakilpi. Fidžin vaakunassa on Englannin punainen Pyhän Yrjön risti, kookospähkinää tassuissaan kannatteleva leijona ja rauhankyyhky sekä siirtomaaisännille tärkeitä luonnonvaroja edustavat sokeriruoko, kookospalmu ja banaaniterttu.[5]

Fidžin pääministeri Frank Bainimarama ilmoitti helmikuussa 2015, että maa tulee poistamaan lipustaan brittiläisen siirtomaavallan symbolit. Uudesta lipusta järjestettäisiin suunnittelikilpailu, ja lippu olisi tarkoitus ottaa käyttöön maan itsenäisyyden 45-vuotisjuhlissa lokakuussa 2015.[5] Oppositio vastusti kuitenkin ehdotusta kustannusten takia, minkä takia lipun uudistus juuttui telineisiinsä. Bainimarama ilmoittikin elokuussa 2016, että hallitus ei enää aja lipun uudistamista ja keskittää varoja ennemmin sykloni Winstonin aiheuttamien tuhojen korjaamiseen.[6]

Maantiede

Saaret

Fidžin kartta

Fidži on noin 850 saaresta koostuva saarivaltio läntisellä Tyynellä valtamerellä, noin 1 770 kilometriä Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Valtioon kuuluva Taveunin saari sijaitsee 180 asteen meridiaanin rajalla, mutta koko valtio on määrätty samalle aikavyöhykkeelle eli kaikkialla valtiossa on sama päivämäärä sijainnista riippumatta. Saarista noin sata on asutettuja ja valtaosa eli noin 522 on pieniä luotoja. Pääsaaristosta hieman erillään sijaitsee Rotuman saari, joka liitettiin valtioon vuonna 1881 ja sillä on hallinnollinen erityisasema.[7] Myös Ceva-I-Ra-koralliatolli kuuluu valtioon hieman etäisestä sijainnista huolimatta. Fidžin pinta-alasta noin prosentti eli 18 270 km² on maata. Valtion pinta-ala merialueet mukaan luettuna on noin 1,3 miljoonaa neliökilometriä. Suurimmat saaret ovat Viti Levu (10 386 km²) ja Vanua Levu (5 535 km²). Pääkaupunki Suva sijaitsee Viti Levun saarella.[8] Suvan lisäksi muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Labasa, Nadi, Savusavu ja Lautoka. Yli puolet Fidžin asukkaista asuvat saarten rannikoilla. Rantaviivaa Fidžillä on yhteensä 1 129 kilometriä.[7] Muita saaria ja saariryhmiä ovat muun muassa Rotuma, Taveuni, Kadavu, Mamanuca-saaret, Yasawa-saaret, Lomaiviti-saaret sekä syrjäiset Lau-saaret.[9]

Suurimmat saaret ovat vulkaanisia ja saaret ovat saaneet alkunsa vulkaanisen toiminnan seurauksena ja ne ovat vuoristoisia.[10] Saarivaltiossa sijaitsee 28 muuta yli 910 metrin korkuista huippua. Muuten saaria peittää trooppinen metsä. Maan korkein kohta on Viti Levun saarella sijaitseva Tomanivi (Mount Victoria), jonka huippu on 1 323 metrin korkeudessa. Fidžin suurimmat joet ovat Viti Levulla sijaitsevat Rewa, Navua, Sigatoka ja Ba sekä Vanua Levulla sijaitseva Dreketijoki, joiden suille on muodostunut deltoja. Rewa on elinkeinon kannalta tärkein joki ja se on pituudeltaan 150 kilometriä, josta 113 kilometriä on purjehduskelpoista.[7]

Luonto

Fidžillä elää runsaasti värikkäitä lintulajeja. Kuvassa on palettihedelmäkyyhky.

Saarien alkuperäinen lajisto on erittäin runsas. Eläimistöön kuuluu sammakoita, liskoja, kilpikonnia, käärmeitä, lepakoita ja lintuja. Muutamia endeemisiä lajeja lukuun ottamatta luonto on hyvin samankaltainen kuin Indonesiassa ja Malesiassa, josta saaren kasvillisuus ja eläimet ovat alun alkaen peräisin. Uusia lajeja on tuotu saarelle, paitsi eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden mukana, myös 3 500 vuotta sitten, kun ensimmäiset ihmiset asuttivat saaren ja toivat mukanaan muun muassa sikoja ja koiria. Uusien lajien vuoksi jotkin harvinaiset lajit kuolivat sukupuuttoon. Fidžin nisäkäslajeista vain kuusi lepakkoa on alkuperäisiä, muut ovat myöhemmin tuotuja. Saaren lepakkoja ovat esimerkiksi kymmensenttinen Notopteris macdonaldi ja tätä tuplasti suurempi endeeminen laji Mirimiri acrodonta. Saarelle on tuotu muun muassa intianpikkumangusti vuonna 1883 metsästämään sokeripeltosatoja tuhoavia rottia, mutta se siirtyi syömään lintujen ja matelijoiden munia. Eurooppalaiset toivat mukanaan myös vuohen ja tahtomattaan kotihiiren sekä iso- ja mustarotan.[11]

Fidžin 57 lintulajista vajaa puolet (26) on kotoperäisiä, muun muassa Myzomela chermesina ja fidžinviistäjä. Merilintuja on noin 23 lajia. Lentokyvystä huolimatta jotkin linnut ovat rajoittuneet vain yhdelle tai kahdelle saarelle. Jotkin ulkomailta tuodut vierasperäiset lintulajit ovat vallaneet alkuperäislajien ekologisia lokeroita ja ajaneet niitä ahtaammalle. Tällainen on esimerkiksi pihamaina. Lintubongaus on hyvin suosittu vapaa-ajan harrastus Fidžillä.[12]

Brachylophus vitiensis -lisko, joka elää ainoastaan Fidžillä. Se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Fidžillä eläviä liskoja ovat Rotuman saarella elävä Lepidodactylus gardineri sekä uhanalaiset Brachylophus vitiensis ja Brachylophus fasciatus.[13] Yhteensä saarilta on löydetty 27 matelijalajia, joista valtaosa on liskoja, mutta Fidžillä asuu myös muutamia maa- ja merikäärmelajeja, kuten Viti Levun saarella elävä Ogmodon vitianus. Kahdesta maalla elävästä käärmelajista toinen ei ole lainkaan myrkyllinen, ja toinen on vahvasta myrkystään huolimatta melko vaaraton, koska se ei pysty heikon leukansa vuoksi avaamaan suutaan tarpeeksi auki purrakseen ihmistä.[14] Fidžillä tavattaviin matelijoihin kuuluu myös viisi merikilpikonnalajia, jotka ovat merinahkakilpikonna, etelänbastardikilpikonna, liemikilpikonna, valekarettikilpikonna ja karettikilpikonna. Niitä saalistetaan lihan vuoksi, ja niiden munat ovat suosittua ravintoa. Alle 46-senttimetristen kilpikonnien metsästys on kielletty, mutta koska ne tulevat sukukypsiksi vasta suurempina, kielto ei toimi tehokkaasti.[14] Vuonna 1936 tuodusta agakonnasta on tullut suuri riesa saaren kotoperäisille sammakkolajeille, joita näkee nykyään vasta syvällä metsässä ja sielläkin harvoin.[14]

Fidžin maapinta-alasta 45 prosenttia on metsän peitossa, josta kolmasosaa eli 2 530 km²:ä hyödynnetään kaupallisesti. Metsäisimmät alueet keskittyvät vuoristojen tuulenpuolisille alueille, kun suojapuolella kasvaa ruohomaata. Rannikolla kasvaa runsaasti mangrovepuita ja kookospalmuja. Maapinta-alasta 87,9 % on alkuperäisväestön omistuksessa ja 3,9 % valtiolla.[15]

Fidžiltä on tunnistettu 1 596 kasvilajia, joista noin 60 prosenttia on kotoperäisiä.[16] Tagimaucia-nimellä kutsuttua puna- ja valkokukkaista köynnöskasvia Medinilla waterhousei tavataan ainoastaan Fidžillä ja sielläkin vain Taveunin saarella samannimisen järven ympäristössä sekä Vanua Levi -saaren eteläkärjessä Mt. Seatura -vuoren ylärinteessä.[7][17] Se on myös valtion kansalliskasvi. Saarella kasvaa 31 kookospalmulajia, useita saniaiskasveja ja vankkoja kauripuumetsiä (dakua), joiden puita käytetään paljon huonekaluteollisuudessa Casuarina-suvun lujien puiden ohella. Nonia käytetään paljon lääkekasvina.[16]

Luonnon suurimmat uhat ovat metsähakkuut ja saasteet. Maaperän eroosiota edistää maanviljelykseen valittujen alueiden huono sijainti sekä maataloudessa käytetyt huonot menetelmät. Sateilla on myös oma osansa eroosiossa. Nykyinen ilmastonmuutos on vakava uhka kaikille Tyynenmeren pienille saarivaltioille, niin myös Fidžille, merenpinnan nousun vuoksi.[7]

Ilmasto

Maan ilmasto on trooppinen meri-ilmasto, joten ilma on lämmin ja niin päivittäiset kuin vuotuiset lämpötilanmuutokset erittäin pieniä. Vuoden päiväkeskilämpötilat vaihtelevat välillä 20–29 °C ja öisin lämpötila on noin 18–20 °C.[18] Alin koskaan mitattu lämpötila on 12 °C ja korkein 36 °C. Pääkaupungissa Suvassa mitattu vuosittainen sademäärä on vajaa 305 senttimetriä. Suojaisilla alueilla vuotuinen sademäärä on selvästi pienempi, noin 178 cm, ja lämpötila noin asteen korkeampi kuin tuulen puolella.[18] Vuorilla voi sataa jopa kuusi metriä vettä vuoden aikana.[18] Sateet jakaantuvat eri kuukausille hyvin tasaisesti siten, että joka kuukausi on noin 16 sateista päivää, heinäkuussa tosin vain 11.[7][19]

Vuosittainen syklonikausi ajoittuu marraskuun ja huhtikuun väliselle ajalle,[7] jolloin on myös kaikkein lämpimintä.[15] Eniten sykloneja esiintyy tammi-helmikuussa. Keskimäärin yhdessä vuosikymmenessä Fidžillä on kymmenestä kahteentoista syklonia. Kauden myrskyt voivat olla niin voimakkaita, että ne aiheuttavat tuhoja viljelyksille ja muulle omaisuudelle. Myös kuolonuhrit ovat mahdollisia.[7] Näin pahoja sykloneja on kymmenen vuoden aikana kaksi tai kolme. Parhaiten sykloneilta suojassa ovat maan etelä- ja itäosat.[18] Idästä puhaltavat pasaatituulet tuulevat kaikkina vuodenaikoina ja ovat voimakkuudeltaan korkeintaan keskitasoa.

Fidžin (Suva) ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 28 30 30 28 27 26 26 26 26 27 28 29 ka. 27,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 23 23 22 21 20 20 20 20 21 21 22 ka. 21,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) 26 26 26 25 24 23 23 23 23 24 24 25 ka. 24,3
Sademäärä (mm) 280 270 360 300 250 170 120 210 190 210 240 310 Σ 2 910
Sadepäivät (d) 16 16 17 16 15 13 11 14 15 15 16 17 Σ 181
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
28
21
30
23
30
23
28
22
27
21
26
20
26
20
26
20
26
20
27
21
28
21
29
22
S
a
d
a
n
t
a 		280
270
360
300
250
170
120
210
190
210
240
310


Lähde: Suva, Fiji Weatherbase. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)

Historia

Pääartikkeli: Fidžin historia

Aika ennen eurooppalaisten saapumista

Ensimmäiset merkit Fidžin asutuksesta ovat peräisin 1220-luvulta eaa. tai aiemmin, jolloin vanuatulaiset lapita-heimolaiset saapuivat saarille tuoden mukanaan muun muassa sian ja ruokakasveja. Heihin viittaavia keramiikkalöytöjä ei kuitenkaan ole tehty heidän maahantuloaan myöhäisemmältä ajalta.[20] Ajan saatossa he siirtyivät Tongaan ja Samoalle perustaen polynesialaisen kulttuurin.[21] Tältä ajalta on löydetty kahdenlaista keramiikkaa, mutta on epävarmaa, kertooko keramiikka saarelle muuttaneesta kokonaan uudesta kulttuurista vai ainoastaan pienen tulokasjoukon aiheuttamasta kulttuurimuutoksesta.[21] Lapitalaiset kutsuivat saarta Vitiksi, josta valtion englanninkielinen nimi on tarinan mukaan alkunsa, kun kapteeni James Cook tulkitsi saarelaisten ääntämisen väärin Fijiksi.[20] Laajalle levinnyt legenda väittää, että ensimmäiset fidžiläiset olisivat olleet tulleet Tansanian Tanganjikasta. Lapitalaisten jälkeen saaria asuttivat melanesialaiset, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla ja elivät ilmeisesti sopuisasti. Asukasluku lähti voimakkaaseen kasvuun noin 500-luvulla eaa., kun lisää melanesialaisia muutti saarille. Samaan aikaan fidžiläiset alkoivat harjoittaa kaskeamiseen perustuvaa maanviljelyä.[20] Suurempien jokien suille muodostuneilla deltoilla maa oli jo valmiiksi ravinteikasta ja jokien suille oli keskittynyt paljon asutusta.[21] Asukasluvun kasvu lisäsi heimojen välisiä konflikteja ja sotia. Kannibalismi yleistyi sotien myötä, ja kylien ympärille rakennettiin suojamuureja. Noin vuoden 1000 aikoihin samoalaiset ja tongalaiset alkoivat hyökkäillä fidžiläisiä vastaan. Hyökkäilyt jatkuivat aina eurooppalaisten saapumiseen saakka.

Perinteisessä fidžiläisessä heimossa johtaja valittiin sen perusteella, millaiset olivat hänen sukulaissuhteensa ja mitä hän oli saavuttanut elämässään. Eri heimot (mataqali) solmivat keskenään liittoja, ja kylät saattoivat jopa yhdistyä ja edelleen erota uudestaan eripuran vuoksi.[21]

Eurooppalaisten saapuminen

Fidžin kuninkaana itseään pitänyt Seru Epenisa Cakobau, jonka kääntyminen kristinuskoon oli ratkaiseva askel kristinuskon yleistymiseen saarilla.

Ensimmäinen saaret löytänyt eurooppalainen oli alankomaalainen Abel Tasman vuonna 1643. Hän kuvaili saaristoa purjehtimisen kannalta petolliseksi, eivätkä eurooppalaiset tutustuneet saariin ennen kuin James Cook kävi Lau-saariryhmän Vatoa-saarella vuonna 1774.[20] Eurooppalaisia epäilyttivät matalikot, mutta myös saarilla esiintyvä kannibalismi. Kun tieto alueen santelipuista ja merimakkaroista levisi, kauppiaat uskaltautuivat sinne. Santelipuuta arvostettiin Euroopassa ja Aasiassa sen hyvän tuoksun vuoksi. Sen kauppa oli ensin tongalaisten käsissä, mutta Argo-laivan haaksirikosta pelastunut Oliver Slater löysi Itä-Fidžillä eläneiden tongalaisten santelipuut ja kertoi niiden olinpaikasta muille eurooppalaisille. Tongalaiset menettivät asemansa, kun eurooppalaiset alkoivat käydä vaihtokauppaa suoraan fidžiläisten kanssa. Vaihdossa he antoivat ruutia, musketteja, metallityökaluja, vaatteita ja tupakkaa. Hyödynnettävä santelipuu loppui vuonna 1813, mutta kaupan seuraukset näkyivät senkin jälkeen, kun fidžiläisheimot alkoivat käydä tuliaseiden avulla yhä verisempiä selkkauksia keskenään. Santelipuun loputtua merimakkarasta tuli seuraava myyntivaltti, mutta silläkin käytiin kauppaa vain parin vuosikymmenen ajan (1850-luvulle asti).[22]

Kaupanteko oli kiivainta Viti Levun itäosassa, ja Baun päällikkö sai runsaasti valtaa sen myötä. Päällikkö Seru Epenisa Cakobau oli valtansa huipulla 1850-luvulla, vaikkei hänen valtansa todellisuudessa yltänytkään koko Fidžille. Tongalaiset valloittivat Enele Ma’afu johtamana Vanua Balavun Laun saariryhmän pohjoisosasta, ja vuosikymmenen loppuun mennessä tongalaiset olivat ottaneet saariryhmän itäosat hallintaansa.[22] Eurooppalaisia muutti saarelle koko ajan enemmän ja enemmän, mikä horjutti poliittista ilmapiiriä.

Eurooppalaiset olivat yrittäneet alusta saakka lopettaa kannibalismin ja käännyttää fidžiläiset kristinuskoon. Käännytys eteni aluksi heikosti, kunnes Cakobau omaksui vastahakoisesti John Wesleyn saarnaaman metodismin vuonna 1854. Myös katolilaiset ja protestantit saarnasivat oman kristinuskon tulkintansa puolesta. Kristinusko sai vankan jalansijan, ja metodismi on nykyään valtion suurin uskontokunta.[23][24]

Siirtomaakausi

Kun Seru Epenisa Cakobau tavoitteli Fidžin kuninkaan asemaa, hän sai kuninkuudelleen yli 3 000 eurooppalaisen tuen ja allekirjoitti 10. lokakuuta 1874 sopimuksen, minkä perusteella Fidži muuttui Britannian siirtomaaksi.[25] Cakobau teki Australiaan virallisen vierailun. Cakobau palasi kotiin HMS Didolla 1875 ja toi mukanaan silloiseen pääkaupunkiin Levukaan tuhkarokon, josta itse selvisi hengissä, mutta 69 paikallisen päällikön samoin kuin yli viidesosan saarivaltion väestöstä eli 40 000 ihmisen kerrotaan kuolleen tautiin.[26]

Vuosina 1879–1916 Fidžille tuotiin 60 000 intialaista tekemään töitä eurooppalaisten omistamilla sokeriviljelmillä, mistä juontaa juurensa saaren hindinkielisyys. Äänioikeus oli vain alkuperäisasukkailla vuoteen 1904 asti, jolloin eurooppalaisille myönnettiin oikeus asettua vaaliehdokkaaksi. Intialaiset saivat vastaavan oikeuden vuonna 1929. Perinteinen hierarkia murtui lopullisesti vuonna 1963, jolloin naiset saivat oikeuden asettua ehdokkaaksi.[24]

Itsenäisyyden aika

Saarille myönnettiin itsenäisyys 10. lokakuuta 1970. Fidžin dominio kuului kuitenkin edelleen commonwealth realmiin ja maan valtionpäämiehenä oli Britannian kuningatar Elisabet II.

Vuonna 1987 tehtiin kaksi sotilasvallankaappausta, joita molempia johti Sitiveni Rabuka. Taustalla olivat alkuperäisten fidžiläisten ja fidžinintialaisten väliset jännitteet. Alkuperäisväestö koki kasvavan intialaisperäisen väestönosan uhaksi, ja tuohon aikaan molempia ryhmiä oli lähes yhtä paljon. Ensimmäinen sotilasvallankaappaus alkoi, kun huhtikuussa järjestetyissä vaaleissa monikansallinen työväenpuolue nousi laillisesti valtaan. Kaikkina aiempina äänestysvuosina valtaan oli noussut alkuperäisväestön kannattama Liittopuolue. Rabuka ja tuhannet Liittopuolueen kannattajat nousivat kapinaan ja suorittivat onnistuneen vallankaappauksen ilman ihmishenkien menetyksiä. Kapina ei kestänyt kuin yhden päivän. Puoli vuotta myöhemmin Rabuka jäädytti perustuslain ja hajotti valtaa pitävän hallituksen. Samalla hän julisti Fidžin tasavallaksi. Presidentiksi nousi kenraalikuvernööri Ratu Sir Penaia Ganilau, ja Liittopuolueen johtaja Kamisese K. T. Mara valittiin pääministeriksi.[27]

Uusi perustuslaki laadittiin tammikuussa vuonna 1990, kun Rabuka jätti paikkansa sisäministerinä ja palasi armeijan palvelukseen. Perustuslaki ei ollut tasa-arvoinen vaan suosi etnisiä fidžiläisiä fidžinintialaisten kustannuksella. Tarpeeksi rikas intialaisperäinen väestö muutti pois maasta, mikä ajoi Fidžin talouden alamäkeen mutta takasi alkuperäisväestön enemmistöaseman. Vuonna 1997 perustuslakia muutettiin tasapuolisemmaksi, ja vuoden 1999 vapaissa vaaleissa valittu presidentti oli fidžinintialainen.[25]

Vallankaappauksia

Fidžiläinen nationalisti George Speight pani seuraavana vuonna toimeen vallankaappauksen. Hänen tarkoituksenaan oli, että presidenttinä ja pääministerinä saisi olla ainoastaan alkuperäinen fidžiläinen. Vallankaappausta seurasivat laajat levottomuudet, jotka vähensivät turismia 41 prosenttia.[27] Speight ja hänen tukijansa vangittiin vuonna 2000, ja väliaikaishallituksen pääministeriksi nousi Laisenia Qarase. Presidentiksi nousi Speightin veljen aiempi appi Ratu Josefa Iloilo. Speightiä uhkasi kuolemantuomio, mutta hän onnistui muuttamaan sen elinikäiseksi vankeudeksi.[28] Qarase vastasi uuden perustuslain laatimisesta ja uusien vaalien järjestämisestä. Hänet valittiin pääministeriksi vuoden 2001 vaaleissa, joissa hänen perustamansa kansallismielinen Fidžin yhtenäisyyspuolue sai 32 paikkaa parlamentin kaikista 71:stä. Kampanjassaan Qarase hyödynsi fidžinintialaisia kohtaan tunnettua pelkoa. Heitä asui maassa 44 prosenttia koko väestöstä. Lähes kaikki uuden hallituksen ministerit olivat etniseltä taustaltaan alkuperäisväestöä, mutta helmikuussa 2002 korkein oikeus määräsi huomioimaan myös Fidžin työväenpuolueen fidžinintialaiset edustajat hallituksen kokoonpanossa.[27]

Toukokuussa 2005 pääministeri Qarase teki lakialoitteen, joka takaisi paremmat oikeuden intialaisperäiselle väestönosalle ja myöntäisi korvauksia ihmisoikeusrikkomusten uhreille.[29] Liennytyksen merkkinä hän myös perusti komitean, joka tutki vuosien 2000 ja 2005 välisenä aikana tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia. Ehdotukset otettiin vastaan ristiriitaisesti. Eniten kritiikkiä sai se, että ehdotus takasi vapautuksen vuoden 2000 vallankaappaajille. Vastustajiin kuului myös amiraali Frank Bainimarama,[30] joka syytti toukokuussa 2006 valittua hallitusta korruptiosta ja uhkasi marras-joulukuun vaihteessa sotilasvallankaappauksella, jollei hänen esittämiinsä vaatimuksiin vastattaisi. Hän sanoi haluavansa puhdistaa hallituksen. Bainimarama otti vallankaappauksen jälkeen presidentin viran itselleen, mutta antoi sen takaisin tammikuussa 2007 Josefa Iloilolle, joka teki Bainimaramasta pääministerin.

Bainimarama julisti maan hätätilaan, koska kotisaarelleen maanpakoon lähetetty Qarase palasi pääkaupunkiin Suvaan syyskuussa 2007. Bainimarama arveli hänen yrittävän horjuttaa maan vakautta. Hätätilassa viranomaisilla on valta pidättää ihmisiä ilman syytteitä.[31] Maa on vielä vuonna 2009 sotilashallituksen alainen, ja poliittinen ilmapiiri on jännittynyt. Armeija on muun muassa yrittänyt lopettaa maan suurimman sanomalehden Fiji Timesin ”yhteistyöhaluttomana”.[32] Vaalit oli sovittu pidettäviksi maaliskuussa 2009, mutta Bainimarama siirsi niitä ja vetosi siihen, että vaalijärjestelmä pitäisi muuttaa tasapuolisemmaksi kaikkia etnisiä ryhmiä kohtaan.[33] Vaalien järjestäminen lykkääntyi entisestään, kun presidentti Iloilo ilmoitti mitätöineensä perustuslain ja asettuneensa valtion johtajaksi. Taustalla oli tuomioistuimen päätös väliaikaishallituksen laittomuudesta ja suositus uusien vaalien järjestämisestä. Iloilo sanoi järjestävänsä uudet vaalit viiden vuoden sisällä.[34] Syksyllä 2009 Kansainyhteisö päätti erottaa Fidžin, koska tilapäishallitus ei pystynyt järjestämään demokraattisia vaaleja.[35]

Vuodesta 2014 lähtien

Kansainyhteistö palautti jäsenyyden syyskuun 2014 vaalien jälkeen.[25]

Marraskuussa 2018 parlamenttivaaleissa Frank Bainimaraman puolue Fiji First sai hyvin niukan vaalivoiton ja hän saattoi edelleen jatkaa Fidzin pääministerinä. Puolueen enemmistö kuitenkin oli supistunut edellisistä vuoden 2014 vaaleista. Kyseessä olivat vasta toiset parlamenttivaalit sen jälkeen, kun Bainimarama kaapasi maassa vallan vuonna 2006.[36]

Politiikka ja hallinto

Politiikka

Pääartikkeli: Fidžin politiikka
Frank Bainimarama, Fidžin pääministeri vuodesta 2007

Fidžin valtionpäämies on presidentti, jonka vuoden 1997 perustuslain mukaan valitsi suuri päällikköneuvosto viiden vuoden kaudeksi. Vuoden 2006 vallankumouksen jälkeen perustuslaki kumottiin, ja vuonna 2009 väliaikaishallitus nimitti presidentiksi Epeli Nailatikaun.[37]

Nykyisin presidentin valitsee parlamentti ja presidentin toimikausi on kolme vuotta. Presidentti voidaan valita yhden kerran uudelle kolmivuotiskaudelle, mutta ei enää tämän jälkeen. Presidentin tehtävä on lähinnä seremoniallisena valtionpäämiehenä toimiminen. [38] Eläkkeellä oleva kenraali ja entinen FijiFirst puolueen parlamentaarikko Jioji Konrote valittiin presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 2015 ja uudelleen vuonna 2018.[39]

Fidžillä on ollut vuoden 1987 jälkeen neljä vallankaappausta. Viimeisin tehtiin pääministeri Laisenia Qarasea vastaan joulukuussa 2006. Siinä vallan otti armeijan komentaja Frank Bainimarama. Kun vetoomustuomioistuin totesi kaappauksen laittomaksi vuonna 2007, väliaikaishalinto kumosi perustuslain vuonna 2009 ja hallitsi maata asetuksilla. Kaikki tuomarit erotettiin, mutta osa nimitettiin asetuksella uudelleen ja Sri Lankasta tuotiin lisää tuomareita. Samalla julistettiin poikkeustila joka sallii lehdistön sensuroimisen.[37]

Syyskuussa 2013 vahvistettiin uusi perustuslaki ja syyskuussa 2014 järjestettiin vaalit. Ennen niitä Bainimarama perusti FijiFirst-puolueen, joka voitti vaalit ja Bainimarama siirtyi sen johdossa sotilasjohtajasta siviilipääministeriksi.[25]

Fidžin politiikkaa hallitsee useita puolueita, josta monet ovat niin pieniä, etteivät ilman vaaliliittoja pystyisi pärjäämään äänestyksissä suuremmille.[40]

Vuoden 2014 vaaleissa Bainimaraman puolue FijiFirst sai 32 paikkaa, Sosiaalidemokraattinen liberaalipuolue (Sodelpa) 15 paikkaa ja Kansallinen federaatiopuolue (NFP) kolme paikkaa.[41]

Vuoden 2018 vaalien jälkeenkin kannatustaan menettänyt FijiFirst säilyi maan suurimpana puolueena ja toiseksi suurin oli entisen pääministerin Sitiveni Rabukan johtama Sosialidemokraattinen liberaalipuolue (Social Democratic Liberal Party). Pääministerinä jatkoi Bainimarama.[42]

Hallinto

Fidži on jaettu neljään osaan (engl. division):[1]

  • Central Division (keskinen osa; pääkaupunki Suva)
  • Northern Division (pohjoinen osa; pääkaupunki Labasa)
  • Eastern Division (itäinen osa; pääkaupunki Levuka)
  • Western Division (läntinen osa; pääkaupunki Lautoka)

Rotuman saari saariston pohjoispuolella on riippuvuusasemassa Fidžiin nähden.[1]

Talous

Fidži on yksi Tyynenmeren saaristojen kehittyneimmistä talouksista, mutta sielläkin suuri osa elää omavaraistaloudessa ja väestöstä neljäsosa elää köyhyysrajan alapuolella. Nykyään valtion tärkeimmät tulonlähteet ovat sokeri ja kalastus. Vuosittain Fidžillä käy noin 400 000 – 500 000 turistia. Fidžiläisellä sokerilla on etuasema Euroopan unionin markkinoille. Näin ollen EU:n päätös leikata sokerinviljelyn tukea hankaloittaa ratkaisevalla tavalla Fidžinkin taloutta. Teollisesta toiminnasta kolmannes on sokerin jatkokäsittelyä. Sotilasvallankaappaukset ja jännittynyt poliittinen ilmapiiri ovat vähentäneet maan vuosittaisia tuloja vähentämällä maahan kohdistuvaa matkailua ja hankaloittamalla kaupankäyntiä. Euroopan unioni on jäädyttänyt Fidžille myönnettävät avustusrahat, kunnes maassa toimiva sotilashallitus luopuu vallasta ja uusi hallitus valitaan vaaleilla. Myös rahalähetykset Kuwaitissa ja Irakissa töissä olevilta ovat pienentyneet. Vähäiset investoinnit ja epämääräiset maanomistuslait aiheuttavat pitkäaikaisia ongelmia maan taloudelle.[1]

Maan luonnonvaroista merkittävimmät ovat huonekaluissa käytettävät puut. Saarilta on myös löydetty kultaa ja kuparia. Öljyäkin on yritetty etsiä merialueilta, mutta laihoin tuloksin. Vesivoima ja kalat lasketaan myös luonnonvaroihin.[1]

Fidžin talouden suhdanteet ovat itsenäistymisen jälkeen vaihdelleet voimakkaasti. Itsenäistymisen jälkeen ensimmäiset kymmenen vuotta olivat talouskasvun aikaa (1970–75: 5,9 %/vuosi; 1976–80: 3,9 %/vuosi). Seuraavan vuosikymmenen alussa korkea inflaatio näkyi etenkin energian kallistumisena ja maa ajautui kolmesti taantumaan. Vuoden 1986 noin 8,1 prosentin talouskasvu kääntyi taas laskuksi seuraavana vuonna sotilasvallankaappauksen takia, mutta seuraavina vuosina aina vuoteen 1996 asti talous kasvoi keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Aasian talouskriisi ajoi Fidžinkin talouden laskusuhdanteeseen päästen siitä irti vuonna 1997 vain 1,4 prosentin talouskavulla. Seuraavana vuonna talous kasvoi jo 9,7 prosenttia (inflaatiokorjattuna 7,8 %), kuunes vuonna 2000 uuden sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen talous lähti 2,9 prosentin laskuun, minkä jälkeen talous on kasvanut 3–4 prosenttia vuosittain.[43] Vuoden 2009 maailmanlaajuisen talouskriisi vähensi Fidžin matkustajamääriä tammikuussa noin 27 prosenttia, mutta raaka-aineiden vienti kasvoi 18,6 % vuonna 2008. Inflaatio oli helmikuussa 2009 vain 1,9 %, joka on selvästi alhaisempi kuin tammikuun lukema (6,1 %) ja alhaisin sitten vuoden 2006 heinäkuun.[44]

CIA:n The World Factbookin mukaan Fidžin arvioitu bruttokansantuote oli vuonna 2010 3,131 miljardia Yhdysvaltain dollaria (ostovoimakorjattuna 3,869 miljardia dollaria) eli asukasta kohden 4 400 dollaria. Bruttokansantuotteesta noin kolme neljännestä tulee palveluista, kun teollisuuden ja maatalouden yhteinen osuus on neljännes. Maatalous on toisaalta suurin työllistäjä, joka työllisää 70 prosenttia työvoimasta. Vuonna 1999 137 000 työikäisestä 7,6 prosenttia oli työttömänä.[1]

Liikenne

Fidžillä on 28 lentokenttää. Rautatietä on 597 kilometriä. Tärkeimmät satamat ovat Lautoka, Levuka ja Suva.[1]

Väestö

Eurooppalaiset tuhosivat 1800-luvulla monet fidžiläisten temppelit ja rakennuttivat tilalle omia kirkkoja. Kuvassa on goottilaista arkkitehtuuria edustava roomalaiskatolinen kirkko valtion entisessä pääkaupungissa Levukassa.

Fidžin kaksi suurinta etnistä ryhmää ovat fidžiläiset (57,3 %) ja fidžinintialaiset (37,6 %), jotka britit toivat Intiasta työvoimaksi 1800-luvulla.[37]

Fidžin perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Vaikka valtionkirkkoa ei ole, Fidžin hallintoa on syytetty kristinuskoon perustuvan valtion perustamisesta. Suurimmat uskonnot ovat kristinusko (52 %) ja hindulaisuus (33 %). Väestöstä 7 % on muslimeja (pääosin sunnalaisia). Muita uskontoja edustaa 5,3 % väestöstä ja uskonnottomia on 0,3 %. Kristinuskon suurimmat suuntaukset ovat metodismi (34,5 % koko väestöstä), roomalaiskatolilaisuus (7,2 %), helluntailaiset (11 %) ja adventistit (6 %).[1]

Perustuslaki määrittelee kolme virallista kieltä: englanti, joka on perua Britannan hallintoajoilta, fidži, jota puhuvat etniset fidžiläiset, sekä fidžinhindi, jota puhuvat fidžinintialaiset.[37]

Väestöstä yli puolet asuu pääkaupungissa Suvassa. Maaseudun väestö on selvästi alkanut muuttaa kaupunkeihin. Nykyään kaupungistumisaste on noin 50,7 %.[45] Monet myös muuttavat pois maasta, jos se on taloudellisesti mahdollista. Noin 40 000 on tehnyt niin vuoden 1987 vallankaappauksen jälkeen. Nykyään noin 4 000–5 000 asukkaan arvellaan muuttavan pois maasta vuosittain.[24] Tästä huolimatta asukasluku kasvaa vuosittain noin 1,4 prosenttia. Odotettu elinikä on naisilla 73 ja miehillä 68 vuotta. Naisten hedelmällisyysluku (syntyvien lasten määrä yhtä naista kohden) on 2,65.[1]

Fidžillä ei ole oppivelvollisuutta, mutta useimmat lapset käyvät nykyisin kahdeksanvuotisen peruskoulun. Sen jatkona on viisivuotinen yläkoulu, johon valitaan pääsykokeen perusteella.[46] Peruskouluja on kaikkiaan noin 700, yläkouluja 150 kappaletta. Osa niistä on valtion, osa uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä.[47]

Kulttuuri

Perinteisen fidžiläisen ruokavalion hiilihydraattilähteenä on yleensä taaroa, jamssia, bataattia ja maniokkia, mutta joskus myös leipäpuunhedelmiä, banaania tai pähkinöitä. Fidžin eri etnisten ryhmien ruokatavat ovat edelleen erilaisia, vaikka ne ovat jonkun verran lähentyneet toisiaan. Fidžiläiset ovat oppineet intialaisilta chilin, rieskamaisten leipien, riisin, vihannesten ja teen käytön, kun taas intialaiset ovat omaksuneet taaron ja kassavan syömisen sekä kavan juomisen.[48]

Fidžin musiikki on saanut maailmalla jonkin verran suosiota muun muassa muusikkojen Laisa Vulakoron ja Lagani Rabukawaqan ansiosta. Alkuperäisasukkaiden kulttuuri on säilynyt hyvin ja se on osa asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Fidžiläisistä perinteisistä tansseista tunnetuin on meke, jossa yhdistyy tanssi ja kertova tarinalaulu.[49]

Fidžin yksityinen lehdistö tunnettiin reippaasta kirjoittelustaan, mutta vuodesta 2009 alkaen se on tiukan kurin alaisena. Radio on tärkeä tiedonlähde varsinkin ulommilla saarilla.[50]

Urheilu

Rugby on suosituimpia urheilumuotoja saarella, se on maan epävirallinen kansallisurheilulaji. Fidžin rugby union -maajoukkue on menestynyt varsin hyvin, kun otetaan huomioon maan pieni koko[51]. Maan Rugby-7 -joukkue on menestynein maailmassa, se on voittanut kaksi maailmanmestaruutta[52]. Golfaaja Vijay Singh on voittanut kolme suurturnausta, PGA Championshipin kahdesti ja The Mastersin kerran[53]. Fidži on osallistunut olympialaisiin yhteensä 15 kertaa vuoden 1956 kisojen jälkeen ja ensimmäisen mitalinsa, kullan, se voitti Rugby-7:ssä vuonna 2016.[54][55]

Fidži on voittanut jalkapallon OFC Nations Cupissa pronssia vuosina 1998 ja 2008[56], mutta ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kisoihin. Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 94.[57]

Lähteet

  • Timothy L. Gall & Jeneen M. Hobby (toim.): Worldmark Encyclopedia of the Nations: Volume 4 Asia & Oceania (12. painos). Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1093-X.
  • Justine Vaisutis: Fiji. Lonely Planet, 2006. ISBN 978-1-74104-288-7.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Fiji The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Dr. A. Tschentscher, LL. M.: Section 4 of Fiji Constitution www.servat.unibe.ch. Viitattu 3.5.2009.
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ Paikkala, Sirkka: Muutoksia maiden nimissä: Fidži ja Myanmar. Kielikello, 2011, nro 2, s. 38. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. ISSN 0355-2675.
  5. ↑ a b Wallius, Anniina: Fidži karsii lipustaan brittivallan tunnukset Yle Uutiset. 3.2.2015. Viitattu 3.2.2015.
  6. ↑ Roy, Eleanor, Ainge: Fiji to keep union jack on its flag The Guardian. 18.8.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 1.5.2017. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 191
  8. ↑ Fiji YK (UNdata). Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Fiji Country Study Guide, s. 229. International Business Publications, USA, 2009. ISBN 9781438717074. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2014).
  10. ↑ Sophie Foster: Fiji Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.3.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Lonely Planet, s.62
  12. ↑ Fiji Bird Watching Go Fiji. Viitattu 30.12.2014.
  13. ↑ Endangered Species (Reptiles) Nature Fiji. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Fiji, s. 53
  15. ↑ a b Fiji Overview Fiji Islands Trade and Investment Bureau. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b Fiji, s. 54
  17. ↑ Tagimaucia Nature Fiji. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d The Climate of Fiji Fiji Meteorological Service. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Suva, Fiji Weatherbase.com. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Fiji, s. 27
  21. ↑ a b c d Sophie Foster: Fiji – History Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.3.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b Fiji, s. 28
  23. ↑ Fiji, s.29
  24. ↑ a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 192
  25. ↑ a b c d Timeline Fiji BBC. Viitattu 29.12.2014.
  26. ↑ Heikki Peltola: Tuhkarokko – unohtuva uhka, s. 705–706. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018.
  27. ↑ a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 193
  28. ↑ Fiji coup leader George Speight has death sentence reduced to life in prison The Independent. 18.2.2002. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  29. ↑ PROMOTION OF RECONCILIATION, TOLERANCE AND UNITY BILL 2005 (Lakiehdotus kokonaisuudessaan) Fiji Times. Viitattu 1.4.2009. [vanhentunut linkki]
  30. ↑ David Neilson: Why Banimarama wants to solve things his way The New Zealand Herald. 30.3.2009. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Emergency rule declared in Fiji BBC News. 7.9.2007. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Tamara McLean: Attempt to shut Fiji newspaper condemned The Sydney Morning Herald. 30.3.2009. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Fiji political leaders meet to set election course AFP. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  34. ↑ Fidzin presidentti heitti perustuslain roskakoriin HS.fi. Viitattu 14.4.2009. [vanhentunut linkki]
  35. ↑ Fidzi sai potkut Kansanyhteisöstä HS.fi. Viitattu 2.9.2009. [vanhentunut linkki]
  36. ↑ Fiji election: Bainimarama returned as PM in slim victory the Guardian. 18.11.2018. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d Background note Fiji (Previous editions) 8.7.2011. US Department of State. Viitattu 29.12.2014.
  38. ↑ Head of State and Head of Government – Embassy of the Republic of Fiji fijiembassy.jp. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Konrote reappointed Fiji's president RNZ. 31.8.2018. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
  40. ↑ Political parties & Symbols Elections 2006 – Fiji Islands. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Fiji's Frank Bainimarama confirmed as election winner with outright majority The Guardian. 22.9.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  42. ↑ Australian Associated Press: Fiji election: Bainimarama returned as PM in slim victory The Guardian. 18.11.2018. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 195
  44. ↑ Fiji’s economic activity still weak FijiVillage.com. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Population size (Sivu 29) Fidžin tilastokeskus. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  46. ↑ http://education.stateuniversity.com/pages/466/Fiji.html
  47. ↑ http://www.go-fiji.com/schools.html
  48. ↑ Fiji Countries and their cultures
  49. ↑ Fiji Dances Go Fiji
  50. ↑ Fiji country profile BBC News
  51. ↑ IRB World Rankings - 30 November 2009 irb.com. 30.11.2009. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  52. ↑ Rugby World Cup 7's Men sports123.com. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  53. ↑ Vijay Singh NNDB. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  54. ↑ Fiji - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  55. ↑ Tom McGowan: Rugby: Fiji wins first Olympic gold medal with win over Great Britain 12.8.2016. CNN. Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
  56. ↑ Oceanian Nations Cup rsssf.com. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)
  57. ↑ FIFA.com - Fiji: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 21.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Jäsenvaltiot

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fidži&oldid=19243917”