Siirry sisältöön

Elias Simojoki

Wikisitaateista
Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:
Elias Simojoki ja Reino Ala-Kulju Sinimustien Kuortaneen leirin leirinuotiolla vuonna 1935

Lauri Elias Simojoki (28. tammikuuta 1899 Rautio – 25. tammikuuta 1940 Koirinojanlahti) oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi, Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen ja AKS:n valajäsen numero yksi. Hän osallistui talvisotaan rykmentin pastorina JR39:ssä.

Lausadahduksia

[muokkaa]
  • "Väsynein mielin, mutta sisukkain ilmein he taistelivat eteenpäin, liian suurien kenkien hiertäessä verille jalat ja varusten painon pakottaessa olkapäitä. Mutta sittenkin he hiihtivät ja marssivat ja taistelivat siellä, missä oli tarvis, Suomessa, Eestissä ja Karjalassa, ja kaatuivat, missä oli tarvis, sydänveri pulputessa jäiselle hangelle."
  • "Isänmaallinen Kansanliike on suurelta osaltaan nuorisoliike. Nuoruudenusko on väkevä ja siirtää vuoria. Sen tulevaisuudennäkemys lävistää tulevaisuuden eripuran ja se tajuaa intuitiivisesti, mitä on silloin tehtävä, kun vanhojen ja viisaiden usko pettää, ja ns. reaalipoliittiset laskelmat puhuvat toista kuin nuoruus. Nuoruus ei vaadi itselleen mitään. Se ei tee opportunistisia laskelmia eikä huolehdi omasta tulevaisuudestaan silloin, kun se lähtee taisteluun sen aatteen puolesta, joka on sen tunnolle kirkastanut. Nuoriso kieltäisi oman olemuksensa, jos se astuisi sovittelujen tielle nykyisessä henkisessä taistelussa. Se ei tyydy seisomaan tuuliviirinä näiden rintamien välillä. Hellittäkää ajoissa otteenne nuorisosta, te, jotka koitatte sitä pakottaa! Italian suuri nuorisoliike "Balila", Saksan "Hitlerjugend" ja Suomen "Sinimustat" todistavat, että te olette taasen kerran laskeneet väärin. Isänmaallinen kansanliike tuntee riveissään nuoruuden valtimon väkevän lyönnin ja sille kuuluu tulevaisuus tässä maassa.
  • "Isänmaamme olemassaolo on nyt jos koskaan vaaranalainen. Idän jättiläinen jännittää voimiansa murtautuakseen Suomen kautta länsimaille. Hetkellä millä hyvänsä saattaa rajaseutu peittyä savuun ja tuleen. Sen vuoksi tarvitsemme nuorison, joka pelkää Jumalaa, mutta ei sitten mitään muuta. Meidän nuorisomme täytyy olla valmis syöksymään millä hetkellä hyvänsä ryssän kaasupilviä vastaan. Siihen ei kykene nuoriso, jonka siveellisen elämänvoiman on paheellinen elämäntapa murtanut, ja joka horjuu viettielämänsä pyörteessä kuin kaisla virrassa. Alas sen vuoksi liberaalisen elämänkatsomuksen hentomielinen kasvatus ja sijalle esi-isiemme jäyhät tavat! Suomen nuoriso on valloitettava kevytmielisten huvitusten kurimuksesta takaisin Isänmaalle. Tässä suhteessa on paljon laiminlyöty. Meidän täytyy kasvattaa Suomen nuoriso jo lapsista alkaen, kodissa, koulussa, yliopistossa ja jokaisessa elämänpiirissä, nuorisoksi, jolla on vain yksi intohimo: Isänmaa. Ja tässä työssä meillä ei ole hetkeäkään hukata. Jumala armahtakoon Suomen kansaa ja antakoon sille Herraa pelkäävän ja isänmaataan palavasti rakastavan nuorison, joka kykenee suorittamaan sille tarkoitetun maailmanhistoriallisen tehtävän: uuden Suomen luomisen, joka on suuri ja vapaa!"
  • "Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä."
  • "Jokainen kansa ja valtakunta, josta on tullut suuri ja mahtava, on kerran alkanut siitä, että se ylpeässä itsetunnossaan yläpuolella muiden on rohjennut unelmoida suuruudestaan. Tuollainen kansa on historian lempilapsi. Se vie sitä eteenpäin läpi mahdottomiltakin näyttävien esteiden ja vaikeuksien. Sellaista kansaa eivät sido tavalliset elollisen luonnon rajoitukset, eivät määrää mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien lait, sillä se luo ihmeitä niiden sijalle ja uhmaa vaikka koko maailmaa ihmeitten varassa."
  • "Me emme saa hetkeksikään unohtaa, että elämme tulivuoren juurella. Me emme saa unohtaa, että meidän maamme on kytketty militarisoidun suurvallan kupeeseen. Meidän täytyy muistaa, että on myöhä militarisoida Suomen kansaa silloin, kun Venäjän lentokonekaaderit pommittavat Viipuria ja Helsinkiä soraläjiksi, ja rajaseudun kansa vetää sieraimiinsa vihollisen kaasulaboratorioiden viimeisten keksintöjen tuotteita. Varmaan silloin tämän kansan silmistä unet karisevat, varmaan silloin huulilta parahtaa hätähuuto, mutta se näkee kaupunkiensa ja kyliensä liekkien kirjoittavan taivaalle: Liian myöhä, liian myöhä, ja ryssän divisioonien jalkojen alla kumahtelee maa: Myöhäistä, myöhäistä."
  • "Kaikille Suomen ja Venäjän karjalaisille 23.2.1918 omistamassanne päiväkäskyssä sanoitte, että olemme kyllin vahvat vapauttamaan, ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Lupasitte olla panematta miekkaanne tuppeen, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin Suomesta kuin Venäjän Karjalastakin. Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuvaisiin naisiimme lupasitte luoda mahtavan suuren Suomen. Mutta Te ette ole tehneet sitä, sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme, kuinka siinä kävi."
    • Elias Simojoki ihaili marsalkka Mannerheimiä, mutta ei voinut ymmärtää tämän pidättyväisyyttä Suur-Suomi asiassa. Mannerheimin täyttäessä 70 vuotta 4. kesäkuuta 1937 Simojoki osoitti hänelle avoimen kirjeen Luo Lippujen lehdessä.
  • "Kun tämä nuoriso kutsutaan lippujen alle, ei sen paikka ole luentosalissa eikä sen tarvitse tuntea fasismin tai kansallissosialismin teoriaa, sen tulee vain: Uskoa, totella ja taistella."
  • "Jos kommunismi olisi saanut vapaasti kehittyä tässä maassa liberaalisen parlamentarismin siipien suojassa, olisi pian toteutunut se, mitä eräs kommunistinen kansanedustaja sanoi julkisessa puheessaan, että Suomen vaakunakilven sijalla olisi loistanut sirppi ja vasara. Murskaamalla kommunismin maan tasalle Suomen kansa jaksoi vielä osoittaa maailmalle, että se ainakin vielä toistaiseksi kykenee täyttämään maailmanhistoriallista tehtäväänsä lännen äärimmäisenä etuvartiona helvetillistä itää vastaan."
  • "Se raivoisa taistelu, joka riehuu sen ympärillä todistaa, että jotain suurta on tapahtumassa."
  • "Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa , on teidän oltava suuria vihassa."
  • "Lippumme on musta kuin , mutta yössähän heimomme pirstaleet harhailevatkin, yössä on vielä suuren isänmaallisen unelmamme täyttymisen hetki. Mutta siinä yössä iskee uskomme ja vihamme kalpa kirkkaita säkeniänsä ja ennustaa heräävän päivän huomenkoittoa. Musta on vihamme sitä kansaa kohtaan, jonka nimen mainitseminen älköön häiritkö hartautemme hetkeä. Mutta vihamme on musta kuin tämä lippu, mutta vihallamme on oikeus voittoon, sillä sitä hallitsevat rakkauden sinivalkoiset värit.
  • "Meillä on se usko, että vasta kansallisessa heräämyksessämme on reaalinen pohjan voiton toivolle suuressa maratonissa, jota kohti minuutti minuutilta käymme ja että heräämyksen hetkenä unelmat Suur-Suomesta ja vapaasta Suomen heimosta toteutuvat kuin itsestään, kuin luonnonpakosta. Tätä päämäärää kohti me rynnistämme eteenpäin, emmekä joudu varomaan niitä, jotka sotkeutuvat jalkoihimme. Edessä olevassa taistelussa emme vaadi itsellemme mitään. Tahdomme tulla pieniksi, kunhan vain isänmaa ja kansamme tulisivat suuriksi. Iloitsemme tullessamme häväistyksi, jos vain meidän häpeämme kautta käy Isänmaan ja kansakunnan kulku kunniaan. Me haastamme nykypolvet ainoastaan todistajiksi, tulevat sukupolvet saakoot oikeuden asettaa meidät syytetyn tai syyttäjän paikalle."[1]
  • "Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n. e. Suomen ylioppilaat! Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus! Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle. Suomen menetetyn kunnian ja tulevan suuruuden nimessä: Kuolema ryssille!"[2]

Lähteet

[muokkaa]
  • Virkkunen, Sakari: Elias Simojoki – legenda jo eläessään. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1974.

Viitteet

[muokkaa]
  1. Simojoki, Elias: Ryssänviha (Ylioppilaslehti n:o 5/1923)
  2. http://www.seprat.net/ven.pdf