Coronelin meritaistelu

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. joulukuuta 2008 kello 16.12 käyttäjän 130.234.68.221 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Coronelin taistelu käytiin Saksan ja Britannian laivastojen välillä Tyynellä valtamerellä 1. marraskuuta 1914 osana ensimmäistä maailmansotaa. Coronel-nimisen chileläisen satamakaupungin edustalla käyty taistelu päättyi saksalaisten murskaavaan voittoon, mutta britit saivat pian kostonsa Falklandsaarten meritaistelussa.

Saksalainen vara-amiraali, kreivi Maximilian von Spee komensi Saksan Itä-Aasian laivastoa, jonka tukikohta Kiinan Tsingtaossa joutui japanilaisten miehittäjien valtaan syyskuussa 1914. Vara-amiraali von Spee oli sodan syttyessä merellä. Hänen osastoonsa kuuluivat modernit panssariristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau sekä kolme kevyttä risteilijää. Japanin ja Australian laivastoja taitavasti kartellut risteilijäosasto muodosti vakavan uhan ympärysvaltojen merenkululle Tyynellä valtamerellä, ja sitä etsimään lähetettiin myös brittiläinen Länsi-Intian laivasto kontra-amiraali Sir Christopher Cradockin komennossa. Brittiläiseen osastoon kuuluivat vanhentuneet panssariristeilijät HMS Good Hope ja HMS Monmouth, yksi moderni kevyt risteilijä ja yksi apuristeilijä. Vanha linjalaiva HMS Canopus ja yksi panssariristeilijä olivat vielä tulossa vahvistukseksi, mutta ne eivät ehtineet tavoittaa Cradockin osastoa ennen taistelua. Cradock tiesi osastonsa olevan alivoimainen ja aavisteli pahaa. Samaan aikaan von Spee oli päättänyt siirtyä Atlantille Tyyneltä valtamereltä, jolla vihollinen oli vahvistanut voimiaan.

von Spee ja Cradock kohtasivat yllättäen toisensa Chilen rannikon edustalla. Brittien alusten tulivoima ja panssarointi olivat heikkoja ja miehistö kokematonta, ja taistelu päättyi heidän kannaltaan surkeasti. Molemmat panssariristeilijät upposivat vieden mukanaan kaikki 1600 miehistöjen jäsentä, kontra-amiraali Cradock heidän joukossaan. Molemmat muut brittien alukset pakenivat. Saksalaisten tappiot jäivät kolmeen haavoittuneeseen. Kyseessä oli Royal Navyn ensimmäinen tappio suurten pinta-alusten taistelussa vuoden 1810 jälkeen, joten tapahtuma oli briteille suuri järkytys ja herätti kiivaan kostonhalun.

Vara-amiraali Speen risteilijälaivaston takaa-ajoon lähettiin lisää voimia, ja Falklandsaarten luona saksalaiset tuhoutuivat 8. joulukuuta jouduttuaan taisteluun ylivoimaisia taisteluristeilijöitä vastaan.

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.