Joutsen (tähdistö)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. joulukuuta 2006 kello 16.11 käyttäjän Jannev (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joutsen
Latinankielinen
nimi		 Cygnus
Lyhenne Cyg
Genetiivi Cygni
Symbologia Joutsen
Ala taivaasta 804 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)		 4
Kirkkain tähti Deneb, α Cyg (1,25 mag.)
Meteoriparvet
  • lokakuun cygnidit
  • kappa-cygnidit
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten elokuussa

Joutsen (lat. Cygnus, gen. Cygni) on pohjoisen taivaan tähdistö, jonka poikki kulkee Linnunrata. Tähdistössä on varsin runsaasti Linnunradan sumuja, tähtijoukkoja ja pimeitä sumuja sekä kiinnostavia tähtiä. Linnunrata pyörii siten, että Aurinkomme lähitähtineen liikkuu Joutsenen suuntaan.

Tähtiä

Deneb (Alfa (α) Cygni) on paitsi Joutsenen myös koko tähtitaivaan absoluuttisesti kirkkaimpia tähtiä, 60 000 kertaa kirkkaampi kuin Aurinko. Kesäöinä Deneb muodostaa Lyyran Vegan ja Kotkan Altairin kanssa Kesäkolmion.

Albireo (Beta (β) Cygni) on yksi kauneimmista kaksoistähdistä, jonka tähdet ovat 34 kaarisekunnin päässä toisistaan ja silmiinpistävän erivärisiä: toinen on kullankeltainen, toinen syaaninsininen. Värit erottuvat parhaiten isommalla teleskoopilla. Todellisuudessa tähtien värit eivät ole mitenkään poikkeuksellisen silmiinpistäviä, mutta niiden sijaitessa lähekkäin ihmissilmä korostaa niiden välistä kontrastia.

61 Cygni on nopea tähtitaivaan vaeltaja ja samalla kaksoistähti. Tähti liikkuu useita kaarisekunteja vuodessa taustatähtiin nähden, ja se on harrastajienkin havaittavissa. Tähti on vain 11 valovuoden päästä aurinkokunnasta ja oli ensimmäisiä tähtiä joiden etäisyys saatiin selville mittauksilla.

Khii (χ) Cygni on pitkäjaksoinen muuttuva Mira-luokan tähti, joka kirkkaimmillaan näkyy paljain silmin (+4m-+5m) ja himmeimmillään karkaa monien pienten teleskooppienkin ulottumattomiin (+13m) noin 13 kuukauden jaksoissa.

Tähdistössä on myös kaksi eksoplaneettakuntaa; tähtien 16 Cygni B ja HD 188753 A ympärillä. Ensin mainitun kiertolainen on puolentoista Jupiterin massainen ja jälkimmäinen on ensimmäinen planeettakunta kolminkertaisen tähden ympärillä.

Syvän taivan kohteet

Denebin lähellä sijaitseva Pohjois-Amerikkasumu eli NGC 7000 on tunnettu emissiosumu, joka valokuvissa näyttää paljon Pohjois-Amerikan mantereelta. Sumu peittää taivaalta 10 täydenkuun alan, mutta sillä on melko pieni himmeä joten sitä on vaikea havaita paljain silmin ellei käytä apuna UHC-suodinta. NGC 7000 löydettiin 1890-luvulla ensimäisissä pitkän valotusajan tähtikuvista.[1] Sumu koostuu lähinnä ionisoituneesta vedystä, joka antaa sille sen tunnusomaisen punaisen värin. Sumun ja Maan välissä on tähtienvälisiä pölypilviä, jotka peittävät osia sumusta taakseen ja antavat sille sen ominaismuodon.[2] Sumun länsipuolella on pimeän sumun LDN 935 erottama pienikokoisempi Pelikaanisumu.

M29 valokuvassa

Noin 20 000[3] vuotta sitten räjähtäneen supernovan jäänteet muodostavat Cirrus-sumun, joka koostuu muutamasta NGC-kohteesta (6960, 6992 ja 6995), on pintakirkkaudeltaan erittäin himmeä harsomainen sumu, sumu on kuitenkin huomattavasti helpompi havaita OIII-suotimen läpi. NGC 6992/6995 muodostavat sumun länsiosan.

Messier 39.

Messierin kohteista Joutsenessa ovat tähtijoukot M29 ja M39. M29 eli NGC 6913 on pienehkö avoin tähtijoukko meistä noin 3000-5000 valovuoden päässä, jonka löysi Charles Messier 1764. Joukon tarkkaa etäisyttä on vaikea arvioida koska on erittäin vaikea mitata paljonko joukon tähtien valo himmenee matkalla.[4] M39 on lähempänä Maata, noin 800 valovuoden päässä. Senkin löysi Charles Messier samana vuonna kuin edellä mainitunkin joukon. Joukon muodostaa noin 30 löyhästi yhteen kasautunutta tähteä.

Vilkkusumu (NGC 6826) on ihmissilmän muotoinen planetaarinen sumu. Sumu on säänut nimensä siitä että se himmenee tai jopa katoaa jos sitä katsoo suoraan, mutta katsomalla hieman kohteesta sivuun se ilmestyy taas näkyviin kirkaaampana. Halkaisijaltaan se on noin 2,3 kaariminuuttia ja kirkkaudeltaan alle +10m.[5]

Mytologia

Kreikkalaisessa mytologiassa Joutsenen tähdistö edustaa useita joutsenia, kuten Zeusta kun hän naamioi itsensä jotseneksi päästäkseen suutelemaan spartalaiskuninkaan vaimoa Ledaa. Lisäksi Orfeuksen kerrotaan muuttuneen kuolemansa jälkeen joutseneksi ja sijoitetun taivaalle lyyransa viereen.

Lähteet

  1. ↑ http://astro.nightsky.at/Photo/Neb/NGC7000_WN.html
  2. ↑ http://www.seds.org/messier/xtra/ngc/n7000.html
  3. ↑ http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/ap990725.html
  4. ↑ http://www.seds.org/messier/m/m029.html
  5. ↑ http://www.seds.org/~spider/ngc/ngc.cgi?6826

Aiheesta muualla

Tähdistöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joutsen_(tähdistö)&oldid=2060180”