Tämä on lupaava artikkeli.

Kroatian politiikka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. helmikuuta 2020 kello 09.16 käyttäjän 91.157.72.114 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kroatian entinen presidentti Kolinda Grabar-Kitarović.

Kroatian politiikka on järjestelmältään tasavaltainen ja parlamentaarinen. Valtionpäämies on presidentti, jonka virkakausi kestää viisi vuotta. Pääministerin johtamalla hallituksella on toimeenpanovalta ja parlamentilla lainsäädäntävalta. Parlamentti valitaan neljäksi vuodeksi, ja siellä pitää olla vähintään 100 ja enintään 160 jäsentä. Edustajat valitaan 12 vaalipiirissä, yksi piireistä on ulkomailla asuville kroatialaisille ja yksi vähemmistöille.

Paikallishallinnon tasolla Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan, ja pääkaupunki Zagrebilla on piirikunnallinen asema. Piirikunnat ovat jaettu edelleen useisiin kuntiin. Oikeuslaitos on kolmiasteinen, ja ylimmällä portaalla on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin käsittelee puolestaan perustuslakiin liittyivät asiat. Oikeuslaitoksen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.

Poliittinen järjestelmä

Kroatian parlamenttirakennus.

Kroatian perustuslaki hyväksyttiin 22. joulukuuta 1990. Kroatian poliittinen järjestelmä on tasavaltainen, ja vuodesta 2000 se on ollut parlamentaarinen. Sitä ennen se oli 1990-2000 semipresidentiaalinen.[1]

Kroatian valtionpäämies on presidentti.[1] Vuonna 2015 presidentiksi valittiin Kolinda Grabar-Kitarović.[2] Presidentin virkakausi on viiden vuoden mittainen, ja presidentti voi maksimissaan istua kaksi kautta. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö ja nimittää pääministerin tehtäväänsä.[1] Hän myös linjaa ulkopolitiikkaa hallituksen kanssa ja vahvistaa puolustusvoimien komentajat sekä diplomaattisten edustustojen päälliköt tehtäviinsä. Presidentillä on Kroatiassa vahva asema mielipidevaikuttajana.[3] Uudeksi presidentiksi valittiin tammikuussa 2020 Zoran Milanovic, joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin. Uusi presidentti oli toiminut aiemmin Kroatian pääministerinä vuosina 2011-2016.[4]

Kroatian hallituksella on toimeenpanovalta, ja sitä johtaa pääministeri, jonka lisäksi siihen kuuluu yksi tai useampi varapääministeri ja muita ministereitä. Pääministerinä on vuosina 2011-2016 ollut Zoran Milanović. Vuodesta 2016 pääministeri on ollut Andrej Plenkovic. [5]Hallitus on vastuussa parlamentille, jolle se esittää lakeja ja muita säädöksiä sekä budjetin. Hallitus toimeenpanee lakeja ja muita parlamentin tekemiä päätöksiä, johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa, ohjaa valtionhallinnon työtä, huolehtii valtion taloudellisesta kehityksestä ja ohjaa julkisten palveluiden kehittymistä.[2]

Kroatian parlamentilla Saborilla on lainsäädäntävalta. Parlamentin jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja perustuslain mukaan kansanedustajia pitää olla vähintään 100 ja enintään 160.[3] Edustajat tulevat pääosin Kroatiasta, mutta parlamentissa on varattu paikkoja myös ulkomailla asuville kroatialaisille. Parlamenttia johtaa puhemies, jolla on vähintään yksi varapuhemies.[6] Parlamentti päättää muun muassa perustuslain soveltamisesta ja lisäyksistä, hyväksyy lakeja, ottaa käyttöön valtionbudjetin ja dokumentit, joissa käsitellään parlamentin käytäntöjä.[7]

Vaalit ja puolueet

Kroatiassa on yleinen äänioikeus, ja maassa on monipuoluejärjestelmä.[8] Perustuslaissa on määritelty, että kansalla on oikeus valita edustajansa kansanvaalien perusteella. Yksikamariseen parlamenttiin äänestetään ehdokkaita 12 vaalipiiristä suhteellisen vaalitavan mukaan. Maa on varsinaisesti jaettu 10 vaalipiiriin, joista valitaan jokaisesta 14 kansanedustajaa. Näiden lisäksi ulkomailla asuvat kroatialaiset äänestävät korkeintaan 14 edustajaa ja vähemmistöt 8 edustajaa. Äänet jaetaan D’Hondtin menetelmän mukaan, äänikynnys on viisi prosenttia. Presidentti puolestaan valitaan suoran kansanvaalin mukaan. Vaali on kaksivaiheinen, jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokkaista ei saa enemmistön ääniä.[9]

Puoluepolitiikkaa leimaa voimakas vastakkainasettelu sekä hyvin kärjekäs retoriikka.[3] Puoluejärjestelmää leimaavat myös useat vähemmistöjä edustavat puolueet ja alueelliset puolueet, jotka painottavat politiikassaan oman alueensa asioita.[9] Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa konservatiivisen Kroatian demokraattinen unioni -puolueen johtama isänmaallinen koalitio voitti vaalit saaden 59 parlamenttipaikkaa. Toiseksi tullut Kroatia kasvaa -koalitio, jota johtaa sosiaalidemokraattinen puolue (SDP), sai 56 paikkaa ja kolmanneksi tullut neoliberalistinen MOST-puolue 19 paikkaa. Koska enemmistöhallituksen muodostaminen vaatii 76 parlamentikkoa, hallituksen muodostaminen osoittautui hankalaksi..[10][11]

Kroatian parlamentti hajosi kesäkuussa 2016 kuukausia jatkuneen poliittisen kriisin jälkeen ja maassa päätettiin järjestää syyskuussa ennenaikaiset vaalit.[12] Syyskuun 2016 vaaleissa oikeistolainen kristilisdemokraattinen HDZ-puolue voitti ja sai 62 paikkaa ja sosiaalidemokraatit 54 paikkaa 151-paikkaiseen parlamenttiin. Lopulta viikkojen hallitusneuvottelujen jälkeen Kroatian parlamentti hyväksyi pääministeri Anrej Plenkovicin uuden hallituksen, jota johtaa konservatiivinen HDZ-puolue. Sillä on apupuolueena keskusta-oikeistolainen uudistusmielinen Most (Silta).[13][14]

Paikallishallinto

Kroatian piirikunnat.

Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan ja edelleen useisiin kuntiin. Pääkaupunki Zagrebilla on piirikuntaa vastaava asema.[8] Nykyinen paikallishallinto on vuodelta 1997, jolloin vuonna 1992 asetettua järjestelmää muutettiin. Vuoden 2006 lain mukaan Kroatiassa on puolestaan 429 kuntaa, joista 127:llä on kaupunginoikeudet.[15]

Oikeuslaitos

Kroatian oikeuslaitos on kolmiasteinen, ylimpänä on korkein oikeus ja sen alapuolella ovat piirikunnalliset ja kunnalliset oikeudet. Perustuslakituomioistuin käsittelee perustuslakiin liittyvät asiat. Oikeuslaitos on saanut runsaasti vaikutteita Itävalta-Unkarin ajoista, ja sen kehys on rakentunut itävaltalaisten instituutioiden pohjalle.[16]

Oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on Kroatiassa kritisoitu, mihin on ollut suurimpana syynä, että monet vielä 2000-luvullakin virassa olleet tuomarit olivat valittu poliittisin perustein 1990-luvulla. Oikeuslaitoksessa on kuitenkin 2000-luvun alun aikana ollut merkittäviä uudistuksia EU:n asettaman paineen takia.[8]

Asevoimat

Kroatia ei ole militaristinen valtio, ja se luottaa turvallisuudessaan Naton takaamaan suojaan. Naton jäseneksi Kroatia pääsi vuonna 2009.[17] Kroatian asevoimat perustettiin 1990-luvun alussa laajan, erityisesti Yhdysvalloista tulleen, kansainvälisen tuen avulla. Kroatialla ei ollut vielä asevoimia 1991, kun se julistautui itsenäiseksi. Kahdessa vuodessa se oli kuitenkin koulutettu ja varustettu sen verran hyvin, että se onnistui valtaamaan serbimilitanteilta alueita kahdessa erillisessä suuressa operaatiossa vuoden 1995 aikana. Asevoimiin kuuluu maavoimat, laivasto ja ilmavoimat.[8]

Ulkopolitiikka

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003, ja hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja päättyivät 2011. 22. tammikuuta 2012 Kroatiassa pidettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Äänioikeutetuista 44 % kävi äänestämässä, joista kaksi kolmasosaa kannatti liittymistä Euroopan unioniin. Kroatia on ollut EU:n jäsen 1. heinäkuuta 2013 alkaen.[18]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Mechkova, s. 2-4.
  2. ↑ a b Executive power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Poliittinen järjestelmä Croatia.eu. Suomi-Kroatia Seura. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Vasemmiston Zoran Milanovic on voittanut Kroatian presidentinvaalit Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2020.
  5. ↑ https://vlada.gov.hr/UserDocsImages/Vijesti/2018/02%20velja%C4%8Da/6%20velja%C4%8De/CV_PVRH_eng.pdf vlada.gov.hr.
  6. ↑ Mechkova, s. 8.
  7. ↑ Legislative power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Croatia Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  9. ↑ a b Electoral system Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Political stalemate following Croatian parliamentary election World Socialist Web Site. 12.11.2015. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Croatia faces further delay in forming new government, holding up urgent reforms Reuters. 21.12.2015. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Kroatian ennenaikaiset vaalit järjestetään syyskuussa ts.fi. 16.7.2016. Viitattu 22.2.2020.
  13. ↑ Kroatian vaalien voitto oikeistolle – hallituskysymys ei ratkennut Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2020.
  14. ↑ Kroatia sai uuden hallituksen viikkojen neuvottelujen jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2020.
  15. ↑ Counties Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  16. ↑ Mechkova, s. 9.
  17. ↑ Albania, Croatia become NATO members 1. huhtikuuta 2009. NBC. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  18. ↑ EU Enlargement - Croatia 9.11.2012. Euroopan unioni.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kroatian_politiikka&oldid=18748433”