Laajeneva Maa

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. kesäkuuta 2013 kello 10.07 käyttäjän 84.251.119.74 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvasarja hypoteettisen laajenemisen aiheuttamasta mannerten erkanemisesta.

Laajeneva Maa on hypoteesi, jonka mukaan mannerliikunnot selittyvät maapallon säteen kasvamisella aikojen kuluessa. Sen mukaan laajenemisen puolesta puhuvat kaikkien mannerten sopiminen kiinni toisiinsa nykyistä pienemmän kokoisella maapallolla sekä valtamerten keskiselänteet, joiden kaikkien kohdalla syntyy uutta merenpohjaa.[1] Hypoteesilla on yhä puolestapuhujansa, mutta 1960-luvun lopulta lähtien tiedeyhteisön konsensus on ollut laattatektoniikan kannalla.[2]

Historia

Charles Darwin esitti maapallon laajentumisen selittävän maankohoamisen Etelä-Amerikassa, joskin hän myöhemmin kumosi ideansa.[3] 1800-luvun lopulla Roberto Mantovani julkaisi hypoteesin, jonka mukaan alun perin mantereet peittivät nykyistä pienemmän Maan koko pinnan, kunnes lämpölaajenemisen seurauksena ne ajautuivat erilleen toisistaan. Australialainen geologi S. Warren Carey esitti 1950- ja 1960-luvuilla ennen laattatektoniikan kehittymistä ajatuksia laajenemisen puolesta, jotka ovat edelleen saaneet jonkin verran kannatusta.[4]

Kritiikkiä

Tiedeyhteisön mukaan toistaiseksi mannerliikunnoista saadut todisteet tukevat laattatektoniikkaa ja ovat laajenemishypoteesin vastaisia. NASA:n suorittamat mittaukset ovat osoittaneet, että maapallon säde ei kasva eikä pienene ainakaan nopeammin kuin 0,1 millimetriä vuodessa.[5][6] Tutkimalla Maan pyörimistä ja hitausmomenttia prekambrisella ajalla on voitu todeta, ettei Maan läpimitta ole merkittävästi muuttunut viimeiseen 620 miljoonaan vuoteen.[7] Ei ole myöskään näyttöä sellaisen prosessin olemassaolosta, joka voisi aiheuttaa laajenemisen. Laajenemishypoteesin mukaan laattatektoniikan vaatimia alityöntövyöhykkeitä ei olisi olemassa; kuitenkin vyöhykkeiden olemassaolosta on saatu todisteita.[8]

Lähteet