Ero sivun ”Hiskias Pendin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p ajatusviivat, aakkostus; +Luokka:Vuonna 1823 syntyneet; +Luokka:Vuonna 1881 kuolleet HotCat-työkalulla |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Hiskias Pendin''' eli '''Peter Hiskias Pöntinen''' ( |
'''Hiskias Pendin''' eli '''Peter Hiskias Pöntinen''' (1823–1881) oli kuuluisan [[Fabergé]]n kultasepänliikkeen suomalainen osakas, mestari ja työnjohtaja, sen perustaja [[Gustav Fabergé]]n mestari ja yhtiökumppani, joka johti yhtiötä Fabergén eläköidyttyä ja osittain vielä tämän palattua Pietariin. Mestari Pendin koulutti Fabergén pojan [[Peter Carl Fabergé|Carlin]] kultaseppämestariksi, ja vuonna 1872 Carl ryhtyi johtajaksi. Carlin aikana yhtiöstä tuli maailman huippua. Hiskias Pendin auttoi häntä yrityksen johtamisessa kuolemaansa asti. |
||
Hiskias Pöntinen (Pendin) oli ristiinalaisen pientilallisen poika. Hänet lähetettiin oppipojaksi Pietariin 1833. Hänestä tuli jalokiviseppämestari 1840 ja Fabergén yhtiökumppani 1842. Hän johti yritystä |
Hiskias Pöntinen (Pendin) oli ristiinalaisen pientilallisen poika. Hänet lähetettiin oppipojaksi Pietariin 1833. Hänestä tuli jalokiviseppämestari 1840 ja Fabergén yhtiökumppani 1842. Hän johti yritystä 1860–1872 Fabergén eläköidyttyä ja siirtyi työnjohtajaksi Carlin tullessa johtoon 1872. Pendinin kuoltua Carl otti veljensä Agathonin mukaan yhtiöön. |
||
Gustav Fabergé valmistui mestariksi vuonna 1841 ja perusti 1842 Fabergén jalokiviliikkeen Pietarissa<ref>http://www.beyars.com/kunstlexikon/lexikon_2707.htm</ref> yhtiökumppaninaan Hiskias Pendin, liikkeen työpajan johtaja<ref name=sk>{{verkkoviite|osoite=https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/fabergen-kultaiset-vuodet/|nimeke=Fabergén kultaiset vuodet|ajankohta=20.3.2011|julkaisu=Suomen Kuvalehti}}</ref> ja Fabergén läheisin työtoveri.<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004645434.html|nimeke=Fabergén 24 mestarista yhteensä 14 oli suomalaista|ajankohta=11.4.2009|julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref> |
Gustav Fabergé valmistui mestariksi vuonna 1841 ja perusti 1842 Fabergén jalokiviliikkeen Pietarissa<ref>http://www.beyars.com/kunstlexikon/lexikon_2707.htm</ref> yhtiökumppaninaan Hiskias Pendin, liikkeen työpajan johtaja<ref name=sk>{{verkkoviite|osoite=https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/fabergen-kultaiset-vuodet/|nimeke=Fabergén kultaiset vuodet|ajankohta=20.3.2011|julkaisu=Suomen Kuvalehti}}</ref> ja Fabergén läheisin työtoveri.<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004645434.html|nimeke=Fabergén 24 mestarista yhteensä 14 oli suomalaista|ajankohta=11.4.2009|julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref> |
||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
==Viitteet== |
==Viitteet== |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset kultasepät]] [[Luokka:Venäläiset kultasepät]] [[Luokka:Fabergé]] |
|||
{{AAKKOSTUS:Pendin, Hiskias}} |
|||
[[Luokka:Suomalaiset kultasepät]] |
|||
[[Luokka:Venäläiset kultasepät]] |
|||
[[Luokka:Fabergé]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1823 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1881 kuolleet]] |
|||
Versio 18. huhtikuuta 2022 kello 18.08
Hiskias Pendin eli Peter Hiskias Pöntinen (1823–1881) oli kuuluisan Fabergén kultasepänliikkeen suomalainen osakas, mestari ja työnjohtaja, sen perustaja Gustav Fabergén mestari ja yhtiökumppani, joka johti yhtiötä Fabergén eläköidyttyä ja osittain vielä tämän palattua Pietariin. Mestari Pendin koulutti Fabergén pojan Carlin kultaseppämestariksi, ja vuonna 1872 Carl ryhtyi johtajaksi. Carlin aikana yhtiöstä tuli maailman huippua. Hiskias Pendin auttoi häntä yrityksen johtamisessa kuolemaansa asti.
Hiskias Pöntinen (Pendin) oli ristiinalaisen pientilallisen poika. Hänet lähetettiin oppipojaksi Pietariin 1833. Hänestä tuli jalokiviseppämestari 1840 ja Fabergén yhtiökumppani 1842. Hän johti yritystä 1860–1872 Fabergén eläköidyttyä ja siirtyi työnjohtajaksi Carlin tullessa johtoon 1872. Pendinin kuoltua Carl otti veljensä Agathonin mukaan yhtiöön.
Gustav Fabergé valmistui mestariksi vuonna 1841 ja perusti 1842 Fabergén jalokiviliikkeen Pietarissa[1] yhtiökumppaninaan Hiskias Pendin, liikkeen työpajan johtaja[2] ja Fabergén läheisin työtoveri.[3]
Vuonna 1860 Fabergé eläköityi ja muutti vaimoineen ja poikineen Dresdeniin jättäen yrityksen Hiskias Pendinin ja V. A. Zaianchkovskin käsiin.
Vuonna 1864 Fabergén perhe kuitenkin palasi Pietariin, jossa Carl auttoi isäänsä Gustavia perheen liiketoiminnassa. Carl otti vastuun liikkeen johdosta vuonna 1872 ollessaan 26-vuotias, niin että hänen isänsä pystyi jäämään eläkkeelle.[4]
Lopetettuaan koulunsa Carl Fabergé meni oppipojaksi isänsä Gustav Fabergén työnjohtajalle suomalaiselle kultaseppä Peter Hiskias Pendinille (Pöntinen).[5] Suoritettuaan kisällin tutkinnon hän teki useita opintomatkoja Englantiin, Italiaan ja Ranskaan opiskellen taiteita ja taloustieteitä.[5][4]
Carl Fabergé oli kymmenen vuotta Pendinin opissa, ja Carlin pojan mukaan Pendinin vaikutus oli Carlille erittäin tärkeä.
Gustav Fabergé perusti yrityksensä yhdessä Pendinin kanssa vuonna 1842. Pendin vastasi tuotannosta, Fabergé liikkeenhoidosta. Vuonna 1860 vastuu liiketoiminnasta siirtyi Pendinille. Vuonna 1866 Carl palasi Pietariin ja vuonna 1872 Carl otti yrityksen johtoonsa.[6]
Pendinin pojasta Albertista tuli Fabergéiden henkilääkäri. Lapset siirsivät aikuistuttuaan kirjansa Pietarin saksalaiseen seurakuntaan. Pendin kuoli maksasyöpään vuonna 1881.[6]
Nimi
Hiskias (Hesekiel) Maununpoika Pöntinen (ven. Езекия Максимович Пендин, s. 3.5.1823) muutti Pietarissaan sukunimekseen Pendin, kuten hänen Ristiinasta aiemmin Pietariin menneet sukulaisensa olivat tehneet. Lapsensa hän kuitenkin ilmoitti Pöntisiksi, vain hautausmerkinnöissä lukee Pendin. Ensimmäinen nimi oli Petter. Myös nimiä Pekka, Pjotr ja Hiski käytetään.
Viitteet
- ↑ http://www.beyars.com/kunstlexikon/lexikon_2707.htm
- ↑ Fabergén kultaiset vuodet Suomen Kuvalehti. 20.3.2011.
- ↑ Fabergén 24 mestarista yhteensä 14 oli suomalaista Helsingin Sanomat. 11.4.2009.
- ↑ a b Carl Fabergé ja hänen aikalaisensa, Näyttelyjulkaisu. Helsinki: A. Tillander, 1980. ISBN 951-99249-6-5.
- ↑ a b Tiedon Värikäs Maailma, ETI-GUE, s. 68
- ↑ a b Dostojevskin anoppi ja savustettu hanhi Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 2. 12.2.2013.