Harley Granville-Barker
Harley Granville-Barker (taiteilijanimi Granville Barker, 25. marraskuuta 1877 Lontoo – 31. elokuuta 1946 Pariisi) oli englantilainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja -tuottaja, kriitikko ja näytelmäkirjailija. Häntä pidetään merkittävänä brittiläisen teatterin uudistajana 1900-luvun alussa.[1]
Barker debytoi teatterinäyttämöllä 13-vuotiaana.[2] Vuonna 1899 hän näytteli pääosan teoksessa Richard II, ohjaajana Elizabethan Stage Societyn perustaja William Poel. Barker liittyi Poelin teatteriseurueeseen ja solmi yhteyksiä muun muassa George Bernard Shaw’hon ja William Archeriin. Barkerin esikoisnäytelmä The Marrying of Ann Leete kantaesitettiin vuonna 1900.
Menestyksekkään Stage Society -kauden jälkeen Barker ja J. E. Vedrenne vuokrasivat käyttöönsä Lontoon Royal Court -teatterin, jota Barker johti kolme näytäntökautta ja toi näyttämölle muun muassa Shaw’ta, Henrik Ibseniä ja Maurice Maeterlinckiä. Barkerin produktioiden ja usein myös hänen tekemiensä pääroolien myötä Shaw’n maine johtavana näytelmäkirjailijana vahvistui.[2]
1910-luvulla Barker tuli tunnetuksi William Shakespearen näytelmäproduktioistaan Lontoon Savoy-teatterissa. Niissä käytettiin vain viitteellistä lavastusta ja vuorosanat lausuttiin nopeasti ja aiempaa vähemmän juhlavasti, ettei teosten kesto kasvaisi liian pitkäksi. Hän käytti näyttämönä usein myös ensimmäisiä penkkirivejä, mikä lähensi yleisöä ja esittäjiä ja toi Barkerin mielestä näin Shakespearen hengen paremmin esiin.[2]
Näytelmäkirjailijana Barker teki muotokokeiluja ja osoittautui lahjakkaaksi ideoijaksi ja dialogin kirjoittajaksi. Hänen tunnetuimmat näytelmänsä ovat The Voysey Inheritance (1905, myöhemmin myös David Mametin sovituksena), Waste (1907, kantaesitetty uudistettuna vasta 1936) ja The Madras House (1909).[2] Hänen vuonna 1916 kirjoittamansa Farewell to the Theatre sai maailman kantaesityksensä vasta 2011 Rose Theatressa Kingston-upon-Thamesissä, pääroolissa Jane Asher.
Uransa loppuvaiheessa Barker asui Pariisissa jossa kirjoitti teatterikritiikkejä, käänsi espanjalaista näytelmäkirjallisuutta ja toimi Pariisin British Instituten johtajana 1937–1989.[2]
Lähteet
- ↑ Eyre, Richard: My hero: Harley Granville-Barker, The Guardian 12.9.2009. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ a b c d e Harley Granville-Barker, Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.10.2014.