Ero sivun ”Isajev S-125” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Määrittetty alkuun tyyppisyys, 2-vaiheisuus erillisdataksi merkitty samaan kohtaan/alustavaan osioon.
Lisätty dataa tietolodjuun, sv-käännös esitetty mallineeksi 'alas'.
Rivi 13: Rivi 13:
| massa = 923 - 980 kg
| massa = 923 - 980 kg
| räjähdemassa = 60 - 75 kg
| räjähdemassa = 60 - 75 kg
| lähtönopeus =
| lähtönopeus = 600 - 730 m/s
| huippunopeus = 2.5 Mach
| huippunopeus = 2.5 Mach
| kantomatka = 15 - 25 km<ref>Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)</ref>
| kantomatka = 15 - 25 km<ref>Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)</ref>
Rivi 22: Rivi 22:
| miehistö =
| miehistö =
| kuljetuskyky =
| kuljetuskyky =
| käyttäjämaat =
| käyttäjämaat = Useita, käytössä vielä edelleen
}}
}}
'''Isajev S-125 Neva''' tai '''Isajev S-125 Petšora''' on [[neuvostoliitto]]lainen [[ilmatorjunta]]ohjusjärjestelmä. Sen [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]-raportointinimi on '''SA-3 Goa'''. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä [[NPO]] "Almaz":lla.
'''Isajev S-125 Neva''' tai '''Isajev S-125 Petšora''' on [[neuvostoliitto]]lainen [[ilmatorjunta]]ohjusjärjestelmä. Sen [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]-raportointinimi on '''SA-3 Goa'''. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä [[NPO]] "Almaz":lla.
Rivi 56: Rivi 56:
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2001/teksti/yhteistoimintaa.htm 20 vuotta yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa, ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappi, Ilmatorjuntaupseeri 1/2001]
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2001/teksti/yhteistoimintaa.htm 20 vuotta yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa, ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappi, Ilmatorjuntaupseeri 1/2001]
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_97/alueilmatorjunnassa_uuteen_aikaan.htm Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan, everstiluutnantti Pertti Wiik, Ilmatorjuntaupseeri 1/1997]
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_97/alueilmatorjunnassa_uuteen_aikaan.htm Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan, everstiluutnantti Pertti Wiik, Ilmatorjuntaupseeri 1/1997]

{{Käännös|:sv: S-125}}


{{Tynkä/Aseet}}
{{Tynkä/Aseet}}

Versio 30. maaliskuuta 2020 kello 21.01

Tämä artikkeli käsittelee ilmatorjuntaohjusta. Katso Petšora (täsmennyssivu) sanan muista merkityksistä.
S-125
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
Tyyppi ilmatorjuntaohjus
Valmistushistoria
Valmistaja NPO Almaz
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Käyttöönotto 1961
Ohjus
Massa 923 - 980 kg
Räjähdysaineen massa 60 - 75 kg
Ammuksen lähtönopeus 600 - 730 m/s
Huippunopeus 2.5 Mach
Kantomatka 15 - 25 km[1]
Maalinhaku komento-ohjaus
Mitat
Pituus 6,00 m
Halkaisija 40 cm
Kärkiväli 2,2 m
Käyttäjämaat Useita, käytössä vielä edelleen

Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen NATO-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla.

Kaksivaiheinen torjuntaohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. Vuonna 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. Vuoden 1999 NATO:n Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.

Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:

  • S-125 M ohjuksella V-600
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601P
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
  • S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D

Suomessa

Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 1978–1979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia.[2] Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.

Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Lähteet

  • Kojo, Pauli et al: Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 - 32. vsk., Otava, 1981, Helsinki ISBN 951-1-06482-7 (sid.)
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100–101) ISBN 951-95594-4-2
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
  • Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet, Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6

Viitteet

  1. ↑ Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)
  2. ↑ Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isajev S-125.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv: S-125
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isajev_S-125&oldid=18828516”