Ero sivun ”Isajev S-125” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Määrittetty alkuun tyyppisyys, 2-vaiheisuus erillisdataksi merkitty samaan kohtaan/alustavaan osioon. |
Lisätty dataa tietolodjuun, sv-käännös esitetty mallineeksi 'alas'. |
||
Rivi 13: | Rivi 13: | ||
| massa = 923 - 980 kg |
| massa = 923 - 980 kg |
||
| räjähdemassa = 60 - 75 kg |
| räjähdemassa = 60 - 75 kg |
||
| lähtönopeus = |
| lähtönopeus = 600 - 730 m/s |
||
| huippunopeus = 2.5 Mach |
| huippunopeus = 2.5 Mach |
||
| kantomatka = 15 - 25 km<ref>Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)</ref> |
| kantomatka = 15 - 25 km<ref>Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)</ref> |
||
Rivi 22: | Rivi 22: | ||
| miehistö = |
| miehistö = |
||
| kuljetuskyky = |
| kuljetuskyky = |
||
| käyttäjämaat = |
| käyttäjämaat = Useita, käytössä vielä edelleen |
||
}} |
}} |
||
'''Isajev S-125 Neva''' tai '''Isajev S-125 Petšora''' on [[neuvostoliitto]]lainen [[ilmatorjunta]]ohjusjärjestelmä. Sen [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]-raportointinimi on '''SA-3 Goa'''. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä [[NPO]] "Almaz":lla. |
'''Isajev S-125 Neva''' tai '''Isajev S-125 Petšora''' on [[neuvostoliitto]]lainen [[ilmatorjunta]]ohjusjärjestelmä. Sen [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]-raportointinimi on '''SA-3 Goa'''. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä [[NPO]] "Almaz":lla. |
||
Rivi 56: | Rivi 56: | ||
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2001/teksti/yhteistoimintaa.htm 20 vuotta yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa, ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappi, Ilmatorjuntaupseeri 1/2001] |
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_2001/teksti/yhteistoimintaa.htm 20 vuotta yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa, ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappi, Ilmatorjuntaupseeri 1/2001] |
||
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_97/alueilmatorjunnassa_uuteen_aikaan.htm Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan, everstiluutnantti Pertti Wiik, Ilmatorjuntaupseeri 1/1997] |
*[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/1_97/alueilmatorjunnassa_uuteen_aikaan.htm Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan, everstiluutnantti Pertti Wiik, Ilmatorjuntaupseeri 1/1997] |
||
{{Käännös|:sv: S-125}} |
|||
{{Tynkä/Aseet}} |
{{Tynkä/Aseet}} |
Versio 30. maaliskuuta 2020 kello 21.01
S-125 | |
---|---|
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä. |
|
Tyyppi | ilmatorjuntaohjus |
Valmistushistoria | |
Valmistaja | NPO Almaz |
Valmistusmaa |
|
Käyttöönotto | 1961 |
Ohjus | |
Massa | 923 - 980 kg |
Räjähdysaineen massa | 60 - 75 kg |
Ammuksen lähtönopeus | 600 - 730 m/s |
Huippunopeus | 2.5 Mach |
Kantomatka | 15 - 25 km[1] |
Maalinhaku | komento-ohjaus |
Mitat | |
Pituus | 6,00 m |
Halkaisija | 40 cm |
Kärkiväli | 2,2 m |
Käyttäjämaat | Useita, käytössä vielä edelleen |
Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen NATO-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla.
Kaksivaiheinen torjuntaohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. Vuonna 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. Vuoden 1999 NATO:n Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.
Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:
- S-125 M ohjuksella V-600
- S-125 Petšora ohjuksella V-601P
- S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
- S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D
Suomessa
Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 1978–1979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia.[2] Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.
Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
Lähteet
- Kojo, Pauli et al: Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 - 32. vsk., Otava, 1981, Helsinki ISBN 951-1-06482-7 (sid.)
- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100–101) ISBN 951-95594-4-2
- Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
- Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet, Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6