Timbuktu

Timbuktu Sankore-moskeija Timbuktussa
vaakuna sijainti
Sijainti	16°46′33″N, 3°00′34″W
Valtio	Mali
Alue	Timbuktun alue
Perustamisvuosi	900-luvulla
Väkiluku	32 000
Pinta-ala	km²
Väestötiheys	as./km²
Korkeus	261 m
Pormestari	Saïd Mahmoud

Timbuktu (ransk. Tombouctou) on kaupunki Malissa Niger-joen varrella Länsi-Afrikassa. Vuonna 1987 kaupungissa oli noin 32 000 asukasta. Sillä on pitkä historia Saharan eteläpuolisen kaupankäynnin tärkeänä paikkakuntana. Se on saanut myyttisen aseman: Timbuktua on käytetty synonyymina eksoottisille, kaukaisille maille.

Väestö ja kieli

Timbuktun väestöstä pääosa on songhailaisiin kansoihin kuuluvia tuaregeja, fulaneja ja mandélaisia kansoja.

Yli 80 prosenttia Timbuktun asukkaista puhuu äidinkielenään laajalti Länsi-Afrikassa puhuttaviin songhailaisiin kieliin kuuluvaa koyra chiinia, jonka puhujia on seudulla noin 200 000. Pieni osa väestöstä puhuu arabian sukuista hassaniyyaa ja tuaregilaista tamashekin kieltä, mutta vuosien 1990–1995 kapinan jälkeen pääosa arabeista ja tuaregeista karkotettiin. Malin virallinen hallinnon kieli on ranska.

Ilmasto

Timbuktun ilmastodiagrammi
T	H	M	H	T	K	H	E	S	L	M	J
0   29 12	0   33 14	0   36 18	0   39 22	0.2   42 26	0.6   41 27	1.8   38 26	2.5   37 24	1.1   38 24	0.1   38 22	0.1   34 17	0   29 13
lämpötila celsiusasteina sademäärä millimetreinä

Timbuktu sijaitsee Saharan etelälaidalla, Sahelin vyöhykkeellä, ja siellä on kuuma ja kuiva ilmasto. Sateita on vähän, pääasiassa keskikesällä.

Djingareiber-moskeija Timbuktussa.

Historia

Timbuktu oli tuareg-paimentolaisheimojen tilapäisleirinä jo ehkä 900-luvulla. Kauppareittien risteyksessä sijainnut paikka vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan keskuksena. Kukoistuskautensa huipun Timbuktu saavutti 1400-luvun alkupuolella, kun islam levisi Afrikkaan. Se oli merkittävä kaupunki Malin kuningaskunnassa ja sitä seuranneessa Songhain kuningaskunnassa. Siltä ajalta on jäljellä kolme komeaa moskeijaa: Djingareiber, Sankore ja Sidi Yahia. Sankore oli aikoinaan tämän Afrikan osan merkittävin islamilainen yliopisto, jossa oli laaja kirjasto. Yliopistossa ja sen yhteydessä toimineissa koraanikouluissa oli parhaimmillaan yli 25 000 opiskelijaa. Kaupunki alkoi menettää merkitystään portugalilaisten ja muiden eurooppalaisten saapuessa Länsi-Afrikkaan 1500-luvulla. Yliopisto kirjastoineen tuhoutui marokkolaisten hyökkäyksissä vuonna 1591. Käsikirjoituksia on kuitenkin säilynyt merkittävä määrä, mutta itse Timbuktu on köyhä kehitysmaidenkin joukossa. Siellä voi yhä nähdä kamelikaravaaneja.

Myöhemmin Eurooppaan asettunut arabidiplomaatti Leo Africanus on kuvaillut Timbuktua ja sen yltäkylläisyyttä vuonna 1550 ilmestyneessä teoksessaan Cosmographia Del' Africa.

Eurooppalaisten tutkimusmatkat

Euroopassa Timbuktu oli 1700-luvun lopulle saakka tunnettu vain eräiden arabialaisten ja berberiläisten matkailijoiden teoksista, jotka oli käännetty myös eurooppalaisille kielille. Tunnetuin heistä on ollut Ibn Battuta (1304-1368).

Tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena Timbuktussa kävi Mungo Park vuosina 1795 ja 1805. Hän kuitenkin kuoli paluumatkallaan nykyisessä Nigeriassa eikä kirjoittanut matkakuvausta.

Vuonna 1824 pariisilainen maantieteellinen seura Société de Géographie lupasi 10 000 frangin palkinnon ensimmäiselle, joka olematta muslimi kävisi Timbuktussa ja palattuaan julkaisisi paikkakunnasta tietoa. Skotlantilainen Alexander Gordon Laing saapui Timbuktuun syyskuussa 1826. Hän ehti lähettää kirjeen, jossa hän kertoi joutuvansa lähtemään kiireesti pois, mutta paikalliset muslimiasukkaat surmasivat hänet paluumatkalla, koska pitivät eurooppalaisia valloittajina. Palkinnon sai ranskalainen René Caillié, joka matkusti Timbuktuun vuonna 1828 muslimiksi tekeytyneenä, minkä vuoksi hän onnistui myös palaamaan turvallisesti Ranskaan.

Afroamerikkalainen merenkulkija Robert Adams väitti joutuneensa vuonna 1811 joksikin ajaksi orjaksi Timbuktuun jouduttuaan haaksirikkoon Afrikan rannikolla. Vuonna 1813 hän jätti asiasta selonteon Ison-Britannian konsulaattiin Tangeriin, Marokkoon. Vuonna 1816 hän julkaisi matkakertomuksensa kirjassa The Narrative of Robert Adams, a Barbary Captive, josta on otettu uusi painos vielä vuonna 2006, mutta kertomuksen paikkansapitävyyttä on epäilty.

Edellä mainittujen lisäksi vain kolme eurooppalaista kävi Timbuktussa ennen vuotta 1890: Heinrich Barth vuonna 1853 sekä saksalainen Oskar Lenz ja espanjalainen Cristobal Benitez vuonna 1880.

Siirtomaakausi

Ranska valloitti Timbuktun vuonna 1894. Sen jälkeen se kuului Ranskan Länsi-Afrikkaan, kunnes tämä laaja siirtomaa vuonna 1960 jakautui moneksi itsenäiseksi valtioksi. Siitä lähtien Timbuktu on kuulunut Maliin.

Matkailu

Timbuktun kansainvälinen lentoasema.

Timbuktu on Malin tärkein matkailukohde, ja turistivirtojen takia kaupungissa on kansainvälinen lentoasema.

Maailmanperintökohde

Timbuktu on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1988. Sen historialliset kohteet ovat olleet vaarassa tuhoutua siksi, että tuuli tuo kaupunkiin Saharan hiekkaa, ja toisaalta sadekauden jälkeen ne on aina uudestaan peitettävä savikerroksella. Ne olivat Unescon uhanalaisten maailmanperintökohteiden listalla 1990–2005. Suojeltuihin kohteisiin kuulunut kaupungin muslimipyhimyksen Sidi Mahamoud Ben Amarin hautakammio poltettiin toukokuussa 2012. Teosta vastuullisina pidetään terroristijärjestö al-Qaidaan verkottuneita Ansar Dine -kapinallisia. Äärimuslimien mielestä hautamonumentit eivät ole islamin mukaisia. Heinäkuussa 2012 hakuin varustautuneet kapinalliset hakkasivat palasiksi 1400-luvulla rakennetun Sidi Yahia -moskeijan sisäänkäynnin. Ovi moskeijaan oli ollut lukossa satoja vuosia, sillä paikalliset asukkaat uskoivat sen avaamisen tuovan huonoa onnea.

Aiheesta muualla

• Timbuktu suomenkielisessä Wikitravelissa
• Timbuktu Unescon maailmanperintösivuilla (englanniksi)
• University of Timbuktu