Tarhavarpunen
| Tarhavarpunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varpuset Passeridae |
| Suku: | Pensaikkovarpuset Gymnoris |
| Laji: | xanthocollis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tarhavarpunen, entinen nimi keltakurkkuvarpunen, (Gymnoris xanthocollis, myös Petronia xanthocollis) on pienikokoinen aasialainen varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 12,5–13 cm, siipien kärkiväli 23–27 cm ja paino noin 18 g. Lintu muistuttaa hieman koirasvarpusta mutta on pienempi, sen nokka on ohuempi ja habitus peippomainen. Juhlapukuisella koiraalla on musta nokka, keltainen laikku kurkussa ja hartialla punaruskea täplä.
Esiintyminen
Nimialalaji esiintyy itäisestä Afganistanista ja Pohjois-Pakistanista koko Intian niemimaalle, alalaji transfuga (Hartert, 1838) Itä-Turkissa, Arabian niemimaan itäkolkassa, Irakissa, Iranissa ja Pakistanissa.[2] Euroopassa elää 1 000–4 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö
Kuivat harvapuustoiset metsät ja pensaikot, keitaat, puutarhat ja pensasaidat.[2]
Lisääntyminen
Pesä on kolossa tai halkeamassa 2–6 m maanpinnan yläpuolella, kalliossa, puussa tai rakennuksessa. Käyttää mielellään muiden lintujen, kuten tikkojen ja seppien, vanhoja pesäkoloja. Naaras munii 3-4 munaa, muna painaa vajaa 2 grammaa, ja hautoo niitä yksin. Poikasista huolehtivat molemmat emot.[2]
Ravinto
Pääosan vuodesta tarhavarpunen syö siemeniä ja kasvinosia, lisääntymisaikana myös hyönteisiä ja muita selkärangattomia.[2]
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Petronia xanthocollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3