Paraguay
República del Paraguay Tetã Paraguáype Paraguayn tasavalta |
|
---|---|
Valtiomuoto | tasavalta |
Presidentti | Fernando Lugo |
Pääkaupunki |
Asunción |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 406 750 (sijalla 59) |
– josta sisävesiä | 2,3 % |
Väkiluku (2005) | 6 347 884 (sijalla 100) |
– väestötiheys | 15 |
– väestönkasvu | 2,45 (2006) |
Viralliset kielet | espanjan kieli, guaranin kieli |
Valuutta | Guaraní (PYG) |
BKT (2005) | |
– yhteensä | 30,9 miljardia USD (sijalla 98) |
– per asukas | 4 900 USD |
HDI (2019) | 0,728[1] (sijalla 103) |
Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |
– maatalous | 27,5 |
– teollisuus | 24 |
– palvelut | 48,5 |
Aikavyöhyke | -4 |
– kesäaika | UTC-3 |
Itsenäisyys – Espanjasta |
15. toukokuuta 1811 |
Lyhenne | PY, PRY |
– ajoneuvot: | PY |
– lentokoneet: | ZP |
Kansainvälinen suuntanumero |
+595 |
Tunnuslause | Paz y Justicia (Rauha ja oikeus) |
Kansallislaulu | ”Paraguayos, República o Muerte” |
Paraguayn tasavalta eli Paraguay on yli kuuden miljoonan asukkaan sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Se sijaitsee Paraguay-joen ympärillä, naapureinaan Brasilia koillisessa, Argentiina etelässä ja Bolivia luoteessa.[2]
Entinen Espanjan siirtomaa on 35 vuoden sotilasdiktatuurin jälkeen siirtynyt demokratiaan. Paraguay on Latinalaisen Amerikan homogeenisimpiä maita: pääosa väestöstä on espanjalaisten ja guarani-intiaanien jälkeläisiä, ja espanja ja guarani ovat myös maan valtakielet. Maan suuret joet, Parana ja Paraguay, tarjoavat kulkuväylän ja vesivoiman lähteen.
Maan nimen merkityksestä on monia eri tarinoita. I tai Y merkitsee guaranin kielessä vettä ja jokea. Nimen alkuosa voi taas tarkoittaa joko palmun lehvästöä tai paikallista intiaaniheimoa. Siis payagua-intiaanien joki tai palmujen lehvästöjen halki virtaava joki,[3] tai mahdollisesti "vesien lähde".[4]
Historia
Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat alueelle 1500-luvulla ja perustivat Asunciónin 1537. Kaupungista tuli espanjalaisten siirtokunnan keskus ja jesuiittojen ensikohde Etelä-Amerikassa.
Ensimmäiset jesuiitat saapuivat Paraguayhin 1588. Vuonna 1610 Espanjan kuningas Filip III julisti, että Paraguayn guarani-intiaaneja sai hallita vain sanan säilällä, ei väkivalloin. Kirkko salli jesuiitoille huomattavat toimintavapaudet. Jesuiittojen toiminnan tuloksena syntyikin eräs historian suurimmista yhteisöelämänmuodon kokeiluista: jopa 100 000 guarani-intiaania asutti kahtakymmentä siirtokuntaa Paraguayssa 1600-luvun puolivälissä.[5]
Uusia jesuiittojen siirtokuntia uhkasivat orjakauppiaat, jotka saivat elantonsa vangitsemalla intiaaneja ja myymällä heitä orjiksi plantaasien omistajille. Intiaanien väkiluvun ehtyessä São Paulon lähellä he huomasivat runsaasti asutetut siirtokunnat. Kun espanjalaiset viranomaiset eivät olleet halukkaita suojelemaan siirtokuntiaan, ei jesuiitoilla ja guaraneilla ollut mahdollisuuksia puolustaa itseään. Tuhansia guaraneja vangittiin ja myytiin orjiksi.
Vuonna 1639 Perun varakuningas hyväksyi intiaaneille luvan kantaa aseita. Korkeasti koulutetut ja hyvin motivoidut intiaanisotilaat ajoivat orjakauppiaat verisesti pois. Tämä voitto merkitsi Paraguayn jesuiitoille kultaista aikaa. Elämä siirtokunnissa tarjosi guaraneille korkean elintason, suojapaikan orjakauppiailta sekä fyysistä ja sosiaalista turvaa. Siirtokunnat tulivat ajan kuluessa melko vauraiksi, ne veivät kauppatavaraa kaupunkeihin sekä varustivat oman intiaaniarmeijan.[5]
Jesuiittasiirtokunnat ovat tulleet tunnetuiksi korkeatasoista taiteellisista ja moraalisista pyrkimyksistään. Jesuiittojen johdolla perustettiin kuoroja, orkestereja ja näytelmäseurueita. Viljelyllä ja kaupankäynnillä hankitut tulot päätyivät työntekijöille itselleen. Eräät valistusajattelijat ylistivätkin jesuiittoja, esimerkiksi Voltaire kutsui jesuiittasiirtokuntia “ihmisyyden triumfiksi.”[5]
Menestyksensä vuoksi Paraguayn jesuiitat saivat paljon vihollisia. Vuosina 1720-1730 Paraguayn uudisasukkaat kapinoivat jesuiittojen etuuksia ja hallintoa vastaan. Kapina epäonnistui. Kapina oli kuitenkin yksi ensimmäisistä vakavista yrityksistä nousta Espanjan valtaa vastaan siirtomaissa. Madridissa siihen suhtauduttiin vakavasti ja kuningas Kaarle III päätti ottaa alueet tiukempaan hallintaan.
Vuonna 1767 jesuiitat karkotettiin Espanjan kuninkaan käskystä Paraguaysta. Muutaman vuosikymmenen kestäneiden karkotusten aikana lähes kaikki, mitä jesuiitat olivat saaneet aikaan, tuhottiin. Guaranit hylkäsivät lähetysasemat ja ne joutuivat rappiolle. Nykypäivänä kasvien valtaamat rauniot ovat ainoa jäljelle jäänyt muisto 160-vuotisesta jaksosta Paraguayn historiassa.[5]
Paraguay julistautui itsenäiseksi ja kukisti espanjalaiset paikallishallitsijat 15. toukokuuta 1811.[6]
Kolmoisliiton sodassa (1865–1870) Paraguay menetti kaksi kolmasosaa väestöstään ja suuren osan alueestaan. Seuraavat 50 vuotta olivat taloudellisesti ongelmallisia. Chacon sodassa (1932–1935) Paraguay sai Bolivialta suuria alueita chakoa, mutta ei tavoittelemiaan öljykenttiä.[7]
Kenraali Alfredo Stroessner kaappasi vallan toukokuussa 1954. 35-vuotinen sotilasdiktatuuri kukistettiin 1989, minkä jälkeen maassa on järjestetty suhteellisen vapaita ja säännöllisiä presidentinvaaleja. Vuoden 1992 uusi perustuslaki vähensi presidentin valtaa.[8]
Heinäkuussa 2005 Yhdysvallat perusti sotilastukikohdan Mariscal Estigarribiaan, josta on 200 km Argentiinaan ja Boliviaan ja 300 km Brasiliaan. Vaikka sotilaita ei olekaan maassa kuin 400, tukikohdassa on pitkä kiitotie, jolle voidaan nopeasti tuoda joukkoja raskailla kuljetuskoneilla.[9]
Konservatiivinen Asociación Nacional Republicana eli Colorado-puolue hallitsi maata 61 vuoden ajan vuosina 1947–2008. Vuosina 1947–1962 se oli ainoa sallittu. 20. huhtikuuta 2008 järjestetyissä vaaleissa puolue kuitenkin syrjäytettiin ja valtaan nousi vasemmistolainen APC (Alianza Patriótica por el Cambio). Presidentiksi nousi entinen katolinen piispa Fernando Lugo.[10]
Politiikka
Vuoden 1992 perustuslaki toi päätöksen keskittyneelle ja diktaattorimaiselle hallinnolle Paraguayssa. Sen mukaisesti presidentti ja varapresidentti valitaan samoissa vaaleissa kansanäänestyksellä viiden vuoden kausiksi. Presidentti nimittää hallituksen ja toimii sekä maan päämiehenä että hallituksen johtajana.[2]
Kaksikamarinen parlamentti (Congreso) koostuu 80-jäsenisestä edustajainhuoneesta (Cámara de Diputados) ja 45-jäsenisestä senaatista (Cámara de Senadores). Nämä edustajat valitaan samanaikaisesti presidentin kanssa suhteellisella vaalitavalla. Edustajainhuoneen jäsenet valitaan maakunnittain ja senaattorit valtakunnallisesti, molemmat viiden vuoden kausiksi. Kutakin maakuntaa johtaa vaaleilla valittu kuvernööri. Äänestäminen on pakollista kaikille 18-75 vuotiaille.[11]
Senaatti ja presidentti valitsevat Paraguayn korkeimman oikeuden yhdeksän jäsentä perustuslain mukaisen tuomareiden neuvoston neuvojen mukaisesti. Paraguayn lipussa on hieman eri kuvio toisella puolella.[12]
Paraguay on Latinalaisen Amerikan yhdentymisliiton jäsen ja vapaakauppavyöhyke Mercosurin perustajajäsen vuodesta 1991 yhdessä Argentiinan, Brasilian ja Uruguayn kanssa. Se toimii yhdessä muiden Mercosurin jäsenten kanssa myös monissa poliittisissa ja sosiaalisissa asioissa. Paraguay poikkeaa muista Etelä-Amerikan maista siinä, että se on tunnustanut Taiwanin mutta ei Kiinaa.[11]
Presidentti on asevoimien ylipäällikkö. Vuoden varusmiespalvelus on pakollinen kaikille 18-vuotiaille miehille. Vuodesta 1992 alkaen asepalveluksesta saa kieltäytyä omantunnonsyistä. Maavoimat on asevoimien suurin haara, sen vahvuus on noin 7 000 miestä, kun ilmavoimissa on 1 200 miestä. Laivastossa on 2 000 miestä mihin kuuluu merijalkaväki.[11] Paraguay on sisämaavaltio, mutta sen laivasto partioi rajajoilla, ja on osallistunut sotatoimiin Kolmoisliiton sodassa 1860-luvulla.
Hallinnollinen jako
- Pääartikkeli: Paraguayn departementit
Paraguay on jaettu 17 maakuntaan (departamento) ja maan pääkaupunkiin, joka on merkitty tähdellä (*):
|
|
Maakunnat toimivat edustajanhuoneen vaalipiireinä.[11]
Maantiede
- Pääartikkeli: Paraguayn maantiede
Paraguayjoki jakaa maan kahtia. Sen itäpuoli koostuu ruohikkoisista tasangoista ja metsäisistä kukkuloista, länsipuolella on Gran Chacon alue, jolla on soista tasankoa joen lähettyvillä ja kuivaa metsää kauempana lännessä. Korkein kohta, Cerro Pero, on 842 metriä korkea.[2]
Kaakkoisrajalla virtaa Paranájoki, jossa on suuri Itaipun pato, jonka Paraguay jakaa Brasilian kanssa. Se on tällä hetkellä maailman suurin vesivoimalaitos ja se tuottaa 95 % Paraguayn ja noin 25 % Brasilian kuluttamasta sähköstä.[13]
Paikallinen ilmasto vaihtelee subtrooppisesta lauhkeaan, itäosissa sataa merkittävästi, lännessä on melko kuivaa.
Vuonna 2002 seitsemässä kaupungissa oli yli satatuhatta asukasta. Suuruusjärjestyksessä ne olivat:[14]
Liikenne
Paraguyayn liikennejärjestelmän tärkein osa ovat vesireitit Paraguay- ja Parana-jokia pitkin Atlantin valtamerelle asti.
Vuonna 2009 Paraguayssa oli 798 lentokenttää, joista neljäntoista kiitotiet oli päällystetty. Rautateitä oli käytössä enää 36 kilometriä. Maanteitä on vajaat 30 000 kilometriä, ja niistä noin puolet on päällystetty. Vesireittejä on 3 100 kilometriä, ja kauppalaivasto muodostuu 23 aluksesta. Satamakaupunkeja ovat Asuncion, Villeta, San Antonio ja Encarnación.[2] Aiemmin maan tärkein rautatieyhteys oli Ascuncionista Encarnacióniin maan kaakkoisosaan kulkenut Ferrocarril Carlos Antonio López, jota liikennöitiin höyryjunilla vielä 1990-luvulla. Rata perustettiin 1854. Se lakkautettiin 2003, ja pientä osaa siitä liikennöidään turisteja varten nimellä "El Tren del Lago" joka toinen viikko.[15]
Talous
- Pääartikkeli: Paraguayn talous
Paraguayn markkinataloudessa on merkittävä epävirallinen sektori. Epäviralliseen sektoriin kuuluu sekä maahantuotujen tuotteiden uudelleenvienti että tuhansien pienyritysten ja katukauppiaiden toiminta. Epävirallisen sektorin laajuuden vuoksi taloudelliset mittarit eivät yleensä ole tarkkoja. Suurin osa väestöstä elää maataloudesta, usein kattaen viljelyllään oman elantonsa.[2] Maanomistus on jakautunut erittäin epätasaisesti; sanotaan, että alle prosentti väestöstä omistaa yli 70 % viljelykelpoisesta maasta[16]
Jesuiittojen ajoista alkaen tärkein myyntiin kasvatettu viljelyskasvi oli puuvilla. Soijapapu syrjäytti sen tärkeimpänä 1980-luvulla. Muita merkittäviä tulonlähteitä ovat olleet tupakan ja jossain määrin kahvin viljely, ja sokeriruoko, jonka on toivottu nousevan uuteen arvoon etanolin tuotannon kautta.[17]
Virallinen talous kasvoi vuosittain noin kolme prosenttia välillä 1995–1997, mutta BKT laski hieman 1998–2000. Asukasta kohden laskettuna tulotaso on pysytellyt vuoden 1980 tasolla. Accion-järjestö arvelee Paraguayn heikon taloudelliseen menestyksen syiksi poliittista epävarmuutta, korruptiota, rakenteellisten uudistusten etenemättömyyttä, merkittäviä sisäisiä ja ulkomaanvelkoja sekä puutteellista infrastruktuuria.[18]
Vuonna 2009 tärkeimmät vientimaat olivat Brasilia, Uruguay, Chile, Argentiina ja Venäjä. Tuontia oli eniten Kiinasta, Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista.[2]
Merkittävimmät luonnonvarat |
Merkittävimmät vientituotteet |
Väestöjakauma
- Pääartikkeli: Paraguayn väestö
Etnisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti Paraguay on Latinalaisen Amerikan homogeenisimpiä maita. Noin 95 % väestöstä on espanjalaista alkuperää olevien ja guarani-intiaanien jälkeläisiä, siis mestitsejä. Alkuperäisestä guarani-kulttuurista ei ole jäljellä juuri muuta kuin kieli, jota ymmärtää noin 90 % väestöstä. Noin 75 % paraguaylaisista puhuu espanjaa. Käytännön puhekielenä toimii kuitenkin yleensä jopará, espanjasta ja guaranista muodostunut sekakieli. Paraguayhin on muuttanut saksalaisia, japanilaisia, korealaisia, kiinalaisia, arabeja, brasilialaisia ja argentiinalaisia.[11]
Ylivoimainen enemmistö kansasta asuu itäisissä osissa, 160 kilometrin säteellä Asunciónista, joka on pääkaupunki ja suurin kaupunki. Läntinen osa, Chaco, kattaa 60 % pinta-alasta, mutta siellä asuu alle 2 % väestöstä. Vuonna 2002 paraguaylaisista 89,6 % kuului katoliseen kirkkoon, protestantteja oli 6.2 %.[2] Muiden uskontojen harjoittajien joukossa ovat noin 28 000 mennonniittia.[19]
Vuonna 2007 HIV/AIDSia kantoi 0.6 % aikuisväestöstä eli 21 000 henkeä. Paraguayssa esiintyviä bakteeriperäisiä sairauksia ovat lavantauti, hepatiitti A ja bakteeriperäinen ripuli. Hyönteiset levittävät denguekuumetta ja malariaa.[2] Maaseudulla havaitaan myös Chagasin tautia. Paraguarin, Cordilleran ja Keski-Paraguayn maakunnissa noin 25 % väestöstä kantaa sen aiheuttajaa veressään.[20][21]
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Paraguayn kulttuuri
Paraguaylainen kirjailija Augusto Roa Bastos sai espanjankielisen maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Cervantes-palkinnon vuonna 1989.[22] Hänet mainittiin usein myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.[23]
Paraguayssa yleinen juoma on yrttitee yerba mate. Kuuman yrttiteen lisäksi maassa suositaan tereréksi kutsuttua kylmää juomaa, jossa yerba mateehen sekoitetaan joko kylmää vettä tai hedelmämehua.[24]
Perinteisen ruokavalion perusta on ollut maniokki. Sen rinnalle on noussut maissi. Muita yleisiä ruokakasveja ovat pavut, maapähkinät, hirssi, bataatti ja riisi. Riisi ei ole yhtä merkittävät peruselintarvike kuin joissakin muissa eteläisen Amerikan maissa.[17]
Maassa on runsaasti sanomalehtiä ja radioasemia, ja niiden joukossa on myös opposition äänenkannattajia. Journalistit ilman rajoja -järjestö arvioi, että journalistit eivät oman turvallisuutensa takia uskalla paneutua kovin syvällisesti skandaaleihin, joissa on mukana poliitikkoja.[25]
Paraguaylainen kansanmusiikki yhdistää guaranien ja espanjalaisten perinteitä melodioihinsa, kun taas sanoitukset kuvaavat luontoa tai käyttävät luontoa vertauskuvina. Perinteinen guaranien soitin on eräänlainnen harppu.[26]
Maassa on Unescon maailmanperintökohde, jonka muodostavat La Santisima Trinidad de Paranán ja Jesus de Tavaranguen jesuiittalähetysasemat.[27]
Koulutus
Paraguayssa toimii kymmenen yliopistoa. Niistä vanhin on vuonna 1889 perustettu Universidad Nacional de Asunción.[28][29] Asunciónissa toimivat myös yksityinen Universidad Columbia, katolisen kirkon ylläpitämä Universidad Catolica of Asuncion, Universidad Americana ja Universidad Iberoamericana. Universidad del Cono Surilla on sivuosastoja myös muissa kaupungeissa, samoin Universidad del Nortella ja Universidad Tecnologica Intercontinentalilla. Ciudad del Estessä ja Pilarissa toimii omat yliopistonsa.[30]
Vuonna 2003 93 % naisista ja 94 % miehistä oli lukutaitoisia. Vuonna 2005 koululaiset kävivät koulua keskimäärin 12 vuotta.[2] YK:n vuosituhattavoitteista todennäköisimmin toteutuvina pidettiin vuonna 2007 juuri koulunkäyntiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä tavoitteita.[31]
Urheilu
Jalkapallo on Paraguayn suosituin urheilulaji. Paraguayn jalkapallomaajoukkue on voittanut kahdesti Copa Américan (1953 ja 1979) ja selviytynyt kolmesti MM-kilpailuissa toiselle kierrokselle. Maan menestyneimpiin jalkapalloilijoihin kuuluvat Arsenio Erico, Aurelio González, Julio César Romero eli Romerito ja José Luis Chilavert.
Paraguay on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1968 alkaen, paitsi vuonna 1980, jolloin se boikotoi Moskovan olympialaisia. Vuoden 2004 Ateenan kesäolympialaisissa Paraguay saavutti hopeaa jalkapallossa. Se oli maan kautta aikain ensimmäinen olympiamitali.
Jalkapallon lisäksi suosittuja lajeja ovat tennis, koripallo, golf, yleisurheilu, shakki ja lentopallo. Paraguayssä syntyneisiin huippu-urheilijoihin kuuluvat tennispelaajat Víctor Pecci, Rossana de los Ríos ja Larissa Schaerer.[32]
Lähteet
- ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Paraguay The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Paraguay 1917. Catholic Encyclopedia / New Advent. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ About Paraguay Fauna Paraguay. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sacks, Richard S.: The Sword of the Word (Dannin M. Hanratty and Sandra W. Meditz, (toim.)) Paraguay: A Country Study.. 1988. GPO for the Library of Congress. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Paraguay Timeline BBC News
- ↑ Rex A. Hudson and Dennis M. Hanratt: The Chaco War Bolivia: A Country Study.. 1989. GPO for the Library of Congress. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ A. Tschentscher (ed.),: Constitutional Background Paraguay International Constitutional Law. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Los marines de EE.UU. ponen un pie en Paraguay 2005. Clarin. (espanjaksi)
- ↑ Opposition victorious in Paraguay 21.4.2008. BBC. Viitattu 6.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Background Note: Paraguay 3/10. U.S. Department of State. Viitattu 5.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Facts about the Paraguay flag Our World of Flags. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Itaipu Laboratório de Fontes Alternativas de Energia
- ↑ Paraguay Citypopulation
- ↑ Documentary on Latin America´s first railroad Discovering Paraguay
- ↑ Paraguay land tussle intensifies 16.12.2008. BBC News. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Agriculture of Paraguay. U.S. Library of Congress
- ↑ Where we work: Paraguay 2007. Accion Microfinance. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Mennonites in Paraguay Tap Guia Paraguay
- ↑ Diagnostic techniques applied for the detection of congenital Chagas disease in Paraguay Am. J. Trop. Med. Hyg., 59(3), 1998
- ↑ Seroprevalence and sociocultural conditionants of Chagas disease in school aged children of marginal zones of Asunción Revista da Sociedade Brasileira de Medicina Tropical
- ↑ Augusto Roa Bastos 2005. Guardian. Viitattu 29.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Augusto Roa Bastos 2005. Times. Viitattu 29.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Yerba Mate Travel South America
- ↑ Country Profile: Pagaguay - Media BBC News
- ↑ Paraguay : Guarani Songs & Dances Boom Kat
- ↑ Unesco
- ↑ Universidad Nacional de Asunción (espanjaksi)
- ↑ Universidad Nacional de Asunción Monesia (englanniksi)
- ↑ Education : Paraguay (englanniksi)
- ↑ MDG Profile: Paraguay United Nations Development Programme, 2007.
- ↑ Sports in Paraguay - From Athletics to Basketball! Ezine
Aiheesta muualla
- Matkaopas aiheesta Paraguay Wikivoyagessa (englanniksi)
- Presidencia de la República (espanjaksi)
- World-wide press freedom index - Lehdistönvapaudessa Paraguay on sijalla 32. 139:stä maasta
- Chipa-reseptejä, juustoa ja maissijauhoa sisältävä leipä.
- Globalis.fi - Paraguayn maaprofiili (suomeksi)
Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Suriname | Uruguay | Venezuela
Itsehallintoalueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana