Ahveniston helikopterionnettomuus
| Ahveniston helikopterionnettomuus | |
|---|---|
 Onnettomuuskopterin kaltainen Agusta-Bell 47J. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 6. toukokuuta 1984 |
| Onnettomuustyyppi | hallinnan menetys laskeutuessa |
| Tapahtumapaikka | Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna |
| Kuolleita | 5 |
| Loukkaantuneita | 26 |
| Eloonjääneitä | 4 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Agusta-Bell 47J-2A |
| Rekisteritunnus | OH-HAB |
| Matkustajia | 4 |
| Miehistöä | 1 |
Ahveniston helikopterionnettomuus tapahtui 6. toukokuuta 1984 Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradalla pidetyn Hämeenlinna Race -rata-autokilpailun yhteydessä, ja siinä kuoli viisi ja loukkaantui 26 henkilöä.
Onnettomuuden kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisölennätyksiä tehnyt Agusta-Bell 47J-2A -helikopteri, rekisteritunnukseltaan OH-HAB, oli laskeutumassa noin kuusi minuuttia kestäneeltä ensimmäiseltä lennoltaan iltapäivällä kello 13.07, kun lentäjä menetti kopterin hallinnan, ja kopteri pyöri alas katsojia täynnä olevaa rinnettä ja syttyi tuleen. Helikopterin neljästä matkustajasta yksi kuoli, ja muut kolme sekä koneen ohjaaja saivat pahoja palovammoja. Rinteessä olleista katsojista neljä sai kuolettavan osuman alas kierivän helikopterin roottorin lavoista, ja 22 katsojaa sai palo- tai iskuvammoja. Loukkaantuneista yhdentoista vammat olivat vakavia.[1] Nuorin surmansa saaneista oli kopterin roottorin alle jäänyt 9-vuotias poika.[2]
Sää onnettomuushetkellä oli puolipilvinen ja poutainen, mutta tuulinen. Kopterissa oli matkustajina äiti pienen poikansa kanssa sekä kaksi muuta poikaa. Onnettomuudesta hengissä selvinneen matkustajan mukaan tuulenpuuska heilautti helikopteria sen laskeutuessa, minkä seurauksena kopteri keinahti, sakkasi ja putosi rinteeseen. Vierimisen aikana kopteri syttyi räjähdysmäisesti palamaan, ja liekit tunkeutuivat myös kopterin matkustamoon. Surmansa saanut kopterin matkustaja oli hypännyt vierimisen aikana ulos ovesta ja menehtyi saamiinsa palovammoihin sairaalassa seuraavana päivänä.[1]
Välittömästi onnettomuuden tapahduttua radalla käynnissä ollut Hämeenlinna Race -kilpailu keskeytettiin.[1]
Tutkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmailuhallituksen asettama tutkijalautakunta piti onnettomuuden syynä myötätuuleen ja sopimattomalle laskeutumispaikalle tehtyä laskuyritystä, jolloin lentäjä menetti helikopterin suuntaohjattavuuden. Onnettomuuteen myötävaikuttivat myös olosuhteisiin nähden suuri lentomassa sekä ohjaajan vähäinen kokemus helikoptereista ja kyseisestä vaikeasti lennettävästä konetyypistä erityisesti.
Helikopterin ohjaaja oli onnettomuushetkellä 29-vuotias, ja kopterin omistaja luonnehti häntä vankaksi ammattilaiseksi ja erittäin kokeneeksi lentäjäksi. Ohjaaja oli saanut Ilmailuhallituksen myöntämän helikopteriyksityislentäjän lupakirjan vuonna 1979 ja ansiolentäjän lupakirjan vuonna 1982. Hänellä oli lentokokemusta helikopterilla noin 400 tuntia, mutta kyseisellä kopterityypillä vain 32 tuntia.[1]
Tutkijalautakunnan mukaan myös itse onnettomuuskopterissa oli piilevä vika. Kopterin ohjausjärjestelmässä oli asennusvirhe, joka teki kopterin ohjaamisesta raskasta, jos sillä tehtiin laajoja liikkeitä. Viasta ei ollut merkintää kopterin asiakirjoissa eikä sitä ollut korjattu.[2]
Tutkijalautakunta antoi 14 turvallisuussuositusta, joista yksi oli, että yleisölennätyksiin vaadittaisiin enemmän lentokokemusta. Onnettomuuden aikaan ansiolentäjän lupakirjan saamiseen vaadittiin 100 tunnin lentokokemus, millä sai myös lennättää yleisöä. Myöhemmin vaatimus jo pelkän ansiolentäjän lupakirjan saamiseksi nostettiin 200 tuntiin.[2]
Oikeuskäsittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapausta käsiteltiin Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa elokuussa 1986. Asianomistajia – onnettomuudessa loukkaantuneita ja surmansa saaneiden omaisia – oli lähes 50. Raastuvanoikeus katsoi helikopterin ohjaajan käyttäneen ilma-alusta huolimattomasti rikkomalla laskeutumisalueen kokoa koskevaa ilmailumääräystä ja siten aiheuttaneen huolimattomuudellaan onnettomuuden. Helikopterin ohjaaja tuomittiin ilmailuliikennerikkomuksesta, viidestä kuolemantuottamuksesta ja kymmenestä vammantuottamuksesta 80 päiväsakkoon. Sakkojen suuruudeksi muodostui hieman yli 5 000 markkaa, minkä lisäksi ohjaaja tuomittiin maksamaan erilaisia korvauksia ja muiden osallisten oikeudenkäyntikuluja 25 000 markkaa.[1]
Asia eteni Turun hovioikeuteen, joka piti helmikuussa 1989 antamallaan päätöksellä voimassa helikopterin ohjaajan tuomion. Ilmakuljetuslain mukaan ensisijainen korvausvelvollisuus kohdistui helikopterin omistajaan, joka tuomittiin runsaan 100 000 markan korvauksiin. Neljä asianosaista haki valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta, joka vahvisti hovioikeuden tuomion.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- S.Jylhä: Siviili-ilmailun viimeiset lennot 1927-1994
- Pohjolan poliisi kertoo 1989, s. 95-110
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seura- ja Apu-lehtien artikkelit onnettomuudesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen uutislähetys onnettomuudesta