Englanninbulldoggi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englanninbulldoggi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 5 034 (2021)[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö härkätappelut
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 4–9 vuotta
Muita nimityksiä bulli, doggi, enkkubulli, English Bulldog, British Bulldog, Bulldog, inglise buldog
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#149
Ulkonäkö
Paino 22–25 kg
Säkäkorkeus 31–36 cm
Väritys fawn-valkoinen, harmaabrindle, brindle-valkoinen, punainen, fawn tai puna-valkoinen

Englanninbulldoggi (engl. English Bulldog) on hyvin vanha englantilainen koirarotu, joka kuuluu FCI-roturyhmään 2 – Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat, ja alaryhmään mastiffit. Englanninbulldoggia pidetään Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisena ikonina.[2]

Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis anglicus[3].

Oslon käräjäoikeus antoi 31.1.2022 tuomion, jonka mukaan englanninbulldogin ja cavalierkingcharlesinspanielin kasvattaminen on Norjan eläinsuojelulain 25 §:n vastaista.[4] Suomen Kennelliiton edustaja arvelee, että rotu siirtyy pimeille markkinoille, koska kiellettiin vain Norjassa kasvattaminen Norjan kennelliiton alaisuudessa rekisteröityinä. Sitä voi siten tuoda maahan ja kasvattaa järjestäytyneen toiminnan ulkopuolella.[5]


Englanninbulldoggi on melko pieni ja tukevarakenteinen. Sillä on lyhyt, hienojakoinen, pehmeähkö karvapeite, massiivinen runko, vankat ja voimakkaat jalat, suuri ja voimakas pää, jossa on lyhyt kuono ja huomattava alapurenta. Pään sekä kaulan alueella on löysää nahkaa ja poimuja. Englanninbulldoggin paino on noin 18–35 kg riippuen suuresti yksilön koosta ja iästä. Rotumääritelmässä ei korkeutta ole määritelty, mutta käytännössä rotu on noin 35–45 cm korkea.

Väritykseltään englanninbulldoggi on valkoinen, keltainen tai juovikas tummalla maskilla tai ilman sekä valkoisilla merkeillä tai ilman. Musta väri punaruskein merkein tai ilman sekä vaaleapigmenttisyys (sininen pigmentti) ovat näyttelykoirilla vakavia virheitä.

1800-luvun maalaus härkätappelusta. Sonnin kimpussa on monenlaisia koiria, vasemmalla seisova mies pidättelee lyhytkalloista ja vantteraa valkokirjavaa koiraa.
Bulldoggin muotokuva vuodelta 1895. Kuvan koira on vanttera, matalahko, lyhytkuonoinen ja leveärintainen, mutta piirteliltään nykyistä englanninbulldoggia paljon hillitympi.

Englanninbulldoggi polveutuu koiratyypistä, joka oli karhutaisteluissa käytettyjen mastiffi-vartiokoirien ja sisukkaiden metsästysterrierien risteytys. Tyypin 1600-luvulla saama nimi bulldog eli sananmukaisesti "härkäkoira" viittaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tappeluissa härkiä vastaan. Vahva ja päättäväinen bulldoggi oli ihanteellinen tappelukoira, joka vammoistaan välittämättä riippui sitkeästi kiinni härässä. Nykyistenkin bulldoggirotujen tärkeän tunnistusmerkin, lyhyen kuonon, kerrotaan alun perin auttaneen koiraa hengittämään härkää purressaan.

Kun härkätappelut kiellettiin Britanniassa 1830-luvulla, bulldoggityyppinen koira oli vaarassa kadota. Koirankasvattaja Bill George jalosti taistelukoirista vähemmän aggressiivisia, ja nykymuodossaan englanninbulldoggi tunnetaan hyvin lempeänä ja rauhallisena rotuna. Härkätappeluiden päättymisen jälkeen englanninbulldoggin käyttötarkoituksena on ollut ainoastaan seurakoirana olo, mikä on mahdollistanut rodun ulkonäön piirteiden jalostamisen äärimmilleen. Nykyisellä englanninbulldoggilla on verrattain hyvin suuri ja lyhyt pää, erittäin leveä rinta ja lyhyet jalat sekä tukeva runko, ja näyttelyissä menestyvät yksilöt kärsivät usein koiran elämää hankaloittavista vaivoista. Rodun jalostuksessa panostetaan nykyisin aiempaa enemmän koirien terveyteen, mutta joukko sen kasvattajia on perustanut myös erillisen, vanhantyyppiseen englannibulldoggiin pyrkivän jalostussuunnan.

Englanninbulldoggilla esiintyy lyhytkuonoisille roduille tyypillisiä vaivoja kuten kuorsausta, hengitysteiden ahtautta, penikointivaikeuksia ja suurempi alttius lämpöhalvaukseen ja silmävaivoihin. Rodulla esiintyy myös sydänvikoja ja tutkituista roduista eniten lonkkavikaa. Löysän nahan poimut kasvoissa tulehtuvat herkästi mikäli niitä ei puhdisteta asianmukaisesti. Englanninbulldoggin riski sairastua koiran kuivasilmäisyyteen on lähes kymmenkertainen verrattuna rotuihin, joilla ei ole erityisherkkyyttä[6].

Vuosina 1988–2012 suomalaisista englanninbulldogeista on lonkka- ja kyynärkuvattu kaksi prosenttia. Tutkituista koirista yhdellä prosentilla on terveet lonkat (luokitus A tai B) ja 49 prosentilla terveet kyynärät (luokitus 0). Polvinivelet on tutkittu neljältä prosentilta rodun yksilöistä; tutkituista koirista 95 prosentilla ei ole polvilumpion luksaatiota. Silmät on tutkittu 3 prosentilla koirista ja tutkituista terveeksi todettu 49 prosenttia. Englannin kennelklubin vuonna 2004 teettämässä kyselytutkimuksessa englanninbulldoggien keskielinikä oli 6,3 vuotta.[7]

Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (ranskanbulldoggi, bostoninterrieri) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samalaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkitulla koirarodulla. Englannin- ja ranskan bulldoggeilla ei ole normaalia geeniä ollenkaan, bostoninterrierreillä kuudella prosentilla. Muiden lyhytkallorotujen ulkomuoto johtuu eri tekijöistä.[8][9]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 22.7.2019)
  2. Jonny Wilkes: What is the significance of the British Bulldog? History Revealed. 4.9.2015. Arkistoitu 20.1.2018. Viitattu 20.1.2018.
  3. Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 227. Chatto & Windus: Piccadilly.
  4. Domstolen: Forbudt å avle disse hunderasene NRK 31.1.2022
  5. Jari Strömberg, Veera Pennanen,Oikeus kielsi kahden koirarodun jalostuksen Norjassa Yle.fi, uutiset 31.1.2022, viitattu 1.2.2022
  6. Williams DL. Immunopathogenesis of keratoconjunctivitis sicca in the dog. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 2008 Mar;38(2):251-68.
  7. Summary results of the Purebred Dog Health Survey for British Bulldogs
  8. Pipsa Parkkinen: Kolmelta lyhytkuonoiselta rodulta löydetty mutaatio, joka vastaa ihmisellä harvinaista Robinowin syndroomaa - Kennelliitto: Ainoastaan roturisteytys voi auttaa Iltalehti. 19.12.2018. Viitattu 19.12.2018.
  9. Suomen Kennelliitto

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]