Kirvakorennot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirvakorennot
Sirppilehtikorento (Drepanepteryx phalaenoides)
Sirppilehtikorento (Drepanepteryx phalaenoides)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Verkkosiipiset Neuroptera
Alalahko: Hemerobiiformia
Heimo: Kirvakorennot Hemerobiidae
Latreille, 1802
Alaheimot ja suvut
Katso myös

  Kirvakorennot Wikispeciesissä
  Kirvakorennot Commonsissa

Kirvakorennot (Hemerobiidae) on laaja verkkosiipisiin lukeutuva hyönteisheimo. Suomesta on tavattu noin 30 siihen kuuluvaa lajia.[1]

Aikuinen kirvakorento on hoikka, tyypillisesti 6–15 mm pituinen hyönteinen, jolla on suhteellisen kookkaat verkkosilmät.

Kirvakorennot muistuttavat ulkonäöltään harsokorentoja, mutta eroavat näistä paitsi tyypillisesti ruskeankirjavasta värityksestään, ennen kaikkea siipisuonituksen perusteella. Kirvakorentojen siivissä on tiheässä pitkiä pitkittäissuuntaisia suonia, jotka muodostavat ainakin kaksi tai useampia siiven tyvestä ulospäin suuntautuvaa sektoria. Siivet ovat muodoltaan pyöreähköt. Sitä vastoin harsokorentojen siipisuonitus on verkkomainen ja siivet selvästi enemmän pitkänomaiset. Eläimen ruskeansävyinen väri ei itsessään ole riittävä tuntomerkki, sillä monien harsokorentojen talvehtivat muodot ovat väriltään rusehtavia.[2]

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras munii munat kasvien lehdille, johon ne kiinnittyvät suoraan, ilman harsokorentojen munille tyypillistä varsiosaa.

Sekä toukat että aikuiset yksilöt ovat aktiivisesti saalistavia petoja, jotka käyttävät ravinnokseen erityisesti kirvoja ja punkkeja. Kirvakorentoja käytetäänkin apuna biologisessa torjunnassa.[3][4]

Muiden verkkosiipisten tapaan kirvakorennot ovat pitkälti yöaktiivisia ja lentävät mielellään kirkkaiden valojen luokse.

Lajit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta on tavattu 31 kirvakorentolajia, mikä tekee heimosta lajimäärältään Suomen suurimman verkkosiipisryhmän. Vuoden 2010 Suomen lajien uhanalaisarvioinnin mukaan yksikään laji ei ole uhanalainen, mutta yhtä lajia pidetään silmälläpidettävänä (NT) ja yksi jätettiin puutteellisen havaintomateriaalin vuoksi arvioimatta (NE). Lisäksi yksi alalaji on puutteellisesti tunnettu (DD).[1][5][6]

Luettelo on systemaattisessa järjestyksessä.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]