Louisa (Iso-Britannia)
| Louisa | |
|---|---|
| Kuningatar | |
 Kuningatar Louisa kruunajaisasussaan, Carl Gustaf Pilo 1747 | |
| Tanskan ja Norjan kuningatar | |
| Valtakausi | 6. elokuuta 1746 – 8. joulukuuta 1751 |
| Syntynyt |
Louise Guelph (Welft) Hanover 18. joulukuuta 1724 Leicester House, Westminster, Lontoo |
| Kuollut |
19. joulukuuta 1751 (ikä 27) Christiansborg, Kööpenhamina, Tanska |
| Hautapaikka | Roskilden tuomiokirkko |
| Puoliso | Fredrik V |
| Lapset |
Kristian Sofia Magdalena Vilhelmina Karoline Kristian VII Louise |
| Suku | Hanover, Welft |
| Isä | Yrjö II |
| Äiti | Caroline von Brandenburg-Ansbach |
Louisa, Louise Guelph (Welft) Hanover (engl. Louise of Great Britain); (18. joulukuuta 1724 Leicester House, Westminster, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta – 19. joulukuuta 1751 Christiansborgin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli englantilainen prinsessa josta tuli kuningas Fredrik V:n ensimmäisenä puolisona Tanskan ja Norjan kuningatar. Seuraava kuningas Kristian VII oli heidän poikansa.[1] Hän oli myös Ruotsin kuningatar Sofia Magdalenan äiti.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Louise oli Yrjö II:n ja Caroline von Brandenburg-Ansbachin viides ja nuorin tytär, hänellä oli myös kaksi veljeä. Hän oli kaksivuotias kun hänen isänsä kruunattiin kuninkaaksi. Louise oli seurallinen ja nopea ystävystymään, ja sai hyvän koulutuksen. Samaan aikaan Tanskassa etsittiin huikentelevaiselle kruununprinssi Fredrikille vaimoa, joka takaisi hänen isälleen Kristian VI:lle Englannin tuen pyrkimyksissä Ruotsin valtaistuimelle sekä kenties rauhoittaisi levottoman nuorenmiehen.[1][2]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen vihkiminen oli 10. marraskuuta 1743 Hannoverissa, missä 18-vuotiaan Louisen veli William, Cumberlandin herttua (1721–1765) toimi sulhasen edustajana. Pariskunta tapasi toisensa ensimmäistä kertaa viikkoa myöhemmin rajakaupunki Altonassa marraskuun lopulla 1743. Vaikka avioliitto, joka solmittiin 11. joulukuuta 1743 Kööpenhaminassa Christiansborgin linnan kirkossa, oli perusteiltaan täysin poliittinen, he tulivat melko hyvin toimeen keskenään ja heistä tuli hyvät ystävät. Fredrikillä oli koko avioliiton ajan muita naissuhteita, jopa virallinen rakastajatar Else Hansen, jonka kanssa hän sai viisi tunnustettua lasta vuosina 1746–1751 ja hän vietti epäsäännöllistä elämää juopotellen.[2]
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmen avioliittovuoden jälkeen, tuolloin jo vahvasti alkoholisoituneesta 23-vuotiaasta Frederikistä, tuli kuningas vuonna 1746 ja 21-vuotiaasta Louisesta tuli kuningatar. Heidät kruunattiin Fredriksborgin linnassa 4. syyskuuta 1747. Louisen suosiota lisäsivät hänen ponnistelunsa oppia tanskan kieltä ja paikallista kulttuuria, ja huolehti siitä että nopeassa tahdissa syntyneet viisi lastakin oppivat puhumaan tanskaa.[2]
Kuningatar Louise vastusti vuonna 1751 tuloksetta avioliittoa tyttärensä, viisivuotiaan prinsessa Sofia Magdalenan ja Ruotsin valtaistuimen perillisen kruununprinssi Gustavin, kuningas Kustaa III:n välillä.[3] Hän pelkäsi, ettei kuningatar Lovisa Ulrika kohtelisi hänen tytärtään hyvin. Lovisa Ulrika tunnettiin Tanskan vastaisista näkemyksistään ja suunnitellun avioliiton vastustamisesta, ja tiedettiin, että hän oli Ruotsin todellinen hallitsija.[4] Kerrotaan, että Louise ei myöskään pitänyt järjestetyistä avioliitoista omien kokemustensa vuoksi.
Esittävien taiteiden suojelija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningatar Louise oli kiinnostunut musiikista, tanssista ja teatterista,[3] hän järjesti vuonna 1747 italialaisen Pietro Mingottin oopperaryhmälle kutsun Kööpenhaminaan, jossa he esittivät oopperaa ja balettia hoviteatterissa Christiansborgin linnassa vuoteen 1750 asti.[5][6]
Sen jäseniin kuului säveltäjä Christoph Willibald Gluck, joka asui Tanskan hovissa vuosina 1748–1749. Kun kuningatar vuonna 1749 synnytti valtaistuimen perijän, kruununprinssi Kristianin, Cluck sävelsi oopperan La Contesa dei Numi ("Jumalten kiista"), jossa olympolaiset jumalat kokoontuvat Ison-Beltin rannoille keskustelemaan siitä, kenen tulisi erityisesti suojella uutta prinssiä. Se esitettiin ensimmäisen kerran 12. maaliskuuta 1749 Charlottenborgin linnassa kuningattaren ensimmäisen synnyksen jälkeisen jumalanpalveluksen yhteydessä.[7]
Vuonna 1748 Jeanne Du Londelin johtama ranskalainen teatteriryhmä Du Londel Troupe kutsuttiin esittämän dramaa Kööpenhaminaan, jossa he esiintyivät vuoteen 1753 asti ja esiintyivät myös Oslossa kuninkaan oleskellessa siellä vuonna 1749.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningatar Louise kuoli äkillisesti puhjenneeseen umpilisäkkeen tyrään 27-vuotiaana ollessaan kuudetta kertaa raskaana 19. joulukuuta 1751.[2][8][9] Kuninkaallinen kirurgi ei pystynyt pelastamaan leikkauksessa kumpaakaan. Hänet haudattiin Roskilden tuomiokirkkoon. [10]
Vuonna 1756 Louisen sisar, Ison-Britannian prinsessa Mary (1723–1772), joka oli vieraantunut aviomiehestään, Hessen-Kasselin maakreivi Friedrich II:sta, muutti Tanskaan hoitamaan kuolleen sisarensa lapsia. Hän toi mukanaan kolme poikaansa, jotka kasvatettiin tanskalaisessa hovissa. Kaksi vanhempaa poikaa, prinssi Vilhelm ja prinssi Kaarle, avioituivat myöhemmin tanskalaisten serkkujensa, prinsessa Vilhelmine Karolinen ja prinsessa Louisen kanssa..
Lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kristian (1745–1747), kruununprinssi, kuoli 2-vuotiaana
- Sofia Magdalena (1746–1813), Ruotsin kuningatar, avioitui 1766 tulevan Kustaa III:n kanssa
- Vilhelmine Karoline (1747–1820), avioitui 1763 serkkunsa Hessenin vaaliruhtinas Vilhelm I:n kanssa
- Kristian VII (1749–1820), Tanskan kuningas, avioitui 1766 serkkunsa Ison-Britannian prinsessa Caroline Matildan (1751–1775) kanssa, heidän poikansa oli Fredrik VI.
- Louise (1750–1831), avioitui 1766 serkkunsa Hesse-Kasselin prinssi Kaarle II:n kanssa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Louise Of England (1724–1751) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ a b c d Catharine Curzon: Louise of Great Britain, A Well-Loved Queen madamegilflurt.com. 2013. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ a b Cedergreen Bech, Svend: "Louise". Teoksessa: Larsen, Jytte (toim.). Dansk Kvindebiografisk Leksikon. Vol. 2. Copenhagen: Rosinante, 2001. ss. 452–453, 456. ISBN 8773574864.
- ↑ Ribbing, Gerd: Gustav III:s hustru. Sofia Magdalena. Stockholm: Bonnier 1958.
- ↑ Schepelern, Gerhard: Italienerne på Hofteatret. Vol. 1. Copenhagen: Forlaget Rhodos 1976.
- ↑ Müller, Erich: Angelo und Pietro Mingotti : Ein Beitrag zur Geschichte der Oper im 18. Jahrhundert. Dresden 1917.
- ↑ "Charlottenborg - et stop på din musikalske byvandring gennem København". Tanskan Kuninkaallinen kirjasto. Arkistoitu 15.9.2011.
- ↑ Bech, Claus: "Louise (1724-1751, dronning)". Teoksessa: Cedergreen Bech, Svend (toim.). Dansk Biografisk Leksikon. Vol. 9 (3. painos). København: Gyldendal, 1981. ISBN 8700055514.
- ↑ Holm, Edvard: "Louise". Teoksessa: Bricka, Carl Frederik (toim.). Dansk biografisk Lexikon, tillige omfattende Norge for tidsrummet 1537-1814. Vol. 10 (1st ed.). Copenhagen: Gyldendals forlag, 1896. pss. 399–401.
- ↑ "Dronning Louise". gravsted.dk
| ||||||||||||||||||||||
