Palleroporonjäkälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palleroporonjäkälä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Alakaari: Pezizomycotina
Luokka: Lecanoromycetes
Alaluokka: Lecanoromycetidae
Lahko: Maljajäkälät Lecanorales
Heimo: Torvijäkälät Cladoniaceae
Suku: Torvijäkälät Cladonia
Laji: stellaris
Kaksiosainen nimi

Cladonia stellaris
(Opiz) Pouzar & Vězda[1]

Synonyymit

Cladonia alpestris, Cladina stellaris

Katso myös

  Palleroporonjäkälä Wikispeciesissä
  Palleroporonjäkälä Commonsissa

Palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) on torvijäkälien sukuun kuuluva hidaskasvuinen pensasjäkälä.

Palleroporonjäkälää Korpilahdella.

Palleroporonjäkälä muodostaa harmaita tai kellahtavia palleroita. Se kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Palleroporonjäkälän jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy usniinihappoa (C18H16O7) ja perlatolihappoa (C25H32O7).[2]

Elinympäristö ja levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palleroporonjäkälä kasvaa kuivilla mäntykankailla, kallioilla ja tunturipaljakalla. Se on mantereinen laji ja sitä kasvaa koko Suomessa, mutta se on aika harvinainen saaristossa ja poronhoitoalueella. Sitä tavataan myös muualla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Palleroporonjäkälää ikkunalasien välissä keräämässä kosteutta.

Palleroporonjäkälää käytetään koristeena muun muassa kukka-asetelmissa, seppeleissä ja koriste-esineissä. Pienoismalleissa jäkälää voidaan käyttää kuvaamaan puuta tai pensasta.[3] Jäkälää käytetään myös porojen lisäruokintaan. Ennen vanhaan palleroporonjäkälää laitettiin ikkunalasien väliin kosteutta keräämään.[4]

Suomessa jäkälän keruu on keskittynyt Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueille, ja se tehdään käsin. Jäkälä on kuivana helposti murenevaa, minkä takia sitä poimitaankin vain sateen tai kastelun jälkeen.[3][4][5]

  1. MycoBank Luettu 9.9.2008
  2. Stenroos, S., Ahti, T., Lohtander K. & Myllys, L.: Suomen jäkäläopas, sivu 169. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1.
  3. a b Rantala, Satu: Metsäkoulu, s. 216–217. Metsäkustannus, 2011. ISBN 978-952-5694-63-5.
  4. a b Jäkälä ja sammal Suomen Luontoyrittäjyys verkosto. Arkistoitu 27.5.2008. Viitattu 21.5.2008.
  5. Stenroos, Soili & Ahti, Teuvo & Lohtander, Katileena & Myllys, Leena (toim.): Suomen jäkäläopas, s. 169. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]