Paperisavi
Paperisavi on keramiikkaa, jossa saven seassa on paperimassaa. Paperisavi on lujaa polttamattomana, koska paperin selluloosakuidut toimivat tukiverkkona. Poltettaessa paperi palaa pois ja jättää saveen kennomaisen reikäverkoston.[1][2]
Paperisavea tehtäessä paperia, joka voi olla esimerkiksi sanomalehti tai paperinenäliina, lisätään noin kolmannes saven määrästä. Paperi silputaan hienoksi ja sekoitetaan saveen tehosekoittimella. Paperisavimassan kuivakutistuminen on pienempi kuin perussaven. Paperisavilietettä voidaan käyttää myös liimana liitoskohdissa.
Paperisaven huokoinen rakenne tekee siitä sopivan kuvanveistoon. Kookkaatkin työt ovat kevyitä ja on mahdollista tehdä läpikuultavan ohuita veistoksia. Parisavea voi korjailla ennen polttoa ja liittää uusia osia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paperisavet. Kerasil. Viitattu 30.7.2024.
- ↑ Iris Helkama: Paperisavea ja juomamyyttejä. Nuoret keraamikot etsivät omaa kieltä. Helsingin Sanomat 30.6.1994. Viitattu 30.7.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- CuRec-verkkolehti – Paperisavi Artikkeli paperisaven valmistuksesta (suomeksi)
- Acott-Fowler, L: Creative Process of Paperclay Artikkeli paperisaven käytöstä kuvanveistossa (englanniksi)