Siirry sisältöön

vana

Wikisanakirjasta
Katso myös: vanā, vână

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vana (9)

  1. aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana
    Veneen vana katoaa pian aaltoihin.
    Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.
  2. vako, uurros
    Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.
  3. (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑ̝nɑ̝]
  • tavutus: va‧na

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vana vanat
genetiivi vanan vanojen
(vanain)
partitiivi vanaa vanoja
akkusatiivi vana;
vanan
vanat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanassa vanoissa
elatiivi vanasta vanoista
illatiivi vanaan vanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanalla vanoilla
ablatiivi vanalta vanoilta
allatiivi vanalle vanoille
muut sijamuodot
essiivi vanana vanoina
translatiivi vanaksi vanoiksi
abessiivi vanatta vanoitta
instruktiivi vanoin
komitatiivi vanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jälkivana, kukkavana, perävana, vanavesi

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vana Kielitoimiston sanakirjassa
  • vana Tieteen termipankissa

Ido

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

vana

  1. turha, tulokseton

Latina

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

vāna

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta vānus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus

Adjektiivi

vānā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vana yl. (1) (yks. määr. vanan[luo], mon. epämäär. vanor[luo], mon. määr. vanorna[luo])

  1. tapa, tottumus, rutiini

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vana Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Tšekki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vana f.

  1. amme, kylpyamme

Viro

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

vana (gen. vana, part. vana)

  1. vanha
    vana inimene – vanha ihminen
    vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä
    vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija
    Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.

Taivutus

[muokkaa]
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi vana vanad
Genetiivi vana vanade
Partitiivi vana vanu
vanasid
Illatiivi vanasse vanadesse
(vanusse)
  • (mahdollinen)
Vertailuasteet
[muokkaa]
  • komparatiivi vanem
  • superlatiivi kõige vanem ja vanim

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vana (gen. vana, part. vana)

  1. vanha
    vanad ja noored – vanhat ja nuoret

Taivutus

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vana Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • vana sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

vana (gen. vana, part. vanna)

  1. vanha