Siirry sisältöön

rapa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rapa

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa (9-E)

  1. mullan ja veden märkä sekoitus, kura, muta, mura, lieju

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrɑpɑ/
  • tavutus: ra‧pa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa ravat
genetiivi ravan rapojen
(rapain)
partitiivi rapaa rapoja
akkusatiivi rapa;
ravan
ravat
sisäpaikallissijat
inessiivi ravassa ravoissa
elatiivi ravasta ravoista
illatiivi rapaan rapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravalla ravoilla
ablatiivi ravalta ravoilta
allatiivi ravalle ravoille
muut sijamuodot
essiivi rapana rapoina
translatiivi ravaksi ravoiksi
abessiivi ravatta ravoitta
instruktiivi ravoin
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rava-
vahva vartalo rapa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

rapakalja

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • rapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • rapa Tieteen termipankissa

Substantiivi

[muokkaa]

rapa (9)

  1. Rapan saarella, Ranskan Polynesiassa puhuttava uhanalainen austronesialainen kieli, jolla on noin 500 puhujaa (kielitunnus: ray)

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa
genetiivi rapan
partitiivi rapaa
akkusatiivi rapa;
rapan
sisäpaikallissijat
inessiivi rapassa
elatiivi rapasta
illatiivi rapaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rapalla
ablatiivi rapalta
allatiivi rapalle
muut sijamuodot
essiivi rapana
translatiivi rapaksi
abessiivi rapatta
instruktiivi
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rapa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Anagrammit
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa f. (monikko rape[luo])

  1. nauris

Verbi

[muokkaa]

rapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rapare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rapare

Katalaani

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa f.

  1. rypäleen maltoisa osa, johon eivät sisälly siemenet tai kuori
  2. pieni kimppu oliivi- tai muun puun kukkia
  3. moni vehkakasvien heimoon kuuluva yksisirkkaisten laji tai sellaisen yksilö

Rapanui

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa

  1. saari

Rarotonga

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa

  1. salama

Ruotsi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

rapa (1)

  1. röyhtäistä, röyhtäillä
  2. (vanhentunut) pitää narisevaa ääntä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus – rapa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens rapar[luo] rapas
imperfekti rapade rapades
supiini rapat rapats
imperatiivi rapa
Nominaalimuodot

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
  • substantiivit: rap

Tuamotu

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rapa

  1. salama

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.