Siirry sisältöön

ylänkö

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ylänkö (1-G)[1]

  1. maa-alue, joka on korkealla merenpinnasta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈylæŋkø/
  • tavutus: y‧län‧kö

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylänkö ylängöt
genetiivi ylängön ylänköjen
partitiivi ylänköä ylänköjä
akkusatiivi ylänkö;
ylängön
ylängöt
sisäpaikallissijat
inessiivi ylängössä ylängöissä
elatiivi ylängöstä ylängöistä
illatiivi ylänköön ylänköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylängöllä ylängöillä
ablatiivi ylängöltä ylängöiltä
allatiivi ylängölle ylängöille
muut sijamuodot
essiivi ylänkönä ylänköinä
translatiivi ylängöksi ylängöiksi
abessiivi ylängöttä ylängöittä
instruktiivi ylängöin
komitatiivi ylänköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ylängö-
vahva vartalo ylänkö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

vuoristoylänkö

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-G