Siirry sisältöön

ensi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Ensi

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

ensi (taipumaton)

  1. seuraava, tuleva
    Ensi vuonna matkustamme Alankomaihin.
    Tällä kertaa oli hankaluuksia, mutta ensi kerralla onnistut varmasti.
    Ensi tapaamisemme menee varmaan vanhoja muistellessa.
  2. ensimmäinen
    Vieläkö muistat ensi tapaamisemme vuosien takaa?
    Ensi kertaa Pariisissa käydessäni olin aivan pyörällä päästäni.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈensi/
  • tavutus: en‧si

Etymologia

[muokkaa]
  • vanhemman, epätodennäköisen selityksen mukaan esi-sanan johdos. Uudemman selityksen mukaan johdos, jonka osia ovat pronominivartalo e- + järjestysluvun tunnus (kolmante-).[1]

Huomautukset

[muokkaa]

Sanan leksikaalistuneita taivututusmuotoja: ennen, ensin, ennempi sekä mahdollisesti enne.

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]

ensiapu, ensiarvoinen, ensiasunto, ensiesiintyminen, ensiesiintymä, ensiesittää, ensiesitys, ensihoitaja, ensihoito, ensi-ilta, ensi-isku, ensikerran, ensikertainen, ensikertalainen, ensikonsertti, ensikoti, ensi kädessä, ensikäyttö, ensilumi, ensiluokkainen, ensiluokkalainen, ensioire, ensipainos, ensipäivänkuori, ensipäivänleima, ensirakastaja, ensirakkaus, ensisijainen, ensi sijassa, ensisuoja, ensisynnyttäjä, ensitanssija, ensitanssijatar, ensivaikutelma, ensivierailu, ensiviulu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ensi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

ensi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entää

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • Artikkelit 22, 269 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensi.