huulihalkio

Suomi

Substantiivi

huulihalkio

1. (lääketiede) synnynnäinen epämuodostuma, jossa ylähuuli on kehittynyt vajaasti ja siitä puuttuu osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuːliˌhɑlkio/
• tavutus: huu‧li‧hal‧ki‧o

Etymologia

yhdyssana sanoista huuli ja halkio

Käännökset

1. synnynnäinen epämuodostuma, jossa ylähuuli on kehittynyt vajaasti ja siitä puuttuu osa

englanti: cleft lip espanja: labio leporino

turkki: dudak yarığı, tavşan dudağı venäjä: заячья губа

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• suulakihalkio

Aiheesta muualla

• huulihalkio Kielitoimiston sanakirjassa