Siirry sisältöön

isyys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

isyys (40)

  1. se, että joku on isä, isän sukulaisuussuhde lapseen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈisyːs/
  • tavutus: i‧syys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi isyys isyydet
genetiivi isyyden isyyksien
partitiivi isyyttä isyyksiä
akkusatiivi isyys;
isyyden
isyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi isyydessä isyyksissä
elatiivi isyydestä isyyksistä
illatiivi isyyteen isyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi isyydellä isyyksillä
ablatiivi isyydeltä isyyksiltä
allatiivi isyydelle isyyksille
muut sijamuodot
essiivi isyytenä isyyksinä
translatiivi isyydeksi isyyksiksi
abessiivi isyydettä isyyksittä
instruktiivi isyyksin
komitatiivi isyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo isyyde-
vahva vartalo isyyte-
konsonantti-
vartalo
isyyt-

Etymologia

[muokkaa]

isä + -yys

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

isä

Yläkäsitteet
[muokkaa]

vanhemmuus

Vieruskäsitteet
[muokkaa]

äitiys

Yhdyssanat
[muokkaa]

isyyshuijaus, isyysjuttu, isyyskoe, isyysloma, isyysoikeus, isyyspakkaus, isyysraha, isyystutkimus, isyysvapaa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • isyys Kielitoimiston sanakirjassa