ope
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) opettaja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈope/
- tavutus: o‧pe
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ope | opet |
| genetiivi | open | opejen (opein) |
| partitiivi | opea | opeja |
| akkusatiivi | ope; open |
opet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opessa | opeissa |
| elatiivi | opesta | opeista |
| illatiivi | opeen | opeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opella | opeilla |
| ablatiivi | opelta | opeilta |
| allatiivi | opelle | opeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opena | opeina |
| translatiivi | opeksi | opeiksi |
| abessiivi | opetta | opeitta |
| instruktiivi | – | opein |
| komitatiivi | – | opeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ope- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ope Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 8