miettiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
miettiminen (38)
- teonnimi verbistä miettiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miettiminen | miettimiset |
| genetiivi | miettimisen | miettimisten miettimisien |
| partitiivi | miettimistä | miettimisiä |
| akkusatiivi | miettiminen; miettimisen |
miettimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miettimisessä | miettimisissä |
| elatiivi | miettimisestä | miettimisistä |
| illatiivi | miettimiseen | miettimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miettimisellä | miettimisillä |
| ablatiivi | miettimiseltä | miettimisiltä |
| allatiivi | miettimiselle | miettimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miettimisenä (miettimisnä) |
miettimisinä |
| translatiivi | miettimiseksi | miettimisiksi |
| abessiivi | miettimisettä | miettimisittä |
| instruktiivi | – | miettimisin |
| komitatiivi | – | miettimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miettimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
miettimis- | |