Gepardi
Gepardi (Acinonyx jubatus) on sirorakenteinen kissaeläin ja maailman nopein maanisäkäs (suurin nopeus 120 km/h). Gepardi elää Afrikassa uhanalaisena ja Aasiassa erittäin uhanalaisena. Gepardi muistuttaa monin tavoin koiraa: Sillä on pitkät jalat ja haukkuva ääntelylähde?.
Gepardi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
Suku: | Acinonyx |
Laji: | jubatus |
Kaksiosainen nimi | |
Acinonyx jubatus |
|
Gepardin levinneisyys |
|
Katso myös | |
Suvun nimi Acinonyx juontuu kreikan kielestä ja viittaa kynsien liikkumattomuuteen. Lajinimi jubatus taas on latinaa ja tarkoittaa 'harjaista', viitaten gepardin pentujen pieniin harjoihin. Suomen (ja muun muassa saksan) kielen gepardia merkitsevä sana periytyy keskiajan latinan termistä gattus pardus ("kissaleopardi").
Ruumiinrakenne
Gepardin ruumiin pituus on 110–160 cm ja hännän pituus 60–80 cm. Säkäkorkeus on 67–94 cm. Gepardi painaa 45–65 kg. Gepardi on harvoja kissaeläinlajeja, jotka eivät kykene vetämään kynsiään kokonaan sisään. Taakse vedettynäkin osa kynnestä jää näkyville, mikä auttaa eläintä kiihdyttämisessä ja tunnetusti vauhdikkaan juoksunsa ohjailussa. Gepardin ruumiinosat soveltuvat suuren nopeuden saavuttamiseen. Pitkä häntä pitää yllä tasapainoa juoksussa. Juostessa gepardin selkä liikkuu kuin jousi. Myös sydän, keuhkot, maksa ja jopa sieraimet ovat hyvin suuret; niiden avulla hapen saanti ja hyväksikäyttö on mahdollisimman tehokasta.
Poikkeuksellisen tummaa, niin kutsuttua kuningasgepardia pidetiin aiemmin omana lajinaan. Jotkin arvelivat että se on leopardin ja gepardin jälkeläinen, hybridi. Sittemmin 1980-luvun alussa on todettu sen olevan vain geneettinen värimuunnelma.
Elintavat
Gepardi on päiväeläin. Sen ryhmän koko on korkeintaan 10 yksilöä. Luonnossa gepardi metsästää yleensä ryhmissä tai kumppaninsa kanssa. Urokset elävät yleensä keskenään 4–5 yksilön ryhmissä, mutta eri sukupuolia olevat yksilöt eivät. Gepardi saalistaa pientä riistaa yksin ja isoja riistaeläimiä ryhmissä; se ruokailee usein puussa. Se ei saalista vaanimalla, vaan luottaa nopeuteensa.
Gepardi on huomattavasti vähemmän aggressiivinen kesytettäessä kuin muut isot kissaeläimet, joten sen pentuja myydään usein maailmalla laittomasti kotieläimiksi. Sitä on myös antiikin ajoista lähtien käytetty metsästyseläimenä – nopeutensa ansiosta se on riistan ajossa koiraan verrattuna ylivoimainen. Gepardi ei kuitenkaan lisäänny vankeudessa ilman, että naaraan kiima käynnistetään hormonaalisesti.
Levinneisyys ja kanta
Gepardin kaikki alalajit ovat uhanalaisia. Gepardikanta on hupenemassa elinympäristön muutosten, saaliseläinten vähenemisen sekä lajia heikentävän sisäsiittoisuuden vuoksi. Aasiassa elää nykyisin alle 60 gepardia. Afrikassa kannan koko on noin 12 000 yksilöä. Gepardi on rauhoitettu Namibiassa. Monet yksilöt oleskelevat maatalousalueilla aiheuttaen vahinkoa karjalle, minkä vuoksi niitä pyydetään ja muutoin surmataan. 1990-luvun alussa perustettiin afrikkalaisen gepardin ja sen elinympäristön suojeluun keskittyvä järjestö Cheetah Conservation Fund. Vuonna 2001 Iranissa käynnistettiin ohjelma aasialaisen gepardin pelastamiseksi.
Nopeus
Gepardia pidetään nopeimpana juoksijana. Gepardi juoksee lujaa, mutta vain muutaman sadan metrin matkan.
Gepardin huippunopeudeksi on ilmoitettu 114 km/h 650 metrin matkalla. Lähtiessään juoksuun se saavuttaa kahdessa sekunnissa 72 km/h:n nopeuden. Myöhemmin nopeudeksi on ilmoitettu 90 km/h, ja joidenkin lähteiden mukaan huippunopeus olisikin vain 50 – 80 km/h. Joka tapauksessa Englannissa on järjestetty vinttikoirien ja gepardien juoksukilpailuja, jotka gepardi on voittanut. Gepardin nopeudeksi saatiin mitattua vain 72 km/h, koska gepardi ei ollut kiinnostunut juoksemaan itseään väsyksiin.[2]
Alalajit
- Acinonyx jubatus hecki – Länsi-Afrikka.
- Acinonyx jubatus jubatus – Etelä-Afrikka.
- Acinonyx jubatus raineyii – Itä-Afrikka.
- Acinonyx jubatus soemmeringii – Nigeriasta Somaliaan.
- Acinonyx jubatus venaticus – Iran. Aikaisemmin myös Intia ja koko Lounais-Aasia.[3]
Lähteet
- ↑ Acinonyx jubatus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A-G), s. 137. Jyväskylä: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X.
- ↑ http://www.lioncrusher.com/animal.asp?animal=44
Aiheesta muualla
- Cheetahspot.com (englanniksi)