Harjavuohi

Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. tammikuuta 2013 kello 11.06 käyttäjän KamikazeBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Harjalammas (Ammotragus lervia) on vuohieläinten (Caprinae) alaheimoon kuuluva sorkkaeläin ja Ammotragus-sukunsa ainoa laji. Se muistuttaa ulkonäöltään ja luustoltaan vuohia, mutta perinnöllisesti se on lähempää sukua lampaille[2].

Harjalammas
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Ammotragus
Blyth, 1840
Laji: lervia
Kaksiosainen nimi

Ammotragus lervia
(Pallas, 1777)

Katso myös

  Harjavuohi Wikispeciesissä
  Harjavuohi Commonsissa

Tuntomerkit

Harjalampaan kaulassa ja molempien etujalkojen sivuilla on hyvin pitkää karvaa. Vanhoilla pässeillä karvat ulottuvat maahan asti. Aikuisen yksilön ruumis on 155–165 senttimetrin pituinen ja se painaa 120–140 kilogrammaa. Sen säkäkorkeus on 90–100 senttimetriä ja hännän pituus 20–25 senttimetriä.

Levinneisyys

Harjalammas eli aikoinaan koko Pohjois-Afrikan vuoristoissa. Nykyään sitä tavataan saarekemaisesti Algeriassa, Tšadissa, Libyassa, Malissa, Mauritaniassa, Marokossa, Nigerissä, Sudanissa, Egyptissä ja Tunisiassa. Sitä on istutettu lisäksi Meksikoon, Kanariansaarille ja Yhdysvaltoihin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvoinut harjalampaan vaarantuneeksi lajiksi.[1]

Ravinto

Harjalampaat syövät kaikenlaista heinää ja ruohoa, ja ne riipivät lehtiä myös pensaista. Harjalampaat selviytyvät pitkään ilman juomavettä.

Lähteet

Viitteet

  1. a b Ammotragus lervia IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 168. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.