Ero sivun ”Näytön kuvatarkkuus” versioiden välillä

[[Digitaalinen elokuva|Digitaalisen elokuvan]] osalta, videon kuvataajuus riippuu ensisijaisesti kuvauskaluston ruutujen kuvasuhteesta (joka tutkitaan tavallisesti digitaalista keskitason jälkituotantoa varten) sekä todellisten pisteiden määrästä. Vaikka ainutlaatuista standardisoitujen kuvakokojen valikoimaa ei olekaan, on yleistä, että elokuvateollisuus viittaa "nK:lla" kuvanlaatuun, jossa n on kokonaisluku, joka soveltuu todellisten kuvatarkkuuksien vaihtoehdoiksi riippuen elokuvan tallennusmuodosta. Kuten lähde arvioi, 4:3-kuvasuhteelle, jolle kuvaruutu (riippumatta tallennusmuodosta) on tarkoitettu vaakasuoralla sovituksella, n on 1024:n kerroin, jolloin vaakasuuntainen kuvatarkkuus on tarkalleen 1024*n kuvapistettä. Esimerkiksi 2K:n suosituskuvatarkkuus on 2048 × 1536 kuvapistettä ja 4K:n 4096 × 3072 kuvapistettä. 2K voi kuitenkin viitata myös muihin kuvatarkkuuksiin kuten 2048 × 1556 (täydellä aukolla), 2048 × 1152 (täysteräväpiirto 16:9-kuvasuhteella) tai 2048 × 872 kuvapistettä (Cinemascope-laajakuva 2,35:1-kuvasuhteella). On myös huomionarvoista, että jos ruudun kuvatarkkuus on esimerkiksi 3:2-kuvasuhteella 720 × 480 (NTSC), se ei ole sama, joka näkyy ruudulla (esim. 4:3 tai 16:9 riippuen suorakaidekuvapisteiden järjestyksestä).

 

Monet [[Kotitietokone|kotitietokoneet]], jotka tulivat markkinoille 1970-luvun lopulla tai 1980-luvulla, suunniteltiin käyttäen TV-vastaanottimia näyttöinä saaden kuvatarkkuuden riippumaan televisiostandardeista, kuten [[PAL|PALista]] ja [[NTSC|NTSC:stä]]. Kuvakokoa oli yleensä rajoitettu, jotta kaikkien kuvapisteiden näkyvyys saatiin taattua suurimmissa TV-standardeissa ja laajassa valikoimassa TV-laitteita, jotka käyttivät vaihtelevissa määrin kuvan sovittamista suurentamalla. Todellinen näytettävä kuva oli siksi ruutua pienempi ja yleensä yksiväristen reunusten ympäröimä (kuva oikealla). Yleensä käytettiin myös [[Kuvan lomitus|lomitusta]] kuvan vakauden parantamiseksi, jolloin pystysuuntainen kuvatarkkuus puolittui. 160 × 200, 320 × 200 ja 640 × 100 olivat suhteellisen yleisiä NTSC:n kuvatarkkuuksia tällä aikakaudella (224, 240 ja 256 juovaa olivat myös yleisiä). Näitä kuvatarkkuuksia käytettiin myös [[IBM|IBM:n]] kotitietokoneiden 16-värisillä [[EGA]]-[[Näytönohjain|näytönohjaimilla]].