Nikolai Basov
Nikolai Gennadijevitš Basov (ven. Николай Геннадиевич Басов, 14. joulukuuta 1922 – 1. heinäkuuta 2001) oli neuvostoliittolainen fyysikko. Hän sai vuonna 1964 Nobelin fysiikanpalkinnon kvanttielektroniikaan liittyvästä työstä, joka johti laserin ja maserin kehittämiseen.[1]
| Nikolai Basov | |
|---|---|
| Николай Геннадиевич Басов | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Николай Геннадиевич Басов |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1922 Usman, Neuvosto-Venäjä |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 2001 Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus |
 Neuvostoliittolainen Venäläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti (FK, 1953) P. N. Lebedevin fysiikan tutkimuslaitos (FT, 1956) |
| Väitöstyön ohjaaja | Mihail Leontoitš ja Aleksandr Prohorov |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1964) |
Elämäkerta
Basov syntyi Voronežin kaupungin lähellä sijainneessa pienessä Usmanin kylässä vuonna 1922. Hänen isänsä Gennadi Fedorovitš Basov oli Voronežin yliopiston professori metsätieteellisen tiedekunnassa ja hänen äitinsä nimi oli Zinaida Andrejevna Molcanova.[2] Basovin isä tutki metsävyöhykkeiden vaikutusta maanpinnan alaisiin vesiin ja maanpinnan kuivumiseen.
Basov valmistui lukiosta vuonna 1941, minkä jälkeen hän suoritti asepalveluksensa Kuibyševin (nyk. Samara) sotilaslääketieteellisessä akatemiassa. Kahden vuoden jälkeen hän oli pätevöitynyt sotilaslääkärin apulaiseksi. Toisen maailmansodan ollessa käynnissä hänet lähetettiin palvelemaan ensimmäiselle Ukrainan rintama-alueelle. [2]
Kotiuttamisensa jälkeen joulukuussa 1945 hän muutti asumaan Moskovaan, ja pääsi opiskelemaan fysiikaa Moskovan fysiikan ja teknologian instituuttissa. Vuodesta 1950 lähtien hän oli kirjoilla P. N. Lebedevin fysiikan instituutissa, jossa hän valmisteli A. M. Leontoitšin ja A. M. Prohorovin ohjaamana väitöstyötä. Samaisessa instituutissa hän johti kvanttiradiofysiikan osastoa. Moskovan fysiikan ja teknologian instituutissa hän piti samanaikaisesti kiinteän olomuodon fysiikan professuuria.[2] Fysiikan ja teknologian instituutissa hän sai kandidaatin tutkinnon (kandidat nauk) suoritettua vuonna 1953 ja Lebedevin instituutissa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1956 aiheenaan molekulaariset värähtelijät.[2] Väitöstyössään hän antoi teoreettisen ja kokeellisen pohjan maserin valmistamiseksi.[3]
Ennen väitöstyönsä julkaisemista hän oli Prohorovin kanssa julkaissut artikkelin jatkuvan koherentin mikroaaltosäteilyn valmistamisesta molekyylitasolloa. Charles Townes oli oppilaidensa kanssa onnistunut valmistamaan vuonna 1953 toimivan maserin, mutta se ei kyennyt lähettämään jatkuvaa säteilyä. Prohorovin ja Basovin ajatus perustui Albert Einsteinin vuonna 1917 esittämään ajatukseen stimuloidusta emissiosta.
Basov avioitui venäläisen fyysikon Ksenii Тihonovne Nаzаrоvоn kanssa vuonna 1950. Suhteeseen syntyi kaksi poikaa: Gennadi (s. 1954) ja Dmitri (s. 1963).
Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Physics 1964 Nobel-säätiön kotisivut. Viitattu 15.2.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nicolay G. Basov (Nimien englanninkielinen transilitterointi muutettu suomenkieliseksi) Nobel-säätiön kotisivut. Viitattu 15.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Alexei Kojevnikov: Nikolay Gennadiyevich Basov Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)