Ero sivun ”Panssarilaiva Potemkin (elokuva)” versioiden välillä

| nimi-suomi = Panssarilaiva Potemkin

| nimi-alkuperäinen = Броненосец Потёмкин

| kuvateksti =

| ohjaaja = [[Sergei Eisenstein]]

| käsikirjoittaja = Sergei Eisenstein <br/> [[Nina Agadžanova-Šutkon]]

| tuottaja = [[Jakov Bljoh]]

| kuvaaja = [[Eduard Tissé]]

| leikkaaja = Sergei Eisenstein

| koreografi =

| erikoisefektit =

| maa = [[Neuvostoliitto]]

| tuotantoyhtiö = [[Goskino]]

}}

[[File:Броненосец «Потёмкин», noaudio.ogv|thumb|''Panssarilaiva Potemkin'']]

 

Elokuvan tapahtumat perustuvat oikeisiin tapahtumiin mutta paikoin löyhästi. Esimerkiksi vuonna 1905 [[Potjomkinin portaat|Odessan portailla]] ei tapahtunut verilöylyä, ja Potjomkinilla tapahtuneella kapinalla oli traagisempi loppu.<ref>Bagh 1999, s. 28.</ref>

[[Suomi|Suomessa]] elokuva esitettiin ensi kerran 4. tammikuuta 1952 Helsingissä Royal-elokuvateatterissa. Toistamiseen se esitettiin 10. helmikuuta 1978.<ref>Bagh 1999, s. 24.</ref>

 

Ensimmäisessä jaksossa laivan miehistö saa pilaantunutta [[liha]]a ruoakseen. Laivan lääkäri huomaa lihassa kuhisevat madot mutta kiistää niiden olemassaolon. Kapinamieli alkaa kyteä miehistön joukossa, ja matruusi Vakulintšuk puheillaan vain vahvistaa kapinan oikeutta.

 

Viidennessä osassa Potjomkinin matruusit pohtivat, pitääkö heidän ruveta taistelemaan lähestyvää laivuetta vastaan. Kuitenkin laivueen lähestyessä sen matruusit siirtyvät Potjomkinin puolelle. Tämän jälkeen alus purjehtii voitokkaasti eskaaderin läpi.

 

{{Näyttelijä-rooli

|[[Vladimir Barski]]|komentaja Golikov

|[[Grigori Aleksandrov]]|luutnantti Giljarovski

}}

 

Vuosi 1925 oli [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|Venäjän ensimmäisen vallankumouksen]] 20-vuotisjuhlavuosi, ja saman vuoden maaliskuussa aloitettiin 1905-elokuvaprojekti, jonka ohjaajaksi Sergei Eisenstein nimitettiin. ''Panssarilaiva Potemkinin'' valmisteluaika oli hyvin lyhyt. Suunnitteluvaiheesta valmistumiseen oli aikaa vain yhdeksän kuukautta, sillä elokuvan oli tarkoitus olla valmiina ennen vuoden loppua. Käsikirjoitusta ei saatu valmiiksi ennen kuvauksia, vaan käsikirjoittaja Nina Agadžanova-Šutkon jatkoi työtä kuvausten edetessä.<ref>Bagh 1999, s. 25–26.</ref> Käsikirjoitukseen vaikuttivat Agadžanova-Šutkonin ja Eisensteinin lisäksi myös muita Eisensteinin työtovereita. Hänen avustajansa ja myöhemmin itsekin elokuvaohjaajana toiminut [[Grigori Aleksandrov]] auttoi kuvaus- ja leikkausvaiheessa. Elokuvaaja [[Eduard Tissé]]n vaikutuksesta elokuvaan syntyi esimerkiksi leijonapatsaskohtaus, jossa liike luotiin leikkauksien avulla.<ref> Valkola 1984, s. 147.</ref>

 

Kuvaukset alkoivat [[Pietari (kaupunki)|Leningradissa]] varhaiskeväällä, mutta sää ei suosinut kuvausryhmää. Kuvauksen viivästyivät, ja paineet elokuvan ympärillä kasvoivat. Viimein Leningradin asiantuntijat kehottivat kuvausryhmää siirtymään etelään kuvaamaan elokuvan yhtä sivujuonta. Kuvausryhmä matkusti [[Odessa]]an, missä Eisenstein kirjoitti itse lopullisen käsikirjoituksen. Leningradissa ei sen jälkeen kuvattu ollenkaan. Tuotantoporras tunsi levottomuutta, kun kuvausryhmä oli matkustanut Odessaan ja majoittunut siellä erääseen hotelliin. He pelkäsivät mahtipontisen elokuvan jäävän haaveeksi.<ref>Bagh 1999, s. 26.</ref>

 

Alun perin Eisenstein aikoi kuvata 1905-elokuvaprojektissa laajalti vuoden 1905 tapahtumat, ja Potjomkinin kapina oli elokuvassa vain lyhyt jakso. Kuvauksissa tapahtui kuitenkin käänne, kun Eisenstein eräänä yönä meni yhteistyökumppaninsa [[Maksim Strauh]]in huoneistoon. Eisenstein oli lukenut ranskalaista Illustration-lehteä, jossa oli ollut piirros kuuluisasta kapinakohtauksesta Odessan portailla. Eisensteinistä kuva sisälsi kaikki syyt, miksi vuoden 1905 vallankumous oli tarpeellinen, ja halusi elokuvaan kohtauksen kyseisistä portaista. Eisenstein pohti myöhemmin kirjoituksissaan, kuinka yksi elementti tai episodi voi tihentää kaiken. Syömäkelvoton liha on kuva työläisten ja sotilaan epäinhimillisestä tilanteesta, kohtaus takakannella [[tsarismi]]n julmuudesta, Vakulintšukin hautajaiset kokooma kaikista hautajaismenoista, joita järjestettiin mielenosoituksissa surmansa saaneiden vallankumouksellisten muistoksi. Odessan portailla tapahtuva verilöyly muistuttaa [[Baku]]ssa ja [[Verisunnuntai (1905)|Pietarissa]] tapahtuneita verisiä välikohtauksia sekä Tomskin teatterin paloa.<ref>Bagh 1999, s. 26–27.</ref>

 

 

 

[[Tiedosto:Bronenosets Potjomkin cover.jpg|thumb|200px|''Panssarilaiva Potemkinin'' englanninkielisen DVD-julkaisun kansi.]]

Ensimmäisten esitystensä jälkeen elokuvaa ei juuri levitetty [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]], ja se uhkasi kadota kaikkien muiden tuotantojen sekaan, koska neuvostoelokuva ei ollut vielä saavuttanut [[arkkitehtuuri]]n ja teatterin kaltaista suosiota. Runoilija [[Vladimir Majakovski]] puuttui asiaan, sillä hänen hyvä ystävänsä runoilija [[Nikolai Asejev]] oli osallistunut elokuvan välitekstien laatimiseen. Majakovskin vastapuolelle joutui Sovkinon levitysorganisaation johtaja [[Konstantin Švedtšikov]]. Hän oli poliitikko ja [[Vladimir Lenin]]in ystävä, eikä hän ymmärtänyt elokuvista paljonkaan. Majakovski esitti Švedtšikoville jyrkän vaatimuksen elokuvan levittämisestä ulkomaille ja uhkasi Švedtšikovin päätyvän historian lehdille roistona. Majakovskin lisäksi myös muut taivuttelivat Švedtšikovia levittämään elokuvaa, ja jatkuvan painostuksen jälkeen Sovkino lopulta lähetti elokuvan Berliinin. Siellä ''Panssarilaiva Potemkinista'' tuli valtava menestys, ja elokuva otettiin uudelleen Moskovan ohjelmistoon. Elokuvan suosio tuotti myös varjopuolen: suosiosta hullaantuneet Sovkinon edustajat myivät elokuvan alkuperäisnegatiivin Berliiniin, missä se myöhemmin hävisi kokonaan.<ref>Bagh 1999, s. 32–34.</ref>

Elokuvan suosion myötä [[natsi-Saksa|Saksan]] propagandaministeri [[Joseph Goebbels]] kehotti saksalaisia elokuvantekijöitä tekemään ''Panssarilaiva Potemkinista'' natsiversion. Eisenstein ei pitänyt ajatuksesta ja kirjoitti Goebbelsille halveksuvan kirjeen, jossa hän totesi, ettei [[kansallissosialismi|kansallissosialistisessa]] realismissa ollut totuutta ja realismia.<ref>Bagh 1999, s. 34.</ref>

 

 

 

Suomessa elokuvasensuuri suhtautui 1920- ja 1930-luvulla erityisen kriittisesti bolševistiseksi määriteltyyn [[neuvostopropaganda]]an, ja ''Panssarilaiva Potemkin'' kiellettiin ”bolševistisena” jo ennen sen maahantuontia.<ref>Sedergren 2006, s. 29–31.</ref> 1930-luvulla elokuvaa voitiin kuitenkin esittää Suomessa Projektio-elokuvakerhon näytöksissä, joissa se sai hyvän vastaanoton. ''Panssarilaiva Potemkin'' kiellettiin useissa maissa, ja esimerkiksi [[Italia]]ssa sitä voitiin Suomen tavoin esittää vain elokuvakerhoissa 1930-luvulla.<ref>Bagh 1999, s. 35.</ref> Suomessa elokuva vapautui kiellosta vuonna 1951.<ref>Sedergren 2006, s. 194.</ref> Valtion elokuvatarkastamo hyväksyi elokuvan vuoden 1950 ääniversion, ja Suomen-ensi-ilta oli tammikuussa 1952.<ref>Valkola 1984, s. 150</ref>

 

== Lähteet ==

*{{Kirjaviite|Tekijä=Jarmo Valkola|Nimeke=Elokuvat kertovat 1|Julkaisija=Keski-Suomen läänin elokuvaneuvonta|Vuosi=1984|Tunniste=ISBN 951-99610-9-7}}

 

{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=

}}

 

*{{IMDb|id=0015648|nimi=Battleship Potemkin}}

{{Commons-rivi|Category:The Battleship Potemkin}}

 

[[Luokka:77.4 Elokuvataide]]

[[Luokka:Vuoden 1925 elokuvat]]

[[Luokka:Sergei Eisensteinin ohjaamat elokuvat]]

[[Luokka:Propagandaelokuvat]]