Ero sivun ”Pimeä keskiaika” versioiden välillä

'''Pimeä keskiaika''' on kulttuurisen rappeutumisen tai yhteiskunnallisen hiipumisen aikakausi, jonka alku sijoitetaan Länsi-Euroopassa Rooman valtakunnan luhistumiseen ja loppu sijoitetaan 800- ja 1200-lukujen välille, jolloin tapahtui asteittaista oppineisuuden elpymistä.<ref name=OED>{{cite book|title=Oxford English Dictionary|publisher=Oxford University Press|location=Oxford, England|date=1989|edition=2|quote=a term sometimes applied to the period of the Middle Ages to mark the intellectual darkness characteristic of the time; often restricted to the early period of the Middle Ages, between the time of the fall of Rome and the appearance of vernacular written documents.}}</ref><ref name="Merriam-Webster">[http://www.merriam-webster.com/dictionary/Dark%20Ages "Dark Ages"] Merriam-Webster -sanakirjassa</ref><ref name="Franklin">{{Lehtiviite | Tekijä=Franklin, James | Otsikko=The Renaissance Myth | Julkaisu=Quadrant<!--volume--- | Numero=26---> | Numero=11 | Vuosi=1982 | Sivu=51–60 | www-teksti=http://web.maths.unsw.edu.au/~jim/renaissance.html | Kieli={{en}}}}</ref> 1800-luvulla lisääntynyt tietämys keskiajan saavutuksista alkoi kyseenalaistaa tapaa leimata koko aikakausi "pimeäksi".<ref name="Franklin"/> Pimeäksi keskiajaksi kutsutulta ajalta on olemassa vain harvoja kirjallisia lähteitä.

 

 

Pimeästä aikakaudesta alkoivat puhua [[renessanssi]][[Humanismi|humanistit]], jotka halusivat 1300–1500-luvuilla erottautua heitä edeltäneestä ajanjaksosta ja liittää itsensä ihailemaansa [[Antiikki|antiikin]] aikaan. Samalla kun he pyrkivät korostamaan aikansa "uutuutta" ja vapautta, he pyrkivät maalaamaan tämän edeltäneen ajanjakson mahdollisimman synkillä väreillä, ilottomaksi, ruttoiseksi, tietoa vailla olleeksi ja kirkon vallan kahlehtimaksi onnettomaksi välivaiheeksi antiikin kulttuurin ja sen uudelleensyntymän ({{k-it|rinascimento}}, josta {{k-fr|renaissance}}) välissä. Syntyi termi [[keskiaika]], ja käsitys sen pimeydestä. [[Hannele Klemettilä]]n mukaan myös romantikot kantoivat kortensa kekoon pimeästä keskiajasta. Länsi-Euroopassa 1700-luvun jälkipuoliskolla ja teollisen vallankumouksen kaudella voimistunut [[romantiikka]] "löysi" keskiajan uudelleen nostaen sen muotiin, mutta kärjistäen sen piirteitä. Keskiajasta luotiin mielikuva hurjana ja romanttisena aikakautena. On arveltu, että tämän mielikuvan taustalla oli pyrkimyksiä paeta mielikuvituksen kautta ankeana pidetystä aikalaistodellisuudesta.<ref>Klemettilä 2008, s. 331</ref>