José Saramago

portugalilainen kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja 1998

José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998.[1][2] Hän on Portugalin tunnetuin nykykirjailija.[3] Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.

José Saramago
Henkilötiedot
Syntynyt16. marraskuuta 1922
Azinhaga, Golegã, Distrito de Santarém, Portugali
Kuollut18. kesäkuuta 2010 (87 vuotta)
Tías, Lanzarote, Las Palmas, Espanja
Kansalaisuus portugalilainen
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Camões-palkinto 1995
Nobelin kirjallisuuspalkinto 1998 Nobel-palkinto

Aiheesta muualla
www.josesaramago.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

muokkaa

Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona.[4] Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.[2]

Vuonna 1944 Saramago avioitui konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. He erosivat vuonna 1970.[4] Liitosta on yksi tytär. Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.[5]

Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.[4]

Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle.[3] Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa.[5][6] Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin haudattavaksi.[7]

Kirjailijanura

muokkaa

Saramagon kieli ja lauserakenne ovat vuolasta tajunnanvirtaa: yksi virke voi olla koko sivun mittainen. Keskusteluissa vuorosanat on eroteltu toisistaan ainoastaan pilkulla ja isolla alkukirjaimella, joten toisinaan on vaikeaa saada selville, kenen sanoma mikäkin vuorosana on. Teoksissaan Saramago pyrkii tuomaan esille inhimillisen näkökulman historiallisiin tapahtumiin. Teosten henkilöt ovat pieniä ihmisiä, joita suuremmat voimat heittelevät, mikä tuo teoksiin satiirin vireen. Teoksessa Kaikkien nimet (1997) yksilö katoaa väestörekisterin painajaismaiseen byrokratiaan kafkamaiseen tyyliin.[3][4] Saramagon teokset ovat usein pohdiskelevia ja aiheiltaan hyvin mielikuvituksellisia. Usein keskeisetkin henkilöt ja paikat on jätetty nimeämättömiksi. Kirjojen tyyliä on luonnehdittu muun muassa yhteiskunnallisen ja maagisen realismin yhdistelmäksi.[8]

Saramagon esikoisromaani 1947 ei kiinnittänyt erityistä huomiota, ja hän työskenteli sen jälkeen vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Ennen toisen romaaninsa ilmestymistä 1977 hän kirjoitti runoja.[3] Kansainvälisen huomion kohteeksi hän nousi vasta teoksellaan Baltasar ja Blimunda (1982).[9] Parhaimpana Saramagon teoksista pidetään romaania Ricardo Reisin viimeinen vuosi (1984, suomeksi 2012), joka kuvaa Portugalin historian 1930-lukua runoilija Fernando Pessoan sivupersoonan kautta.[3] Viimeiseksi Saramagon kirjoittamaksi teokseksi jäi satiirinen Caim (2009), jossa kirjailija kertoo uudelleen Vanhan testamentin tarinoita.[10]

Syksyllä 2011 José Saramagon säätiö ilmoitti kateissa olleen romaanin julkaisusta. Teos ilmestyi nimellä Claraboia. Saramago kirjoitti sen 1950-luvulla, ja se lojui kustantajan arkistojen kätköissä. Saramago pysyi siitä vaitonaisena ja jätti perillisilleen päätösvallan. Teos ilmestyi syksyllä 2011 ja on sittemmin julkaistu useilla kielillä.[11]

Palkinnot

muokkaa

Saramago sai tärkeimmän portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Camões-palkinnon vuonna 1995. Vuonna 1998 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä portugalilaisena. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan "hän tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville".[12][13]

Teokset

muokkaa

Suomennetut romaanit

muokkaa

Suomentamattomat romaanit

muokkaa
  • Terra do Pecado : romance. 1947. – 2. p. Editorial Caminho, 1997
  • Manual de Pintura e Caligrafia: romance. Moraes Ed. 1977. – Editorial Caminho, 1984
  • Objecto quase. Moraes Ed. 1978. – Editorial Caminho, 1984
  • Levantado do Chão: romance. Editorial Caminho, 1980
  • As pequenas memórias. Editorial Caminho, 2006
  • Caim : romance. Editorial Caminho, 2009
  • Claraboia, kirjoitettu 1953, ilmestynyt Editorial Caminho, 2011

Runoja

muokkaa
  • Os poemas possiveis. Portugália Ed. 1966. Editorial Caminho 1982
  • Provavelmente alegria, Livros Horizonte 1970. Editorial Caminho 1985
  • O ano de 1993. Ed. Futura 1975. Editorial Caminho 1987

Näytelmiä

muokkaa
  • A noite. Editorial Caminho 1979
  • Que farei com este livro? Editorial Caminho 1980
  • A segunda vida de Francisco de Assis. Editorial Caminho 1987
  • In nomine Dei, 1993.
  • Don Giovanni ou O dissoluto absolvido : teatro. Editorial Caminho, 2005

Lisäksi Saramago julkaisi esseitä ja päiväkirjansa Lanzaroten ajoilta.[14]

Lähteet

muokkaa
  1. José Saramago - Facts Nobelprize.org. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  2. a b José Saramago - Biographical Nobelprize.com. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e Koskelainen, Jukka: Nobel-kirjailija lumosi ja närkästytti. Helsingin Sanomat, 19.6.2010. Artikkelin verkkoversio (maksullinen).
  4. a b c d Liukkonen, Petri: José Saramago (1922–2010) Authors' Calendar - Books and writers. 2008–2011. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  5. a b Nobel-winning novelist Saramago dies CBC News. 18.6.2010. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  6. Nobel-palkittu kirjailija Saramago kuollut Iltalehti. 18.6.2010. Viitattu 18.6.2010.
  7. Saramagon ruumis palasi kotimaahan Yle Uutiset. 20.6.2010. Viitattu 15.12.2016.
  8. Carlson, Michael: Jose Saramago: Nobel laureate who blended social realism with magical realism The Independent. 23.6.2010. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  9. Eberstadt, Fernanda: José Saramago, the Unexpected Fantasist The New York Times. 26.8.2007. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
  10. Ian Sansom: Cain by José Saramago – review Guardian. 15.7.2011. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  11. Claraboya, novela inédita de Saramago, verá la luz El país. 3.10.2011. Viitattu 9.7.2012. (espanjaksi)
  12. José Saramago Kirja.fi. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016.
  13. Riitta Vaismaa: Kertomus sokeista ja kertomus näkevistä (Saramago) Maailmankirjat. Viitattu 21.3.2011.
  14. Bibliography Nobelprize.org. 2011. The Swedish Academy. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa