Keir Hardie
James Keir Hardie (15. elokuuta 1856 Legbrannock, Lanark – 26. syyskuuta 1915 Glasgow)[1] oli skotlantilainen poliitikko ja yksi Britannian työväenliikkeen perustajista. Hänet valittiin ensimmäisenä työväenliikkeen edustajana Britannian parlamenttiin ja hän toimi nykyisen Työväenpuolueen ensimmäisenä johtajana vuosina 1906–1908.
Elämäkerta
muokkaaHardie syntyi skotlantilaisen piian aviottomana poikana. Hänen äitinsä nai myöhemmin varhaisessa ammattiyhdistysliikkeessä toimineen laivapuusepän, ja perheeseen syntyi kahdeksan lasta lisää. Perhe eli vaatimattomissa oloissa Glasgow’ssa ja Lanarkshiren hiilikaivosalueella. Hardie joutui aloittamaan työnteon jo lapsena eikä koskaan käynyt kouluja. Hän työskenteli kymmenvuotiaasta alkaen hiilikaivoksessa.[1] Yritettyään saada kaivostyöläisiä järjestäytymään ammatillisesti Hardie irtisanottiin vuonna 1879 ja hän joutui työnantajien mustalle listalle. Tämän jälkeen hän muutti Ayriin, jossa hänet valittiin paikallisen kaivostyöläisten ammattiliiton Lanarkshire Miners’ Unionin sihteeriksi.[1][2] Vuodesta 1881 hän johti kaivostyöläisten ammattiyhdistysten perustamista ja elätti itsensä lehtimiehenä. Hardie toimitti vuosina 1887–1889 The Miner- ja vuodesta 1889 Labour Leader -nimisiä lehtiä, joissa hän toi esiin kristillistä sosialismia edustaneet näkemyksensä.[1]
Hardie pyrki vuonna 1888 huonolla menestyksellä parlamentin alahuoneeseen ja perusti samana vuonna Skotlannin työväenpuolueen (Scottish Labour Party). Vuonna 1892 hänet valittiin alahuoneeseen itsenäisenä ehdokkaana ja ensimmäisenä työväen edustajana. Tammikuussa 1893 hän osallistui Bradfordissa Itsenäisen työväenpuolueen (Independent Labour Party, ILP) perustavaan kokoukseen. Heikosta organisaatiostaan huolimatta ILP:llä oli edellytykset vedota Englannin maltilliseen työväenluokkaan, sillä se ei ollut leimallisesti keskiluokkaisten älykköjen hallitsema kuten Fabian Society, mutta ei myöskään edustanut vierasmaista ja ateistista marxismia.[1]
Hardie putosi parlamentista vuoden 1895 vaaleissa, minkä jälkeen hän keskittyi ajamaan työväenliikkeen kokoamista yhteen parlamenttipuolueeseen. Helmikuussa 1900 Lontoossa järjestetyssä kokouksessa perustettiin Työväen edustajakomitea (Labour Representative Committee), josta vuonna 1906 tuli varsinainen Työväenpuolue (Labour Party).[1] Hardie palasi alahuoneeseen vuonna 1900 Merthyr Tydfilin edustajana.[2] Hänet valittiin vuonna 1906 Työväenpuolueen parlamenttiryhmän ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hän jätti tehtävän jo kahden vuoden kuluttua.[1]
Työväenliikkeen johtamisen ohella Hardie toimi Emmeline Pankhurstin johtamien militanttien suffragettien neuvonantajana. Hardie oli myös pasifismin kannattaja ja yritti ensimmäisen maailmansodan lähestyessä saada toista internationaalia sitoutumaan kansainvälisen yleislakon julistamiseen sodan estämiseksi. Tämän hankkeen epäonnistuminen ja Työväenpuolueen johdon asettuminen tukemaan Britannian osallistumista sotaan muodostuivat hänelle katkeraksi pettymykseksi.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keir Hardie Wikimedia Commonsissa