Kahlil Gibran

Khalil Gibran n. 1898

Gibran Khalil Gibran (s. 6. tammikuuta 1883, Bsharri - 10. huhtikuuta 1931, New York) oli libanonilainen runoilija ja taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923).

Kahlil Gibran ja Profeetta

Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristillistä sukua ja Libanon kuului tuohon aikaan Turkin Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi, äiti muutti lapsineen Bostoniin, isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran hämmästyttävän nuorena näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa pääsi taiteellisiin piireihin jo 13- vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin ystävät lähettivät hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin. Tärkein tapahtuma nuoren Gibranin elämässä oli tutustuminen Mary Haskelliin, kuuluisaan mesenaattiin. Mary Haskell otti Kahlil Gibranin stipendiaattiensa lukuisaan joukkoon, ja tuki Gibrania henkisesti ja taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä ajan. Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietschzen, joita molempia hän pitää itsensä kaltaisina hulluina. Hän kirjoittaa: Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto. Gibran aloittaa Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmistelee sitä toistakymmentä vuotta. Vuonna 1923 Mary Haskell kirjoittaa Gibranille: “Sain Profeetan tänään ja se enemmän kuin täytti toiveeni, sillä se näytti tiiviissä muodossaan avaavan yhä uusia halun ja mielikuvituksen ovia minussa... Tätä kirjaa tullaan pitämään englanninkielen aarteisiin kuuluvana ja pimeän ja heikkouksien keskellä me avaamme sen löytääksemme itsemme ja taivaan ja maan itsessämme. Sukupolvet eivät ammenna sitä tyhjiin – sen sijaan sukupolvi sukupolven jälkeen tulee löytämään tästä kirjasta sen, mitä se halusta olisi ja kirjaa tullaan rakastamaan aina vain enemmän ihmisten kasvaessa. Kirja on rakastavin kaikista kirjoitetuista ainakin kaikilla niillä kielillä, jotka tunnen ja, niin uskon, kaikilla mielillä. Ja niin on siksi, että sinä olet suurin rakastaja, joka on kirjoja kirjoittanut. Mutta tiedäthän, Kahlil, että niin lopulta käy, toinen puu palaa liekeissä, toinen lahoaa tomuksi hiljaa... Ja sinä olet sytyttänyt metsäpalon! Sillä vuosien kuluessa yhä useampi tulee rakastamaan sinua, kauan sen jälkeen, kun sinun ruumiisi on muuttunut tomuksi. Ihmiset löytävät sinut tästä kirjasta. Sillä sinä olet siinä yhtä selvästi näkyvissä kuin Jumala.”