Ero sivun ”Gustave Courbet” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
aukt.
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.2
 
(4 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 14: Rivi 14:
| signeeraus = Courbet autograph.png
| signeeraus = Courbet autograph.png
}}
}}
'''Jean Désiré Gustave Courbet''' ([[10. kesäkuuta]] [[1819]] [[Ornans]], [[Doubs]] – [[31. joulukuuta]] [[1877]] [[La Tour-de-Peilz]], [[Vaud]], [[Sveitsi]]) oli [[ranska]]lainen taidemaalari.
'''Jean Désiré Gustave Courbet''' ([[10. kesäkuuta]] [[1819]] [[Ornans]], [[Doubs]] – [[31. joulukuuta]] [[1877]] [[La Tour-de-Peilz]], [[Vaud]], [[Sveitsi]])<ref>[https://www.britannica.com/biography/Gustave-Courbet britannica.com: Gustave Courbet]</ref> oli [[ranska]]lainen [[taidemaalari]].


Courbet tunnetaan parhaiten [[realismi (taide)|realismin]] vaikuttajana ja termin käyttöönottajana. Hänen työnsä eivät kuuluneet aikaa hallinneisiin [[romantiikka|romantiikan]] tai [[Klassismi (kuvataide)|neoklassismin]] suuntauksiin. Courbet uskoi että taiteilijan tehtävänä oli esittää totuus, mikä auttaisi yhteiskunnallisten epäkohtien ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.
Courbet tunnetaan parhaiten [[realismi (taide)|realismin]] vaikuttajana ja termin käyttöönottajana. Hänen työnsä eivät kuuluneet aikaa hallinneisiin [[romantiikka|romantiikan]] tai [[Klassismi (kuvataide)|neoklassismin]] suuntauksiin. Courbet uskoi että taiteilijan tehtävänä oli esittää totuus, mikä auttaisi yhteiskunnallisten epäkohtien ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.
Rivi 20: Rivi 20:
Realismi ei Courbet'lle merkinnyt täydellisiä linjoja ja muotoja, vaan taiteilijan suora luonnon epäsäännöllisyyksien havainnointi johti spontaaneihin ja karkeisiin siveltimenvetoihin. Hän kuvasi myös elämän raadollisuutta sellaisenaan, mikä johti vallinneen akateemisen taiteen puolelta kritiikkiin, että hän pyrki tietoisesti perustamaan "rumuuden kultin".
Realismi ei Courbet'lle merkinnyt täydellisiä linjoja ja muotoja, vaan taiteilijan suora luonnon epäsäännöllisyyksien havainnointi johti spontaaneihin ja karkeisiin siveltimenvetoihin. Hän kuvasi myös elämän raadollisuutta sellaisenaan, mikä johti vallinneen akateemisen taiteen puolelta kritiikkiin, että hän pyrki tietoisesti perustamaan "rumuuden kultin".


Toimimalla ensimmäisenä esikuvana yhteiskunnallisten ja sosiaalisten voimien mukaisen uuden taiteen tyylin mukaan häntä voi pitää varhaisena [[avantgarde]]taiteilijana. <ref>[http://homepage.newschool.edu/~quigleyt/vcs/courbet.html T. R. Quigley, Argument for Courbet as Avant-Garde, The New School, Visual and Cultural Studies.] Viitattu 15.6.2008.</ref>
Toimimalla ensimmäisenä esikuvana yhteiskunnallisten ja sosiaalisten voimien mukaisen uuden taiteen tyylin mukaan häntä voi pitää varhaisena [[avantgarde]]taiteilijana. <ref>[http://homepage.newschool.edu/~quigleyt/vcs/courbet.html T. R. Quigley, Argument for Courbet as Avant-Garde, The New School, Visual and Cultural Studies.] {{Wayback|1=http://homepage.newschool.edu/~quigleyt/vcs/courbet.html |päiväys=20060913162515 }} Viitattu 15.6.2008.</ref>


==Elämäkerta==
==Elämäkerta==


[[Ornans]]issa, [[Doubs]]'ssa rikkaaseen perheeseen syntynyt Courbet haki omaa tyyliään ja matka Hollantiin 1847 vahvisti hänen käsitystään, että taiteilijan tuli kuvata elämää ympärillään, kuten [[Rembrandt]], [[Franz Hals|Hals]] ja muut hollantilaismestarit olivat tehneet. [[Pariisin salonki]] hylkäsi Courbet'n varhaiset työt, jotka esittivät häntä itseään koiransa kanssa ja piippua polttavaa miestä, mutta nuoremmat kriitikot arvostivat hänen töitään ja vuoteen 1849 mennessä Courbet'sta oli tullut kuuluisa.
[[Ornans]]issa, [[Doubs]]'ssa rikkaaseen perheeseen syntynyt Courbet haki omaa tyyliään ja matka [[Alankomaat|Hollantiin]] vuonna 1847 vahvisti hänen käsitystään, että taiteilijan tuli kuvata elämää ympärillään, kuten [[Rembrandt]], [[Franz Hals|Hals]] ja muut hollantilaismestarit olivat tehneet. [[Pariisin salonki]] hylkäsi Courbet'n varhaiset työt, jotka esittivät häntä itseään koiransa kanssa ja piippua polttavaa miestä, mutta nuoremmat kriitikot arvostivat hänen töitään ja vuoteen 1849 mennessä Courbet'sta oli tullut kuuluisa.


[[Tiedosto:Burial at Ornans.jpg|thumb|350px|left|''Hautajaiset Ornansissa'' ([[1848]])]]
[[Tiedosto:Burial at Ornans.jpg|thumb|350px|left|''Hautajaiset Ornansissa'' ([[1848]])]]


Courbet'n tärkeimpiin töihin kuuluu ''Hautajaiset Ornansissa'', öljyvärimaalaus hänen isosetänsä hautajaisista 1848. Teos, jossa aitoa hautajaisväkeä käytettiin malleina, herätti paljon kohua kriitikoiden ja yleisön keskuudessa. Se on valtavan suuri (n. 3 * 7 metriä) ja esittää tavanomaisen tapahtuman skaalassa, joka aiemmin oli tarkoitettu uskonnollisiin ja kuninkaallisiin aiheisiin. Yleisö alkoi kiinnostua realismista ja romantiikan ylenpalttinen ja dekadentti fantasiointi alkoi menettää suosiota. Courbet itse sanoi: "hautajaiset Ornansissa merkitsivät romantiikan hautajaisia".
Courbet'n tärkeimpiin töihin kuuluu ''Hautajaiset Ornansissa'', öljyvärimaalaus hänen isosetänsä hautajaisista vuonna 1848. Teos, jossa aitoa hautajaisväkeä käytettiin malleina, herätti paljon kohua kriitikoiden ja yleisön keskuudessa. Se on valtavan suuri (n. 3 x 7 metriä) ja esittää tavanomaisen tapahtuman skaalassa, joka aiemmin oli tarkoitettu uskonnollisiin ja kuninkaallisiin aiheisiin. Yleisö alkoi kiinnostua realismista ja romantiikan ylenpalttinen ja dekadentti fantasiointi alkoi menettää suosiota. Courbet itse sanoi: "hautajaiset Ornansissa merkitsivät romantiikan hautajaisia".


Courbet liitti realismin [[sosialismi]]in ja saatuaan kuuluisuutta, pyrki ajamaan demokraattisia ja sosialistisia aatteita kirjoittamalla poliittisia esseitä.
Courbet liitti realismin [[sosialismi]]in ja saatuaan kuuluisuutta, pyrki ajamaan demokraattisia ja sosialistisia aatteita kirjoittamalla poliittisia esseitä.


Courbet julkisti monumentaalisen ''L‘Atelier du Peintre''-maalauksen [[Salon des Refusés]]'ssä 1855. Se oli allegoria hänen elämästään taiteilijana. 1860-luvun loppupuolella Courbet maalasi yhä eroottisempia töitä, jotka kulminoituivat naisen [[sukupuolielin|sukupuolielimiä]] esittävään ''[[Maailman alkuperä]]än'' (1866). Töitä kiellettiin esittämästä julkisesti ja 1870 Courbet perusti Fédération des artistes-ryhmän, joka vastusti taidesensuuria. Ryhmään kuuluivat muun muassa [[André Gill]], [[Honoré Daumier]], [[Jean-Baptiste Camille Corot]], [[Eugène Pottier]], [[Jules Dalou]] ja [[Édouard Manet|Manet]].
Courbet julkisti monumentaalisen ''L‘Atelier du Peintre''-maalauksen [[Salon des Refusés]]'ssä vuonna 1855. Se oli allegoria hänen elämästään taiteilijana. 1860-luvun loppupuolella Courbet maalasi yhä eroottisempia töitä, jotka kulminoituivat naisen [[sukupuolielin|sukupuolielimiä]] esittävään ''[[Maailman alkuperä]]än'' (1866). Töitä kiellettiin esittämästä julkisesti ja vuonna 1870 Courbet perusti Fédération des artistes-ryhmän, joka vastusti taidesensuuria. Ryhmään kuuluivat muun muassa [[André Gill]], [[Honoré Daumier]], [[Jean-Baptiste Camille Corot]], [[Eugène Pottier]], [[Jules Dalou]] ja [[Édouard Manet|Manet]].


Courbet sai suosiota hallintoa vastustavien keskuudessa kieltäydyttyään ottamasta vastaan [[Napoleon III]]:n myöntämää kunniamerkkiä, ja vuoden 1871 vallankumouksellinen [[Pariisin kommuuni]] asetti hänet vastaamaan Pariisin taidemuseoista. Vallankumouksen jälkeen hänen katsottiin osallistuneen [[Place Vendôme]]n [[Colonne Vendôme|voitonpylvään]] tuhoamiseen, josta hän sai vankeustuomion syyskuussa 1871. Ranskan uusi presidentti [[Patrice de Mac-Mahon]] halusi vuonna 1873 pystyttää pylvään uudelleen, ja Courbet’ta vaadittiin maksamaan kustannukset. Hän muutti Sveitsiin välttääkseen vararikon. Courbet kuoli La Tour du Peilzissä Sveitsissä raskaan juomisen aiheuttamaan [[maksakirroosi|maksasairauteen]] 58-vuotiaana 31. joulukuuta 1877.
Courbet sai suosiota hallintoa vastustavien keskuudessa kieltäydyttyään ottamasta vastaan [[Napoleon III]]:n myöntämää kunniamerkkiä, ja vuoden 1871 vallankumouksellinen [[Pariisin kommuuni]] asetti hänet vastaamaan Pariisin taidemuseoista. Vallankumouksen jälkeen hänen katsottiin osallistuneen [[Place Vendôme]]n [[Colonne Vendôme|voitonpylvään]] tuhoamiseen, josta hän sai vankeustuomion syyskuussa 1871. Ranskan uusi presidentti [[Patrice de Mac-Mahon]] halusi vuonna 1873 pystyttää pylvään uudelleen, ja Courbet’ta vaadittiin maksamaan kustannukset. Hän muutti Sveitsiin välttääkseen vararikon. Courbet kuoli La Tour du Peilzissä Sveitsissä raskaan juomisen aiheuttamaan [[maksakirroosi|maksasairauteen]] 58-vuotiaana 31. joulukuuta 1877.


== Kuvia teoksista ==
== Kuvia teoksista ==
<gallery mode=packed heights=160px>
<gallery mode="packed" heights="160px">
Tiedosto:Selbstbildnis mit schwarzem Hund.jpg|''Omakuva mustan koiran kanssa'', 1842.
Tiedosto:Selbstbildnis mit schwarzem Hund.jpg|''Omakuva mustan koiran kanssa'', 1842.
Tiedosto:Courbet Selfportrait.jpg|Omakuva arviolta kolmenkymmenen ikäisenä.
Tiedosto:Courbet Selfportrait.jpg|Omakuva arviolta kolmenkymmenen ikäisenä.
Rivi 54: Rivi 54:
Tiedosto:Gustave Courbet 024.jpg|''Granaattiomenat'', 1871.
Tiedosto:Gustave Courbet 024.jpg|''Granaattiomenat'', 1871.
Tiedosto:Gustave Courbet - Juliette Courbet.jpg|''Juliette Courbet'', 1873-1874.
Tiedosto:Gustave Courbet - Juliette Courbet.jpg|''Juliette Courbet'', 1873-1874.
Tiedosto:JulesVallèsCourbetCarnavalet.jpg|''Jules Vallès''
Tiedosto:Jules Vallès par Gustave Courbet.jpg|''Jules Vallès''
</gallery>
</gallery>



Nykyinen versio 6. lokakuuta 2022 kello 21.07

Gustave Courbet
Gustave Courbet Félix Nadarin kuvaamana.
Gustave Courbet Félix Nadarin kuvaamana.
Henkilötiedot
Syntynyt10. kesäkuuta 1819
Ornans, Doubs, Ranska
Kuollut31. joulukuuta 1877
La Tour-de-Peilz, Sveitsi
Kansalaisuus ranskalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus realismi
Kuuluisimpia töitä Hautajaiset Ornansissa
(1848)
Maailman alkuperä
(1866)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jean Désiré Gustave Courbet (10. kesäkuuta 1819 Ornans, Doubs31. joulukuuta 1877 La Tour-de-Peilz, Vaud, Sveitsi)[1] oli ranskalainen taidemaalari.

Courbet tunnetaan parhaiten realismin vaikuttajana ja termin käyttöönottajana. Hänen työnsä eivät kuuluneet aikaa hallinneisiin romantiikan tai neoklassismin suuntauksiin. Courbet uskoi että taiteilijan tehtävänä oli esittää totuus, mikä auttaisi yhteiskunnallisten epäkohtien ja sosiaalisten ongelmien korjaamisessa.

Realismi ei Courbet'lle merkinnyt täydellisiä linjoja ja muotoja, vaan taiteilijan suora luonnon epäsäännöllisyyksien havainnointi johti spontaaneihin ja karkeisiin siveltimenvetoihin. Hän kuvasi myös elämän raadollisuutta sellaisenaan, mikä johti vallinneen akateemisen taiteen puolelta kritiikkiin, että hän pyrki tietoisesti perustamaan "rumuuden kultin".

Toimimalla ensimmäisenä esikuvana yhteiskunnallisten ja sosiaalisten voimien mukaisen uuden taiteen tyylin mukaan häntä voi pitää varhaisena avantgardetaiteilijana. [2]

Ornansissa, Doubs'ssa rikkaaseen perheeseen syntynyt Courbet haki omaa tyyliään ja matka Hollantiin vuonna 1847 vahvisti hänen käsitystään, että taiteilijan tuli kuvata elämää ympärillään, kuten Rembrandt, Hals ja muut hollantilaismestarit olivat tehneet. Pariisin salonki hylkäsi Courbet'n varhaiset työt, jotka esittivät häntä itseään koiransa kanssa ja piippua polttavaa miestä, mutta nuoremmat kriitikot arvostivat hänen töitään ja vuoteen 1849 mennessä Courbet'sta oli tullut kuuluisa.

Hautajaiset Ornansissa (1848)

Courbet'n tärkeimpiin töihin kuuluu Hautajaiset Ornansissa, öljyvärimaalaus hänen isosetänsä hautajaisista vuonna 1848. Teos, jossa aitoa hautajaisväkeä käytettiin malleina, herätti paljon kohua kriitikoiden ja yleisön keskuudessa. Se on valtavan suuri (n. 3 x 7 metriä) ja esittää tavanomaisen tapahtuman skaalassa, joka aiemmin oli tarkoitettu uskonnollisiin ja kuninkaallisiin aiheisiin. Yleisö alkoi kiinnostua realismista ja romantiikan ylenpalttinen ja dekadentti fantasiointi alkoi menettää suosiota. Courbet itse sanoi: "hautajaiset Ornansissa merkitsivät romantiikan hautajaisia".

Courbet liitti realismin sosialismiin ja saatuaan kuuluisuutta, pyrki ajamaan demokraattisia ja sosialistisia aatteita kirjoittamalla poliittisia esseitä.

Courbet julkisti monumentaalisen L‘Atelier du Peintre-maalauksen Salon des Refusés'ssä vuonna 1855. Se oli allegoria hänen elämästään taiteilijana. 1860-luvun loppupuolella Courbet maalasi yhä eroottisempia töitä, jotka kulminoituivat naisen sukupuolielimiä esittävään Maailman alkuperään (1866). Töitä kiellettiin esittämästä julkisesti ja vuonna 1870 Courbet perusti Fédération des artistes-ryhmän, joka vastusti taidesensuuria. Ryhmään kuuluivat muun muassa André Gill, Honoré Daumier, Jean-Baptiste Camille Corot, Eugène Pottier, Jules Dalou ja Manet.

Courbet sai suosiota hallintoa vastustavien keskuudessa kieltäydyttyään ottamasta vastaan Napoleon III:n myöntämää kunniamerkkiä, ja vuoden 1871 vallankumouksellinen Pariisin kommuuni asetti hänet vastaamaan Pariisin taidemuseoista. Vallankumouksen jälkeen hänen katsottiin osallistuneen Place Vendômen voitonpylvään tuhoamiseen, josta hän sai vankeustuomion syyskuussa 1871. Ranskan uusi presidentti Patrice de Mac-Mahon halusi vuonna 1873 pystyttää pylvään uudelleen, ja Courbet’ta vaadittiin maksamaan kustannukset. Hän muutti Sveitsiin välttääkseen vararikon. Courbet kuoli La Tour du Peilzissä Sveitsissä raskaan juomisen aiheuttamaan maksasairauteen 58-vuotiaana 31. joulukuuta 1877.

Kuvia teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]