Hiiliviljely
Hiiliviljely tarkoittaa erilaisia maataloustoimia, jotka vähentävät maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja/tai lisäävät kasvillisuuden tai maaperän hiilensidontaa. Maaperän hiilensidonta on prosessi, jossa kasvien ilmakehästä yhteyttämällä poistama hiilidioksidi muuttuu kasviaineksekseen sitoutuneeksi hiileksi, siirtyy maaperään ja muuttuu maaperän orgaaniseksi aineeksi.[1] Maaperän orgaanisen aineksen lisääminen kuuluu keskeisesti kestävään maaperän hoitoon, joka pyrkii samanaikaisesti ylläpitämään tai edistämään maaperän toiminnan eri osa-alueita.[2] Maaperän hoitaminen on monihyötyistä, sillä hyväkuntoinen maaperä voi hillitä ilmastonmuutosta, parantaa peltojen tuottavuutta ja sopeutumiskykyä vaihteleviin olosuhteisiin, edistää luonnon monimuotoisuutta ja vähentää ravinnekuormituksia Itämereen ja sisävesiin parantamalla veden ja ravinteiden pidättymistä.[3]
Suomessa hiiliviljely on noussut esiin luontopohjaisena ratkaisuna ilmastonmuutoksen hillintään erityisesti Baltic Sea Action Groupin aloittaman Carbon Action -hankkeen eli Hiilipilotin myötä.[4][5] Vuonna 2017 alkaneessa pilottihankkeessa on mukana sata suomalaista viljelijää, jotka toteuttavat hiiliviljelyä tiloillaan. Hiiliviljelylle vaihtoehtoisia hiilidioksidin poistoon tähtääviä ilmastonmuokkaustoimia ovat hiilidioksidin talteenotto ja varastointi; kasviplanktonien kasvun kiihdyttäminen valtameriä lannoittamalla; ja hiilidioksidia sitovien kivilajien, kuten basaltin murskaaminen ja levittäminen.
Taustaa
Maaperään on varastoitunut toiseksi eniten hiiltä maapallolla, vain valtamerien hiilivarasto on suurempi.[6] Ihminen vaikuttaa maaperän hiilivarastossa tapahtuviin muutoksiin erityisesti maankäytön ja maanviljelyn kautta. Vuonna 2010 kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 14 prosenttia oli peräisin maataloudesta.[7] Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 20 prosenttia muodostuu maatalouden energian, karjan ja peltojen päästöistä.[8]
Suomessa pellot ovat keskimäärin hiilen lähteitä eli niistä vapautuu hiilidioksidia ilmakehään tai huuhtoumaan, joten niiden hiilivarastot pienenevät. Hiilivarastojen pieneneminen on suurinta viljellyillä turvemailla, joiden hiilipitoisuus vähenee 5000 kilolla hehtaarilta vuodessa. Kivennäismailla peltojen hiilipitoisuus on vähentynyt vuosittain 220 kilolla hehtaarilta, mikä voi johtua pelloiksi raivattujen metsämaiden jälkivaikutuksesta, hajotuksen kiihtymisestä ilmastonmuutoksen seurauksena ja käytössä olevista viljelymenetelmistä.[9] Peltomaan hiilivaraston kokoon voidaan vaikuttaa viljelymenetelmillä ja kasvivalinnoilla, jotka edistävät yhteyttämistä ja hiilen sitoutumista kasvillisuuteen ja maaperään tai estävät hiilen vapautumista pellosta takaisin ilmakehään tai huuhtoumaan.[10] Suomessa hiiliviljelyn tavoitteina on muuttaa kivennäismailla pellot hiilinieluiksi ja hillitä turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä.
4/1000-aloite
Suomi allekirjoitti 1. joulukuuta 2015 Pariisin ilmastokokouksessa Ranskan tekemän kansainvälisen 4/1000- eli 4 promillen aloitteen.[11] Aloite pyrkii kasvattamaan viljelysmaiden hiilivarastoja ruoantuotannon turvaamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kaikki aloitteessa mukana olevat tahot on kutsuttu tekemään tunnetuksi tai toteuttamaan käytännön toimia hiilen sitomiseksi viljelysmaahan. 4/1000-aloite perustuu laskelmiin, joiden mukaan maapallon maaperän hiilivaraston kasvattaminen neljällä promillella vuosittain riittäisi pysäyttämään ihmisen aiheuttaman ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun.[12]
Päästökauppa
Päästökauppaa pidetään yhtenä mahdollisuutena kannustaa viljelijöitä ottamaan käyttöön hiilensidontamenetelmiä. Hiiliviljely on jo jossain määrin otettu mukaan päästökauppaan maailmalla. Esimerkiksi Australian hiilidioksidipäästövähennyksiä hallinnoiva viranomainen (Clean Energy Regulator, CER) ylläpitää päästövähennysrahastoa (ERF), jonka kautta rekisteröityneet maataloustoimijat voivat ansaita päästöhyvityksiä todennetuista päästövähennyksistä (esim. hiilivaraston kasvattaminen, päästöjen ehkäiseminen). Maataloustoimijat saavat lisätuloja myymällä päästöhyvityksiä valtiolle tai yrityksille.[13] Vastaavia järjestelmiä on käytössä myös Yhdysvaltojen Kaliforniassa ja Itävallassa.[4]
Onnistuneen päästökaupan edellytyksenä on, että päästövähennykset ovat todennettavissa (esimerkiksi mittauksilla) ja erityisesti viljelijöiden kannalta olennaista on, että päästöhyvityksistä maksettavilla korvauksilla voidaan kattaa hiilensidontamenetelmistä mahdollisesti aiheutuneet kulut ja ansaita lisätuloja. Merkittävä onnistuminen päästökaupassa viljelijöiden ja suuryrityksen välillä tapahtui, kun vuonna 2017 ohjelmistojätti Microsoft osti päästöhyvityksiä seitsemältä yhdysvaltalaiselta riisintuottajalta, jotka onnistuneesti vähensivät metaanipäästöjä riisin tuotannossa.[14]
Lähteet
- ↑ Soil Carbon Sequestration | FAO SOILS PORTAL | Food and Agriculture Organization of the United Nations www.fao.org. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
- ↑ FAO: Voluntary Guidelines for Sustainable Soil Management (PDF) 2017. Food and Agriculture Organization of the United Nations. Rome, Italy. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Christian Henriksen, Horia Cacovean, Erika Michéli, Tamas Szegi, Dirk Vrebos, Mark Liebig: Assessment of Benefits of Conservation Agriculture on Soil Functions in Arable Production Systems in Europe. Sustainability, 2018/3, nro 3, s. 794. doi:10.3390/su10030794. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Viljelysmaa voisi sitoa hurjasti hiiltä ilmasta – salaisuus on tuttu Suomen metsistä, mutta liika lannoitus näivettää sen Helsingin Sanomat. 9.10.2018. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos Yle Uutiset. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ Ciais, P., C. Sabine, G. Bala, L. Bopp, V. Brovkin, J. Canadell, A. Chhabra, R. DeFries, J. Galloway, M. Heimann, C. Jones, C. Le Quéré, R.B. Myneni, S. Piao and P. Thornton, 2013: Carbon and Other Biogeochemical Cycles. In: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Verkkoversio. (PDF). (Viitattu 20.12.2018).
- ↑ IPCC, 2014: Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, R.K. Pachauri and L.A. Meyer (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 151 pp. Verkkoversio. (PDF). (Viitattu 20.12.2018)
- ↑ Hiiltä kannattaa sitoa maaperään muutenkin kuin päästösyistä Luonnonvarakeskus. 7.8.2017. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ Heikkinen, J 2016, Carbon storage of Finnish agricultural mineral soils and its long-term change, Väitöskirja, Helsingin yliopisto, viitattu 20.12.2018, http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0149-5.
- ↑ FAO: Soil Organic Carbon: the hidden potential (PDF) 2017. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome, Italy. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Pariisin ilmastokokous: Suomi mukaan Ranskan maaperäaloitteeseen Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ Soil carbon 4 per mille. Geoderma, 15.4.2017, nro 292, s. 59–86. doi:10.1016/j.geoderma.2017.01.002. ISSN 0016-7061. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ About the Emissions Reduction Fund www.cleanenergyregulator.gov.au. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ How carbon farming could halt climate change New Food Economy. 10.8.2017. Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)