Ero sivun ”Isajev S-125” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Kirjallisuutta: -osion laaj. (1) suom. kirjaviite es.
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Kirjallisuutta: muot. - yhtenäisyys
Rivi 21: Rivi 21:


===Kirjallisuutta===
===Kirjallisuutta===
*Lappi, Ahti: ''Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa'', Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä, 2009
*Lappi, Ahti: ''Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa'', Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
*Hogg, Ian: ''Tykistö- ja ohjusaseet'', Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6
*Hogg, Ian: ''Tykistö- ja ohjusaseet'', Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6



Versio 16. tammikuuta 2013 kello 22.21

ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen NATO-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla.

Ohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. 1999 NATO:n Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu ZRK S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.

Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:

  • S-125 M ohjuksella V-600
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601P
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
  • S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D

Suomessa

Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 19781979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia. Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.

Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Lähteet

  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100-101) ISBN 951-95594-4-2

Kirjallisuutta

  • Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
  • Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet, Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6

Aiheesta muualla

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.