Ero sivun ”Isajev S-125” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Aiheesta muualla: -kirjallisuusosio liitetty uutena
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Kirjallisuutta: Lähdeosio liitetty, sekä pätevä kirjaviite tähän wikiin
Rivi 15: Rivi 15:


Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna [[Ilmatorjuntamuseo]]ssa [[Tuusula]]n [[Hyrylä]]ssä.
Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna [[Ilmatorjuntamuseo]]ssa [[Tuusula]]n [[Hyrylä]]ssä.

==Lähteet==
{{Viitteet}}
*Ahti Lappi: ''Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa'', Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100-101) ISBN 951-95594-4-2


===Kirjallisuutta===
===Kirjallisuutta===

Versio 12. tammikuuta 2013 kello 17.49

ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen NATO-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla.

Ohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. 1999 NATO:n Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu ZRK S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.

Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:

  • S-125 M ohjuksella V-600
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601P
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
  • S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D

Suomessa

Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 19781979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia. Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.

Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Lähteet

  • Ahti Lappi: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100-101) ISBN 951-95594-4-2

Kirjallisuutta

  • Ahti Lappi: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2009

Aiheesta muualla

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.