Ero sivun ”Octave Aubry” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
botit
118 344 muokkausta
p Lisätään auktoriteettitunnisteet -malline
 
(33 välissä olevaa versiota 23 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''Octave Aubry''' ([[1881]]–[[1946]]) oli ranskalainen historioitsija ja kirjailija sekä [[Ranskan akatemia]]n jäsen.
'''Octave Aubry''' ([[1. syyskuuta]] [[1881]] [[Pariisi]] – [[27. maaliskuuta]] [[1946]] Pariisi) oli [[ranska]]lainen [[historiantutkimus|historioitsija]] ja [[kirjailija]] sekä [[Ranskan akatemia]]n jäsen. Hänet muistetaan parhaiten kaksiosaisesta teoksestaan ''Ranskan suuri vallankumous'' (1942, 1946).


Alun perin hän valmistui virkamiesuralle; hänen ensimmäiset kirjalliset yrityksensä jäivät huomiotta, mutta [[1920-luku|1920-luvulla]] hän löysi oman alansa: historialliset elämäkerrat, joissa hän erikoistui ensimmäisen ja toisen keisarikunnan aikoihin.
Alun perin Aubry valmistui virkamiesuralle; hänen ensimmäiset kirjalliset yrityksensä jäivät huomiotta, mutta 1920-luvulla hän löysi oman alansa: historialliset elämäkerrat, joissa hän erikoistui ensimmäisen ja toisen keisarikunnan aikoihin. Hän tutki asiat tarkkaan ja sai käyttöönsä nimenomaan ennen julkaisemattomia yksityisarkistoja, mutta hän kirjoitti kirjailijana, ei suinkaan tiedemiehen tapaan. Elävä kieli teki kuitenkin hänen teoksistaan suosittuja; suomennettu on muun muassa ''Napoleon ihmisenä''.


⚫
''Ranskan suuri vallankumous'' jäi Aubryn viimeiseksi teokseksi. Kirjan piti olla neliosainen ja ulottua aina [[Napoleon I|Napoleonin]] ajan loppuun. Ensimmäinen osa, joka käsittelee vallankumouksen perusteita ja alkuvaiheita siihen asti kun [[girondistit]] karkotettiin konventista, ilmestyi vuonna 1942. Toinen osa päättyy Napoleonin valtaannousuun. Teos ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen vuonna 1946. Kirjat suomennettiin vuonna 1962.
Hän tutki asiat tarkkaan ja sai käyttöönsä nimenomaan ennen julkaisemattomia yksityisarkistoja, mutta hän kirjoitti kirjailijana, ei suinkaan tiedemiehen tapaan. Elävä kieli teki kuitenkin hänen teoksistaan suosittuja; suomennettu on mm. ''Napoleon ihmisenä''.


Kuvituksena Aubry harrasti runsaasti karikatyyrejä ja poliittisia pilapiirroksia. Maininnan arvoinen on englantilaisen pilapiirtäjä [[Gillray]]n tuotanto, joista ehkä muistettavin on Napoleonia ankarasti raivostuttanut [[The Handwriting upon the Wall|Belsassarin pidot]]. Lisäksi vastavallankumouksellisista esitetään runsaasti nimenomaan sankaripalvontaa uhkuvia kuvia, muun muassa kivipiirroksia [[Vendèe]]n sissipäällikkö Charettesta. Erikoisen vastakohdan näille kuville muodostavat eri museoissa säilyneiden aitojen esineiden valokuvat, esimerkiksi Nantesin museossa olevat ratsukeihäät tai vallankumousta vastustaneen papin ehtoollismalja, jonka maalaisseppä oli takonut raudasta tai Pariisin Musée Carnavaletiin talletetut [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] askareissaan käyttämä pieni [[ruuvipenkki]] ja [[Georges Couthon]]in [[pyörätuoli]]. Myös pienempiä esineitä, kuten [[Korkein olento|Korkeimman Olennon]] juhlien pääsylippuja tai asiapapereita, kuten vallankumouksen aikana setelirahan tehtävää hoitaneita [[assignaatti|assignaatteja]] on kuvissa runsaasti.
⚫
''Ranskan suuri vallankumous'' -teos jäi viimeiseksi. Kirjan piti olla neliosainen ja ulottua aina Napoleonin loppuun. Ensimmäinen osa, joka käsittelee vallankumouksen perusteita ja alkuvaiheita siihen asti kun [[girondistit|girodnistit]] karkotettiin konventista, ilmestyi vuonna [[1942]].


Outona ja julmana piirteenä teoksessa on giljotiinille joutuneiden aatelisten käyttäytymisen arvosteleminen ikään kuin urheilukilpailussa. Aubryn mukaan kuningattaren surijoita ei teloitustapahtumassa ollut montaa. Ranskassa oli edelleen paljon [[Rojalismi|rojalisteja]] jotka varmaankin teloitusta surivat, mutta Aubryn innostuneisuus on vallankumouksen ja ehkäpä suorastaan terrorin puolella.
Toinen osa päättyy [[Napoleon]]in valtaan nousuun. Teos ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen vuonna [[1946]].
Vaikka kokonaisuus jäi kesken, se on ehkä paras aiheesta kirjoitettu. Siksi kirjat suomennettiin jo vuonna 1962.


== Kirjallisuus ==
Tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan tunteettoman asiallisesti [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuresta vallankumouksesta]], ei Aubrykaan.
* {{Kirjaviite | Tekijä = Aubry, Octave | Nimeke = Napoleon ihmisenä | Vuosi = 1948 | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Aubry, Octave | Nimeke = Ranskan suuri vallankumous I - Kuningasvallan tuho | Vuosi = 1962 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Aubry, Octave | Nimeke = Ranskan suuri vallankumous II - Tasavallan aika | Vuosi = 1962 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY}}


{{Auktoriteettitunnisteet}}
Aubry tuo esiin avoimesti, että hänen mielestään perustuslaillinen kuninkuus olisi ollut "ainoa tulevaisuuden valtiomuoto".
{{AAKKOSTUS:Aubry, Octave}}

⚫
[[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat]]
Hän ei löydä ihannettaan kummaltakaan osapuolelta joten hän jakaa kiitosta jos moitettakin tasapuolisesti ja aitoranskalaisen kärjistävästi. Erityisen rankasti hän kurittaa [[jakobiinit|jakobiineja]].
[[Luokka:Ranskan akatemian jäsenet]]

[[Luokka:Ranskalaiset historioitsijat]]
Erityisesti [[Tuileries]]in valtauksesta hän kertoo hyvin karmaisevan tarinan; kuninkaan käskystä aseensa laskeneiden sotilaiden ja aseettomien palvelijoiden murhat ja murhattujen ruumiiden polttaminen palatsin pihalla antavat kauhistavan kuvan väkivallasta, joka liittyi palatsin valtaukseen ja [[jakobiinit|jakobiinien]] kurittomuuteen.
[[Luokka:Vuonna 1881 syntyneet]]

[[Luokka:Vuonna 1946 kuolleet]]
Yllättäen vallankumouksen kärkimies [[Robespierre]] saa Aubrylta ajoittain jopa vastentahtoisen arvonannon kaltaista kohtelua; kirjailija sanoo esimerkiksi kertoessaan pahimmasta terrorikampanjasta, että sen loppuvaiheessa

"jopa Robespierrekin, ankara Robespierre, mutisee tuttavilleen:

"'''''Mitä, aina vain verta!'''''" "

Sen sijaan [[Jacques Hébert|Hébert]]istä kirjailija luo kuvan todellisena ihmishirviönä.

Erityisen karmiva on kuvaus [[Jean-Paul Marat|Marat´n]] murhan käynnistämästä terrorikampanjasta, josta Aubry käyttää muinaisen ihmisuhreilla palvotun [[Moolok]] -epäjumalan mukaan nimitystä "'''''Moolokin jano'''''".

Kuvituksena Aubry harrastaa runsaasti karikatyyrejä ja poliittisia pilapiirroksia. Maininnan arvoinen on englantilaisen pilapiirtäjä [[Gillray]]n tuotanto, joista ehkä muistettavin on [[Napoleon]]ia ankarasti raivostuttanut [["Belsassarin pidot"]]. Lisäksi vastavallankumouksellisista löytyy runsaasti nimenomaan sankaripalvontaa uhkuvia kuvia, mm. kivipiirroksia [[Vendèe]]n sissipäällikkö Charettesta.

Erikoisen vastakohdan näille kuville muodostavat eri museoissa säilyneiden aitojen esineiden valokuvat, mm. Nantesin museossa olevat ratsukeihäät tai vallankumousta vastustaneen papin ehtoollismalja, jonka maalaisseppä oli takonut raudasta tai [[Pariisi]]n Musée Carnavaletiin talletetut [[Ludvig XVI]]:n askareissaan käyttämä pieni ruuvipenkki ja [[Georges Couthon]]in pyörätuoli.

Myös pienempiä esineitä, kuten [[Korkein olento|Korkeimman Olennon]] juhlien pääsylippuja tai asiapapereita, kuten vallankumouksen aikana setelirahan tehtävää hoitaneita [[assignaatti|assignaatteja]] on kuvissa runsaasti.

Ensimmäiseen osaan, joka ilmestyi [[Hitler]]in piinaamassa miehitetyssä Ranskassa, hän kirjoitti riipaisevan omistuksen:

:"Ranskan puolesta kuolleiden poikiemme, ystäviemme ja esi-isiemme muistolle".

==Lähteet==
* Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous

⚫
[[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat|Aubry, Octave]]

[[de:Octave Aubry]]
[[fr:Octave Aubry]]

Nykyinen versio 17. huhtikuuta 2023 kello 15.19

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Octave Aubry (1. syyskuuta 1881 Pariisi – 27. maaliskuuta 1946 Pariisi) oli ranskalainen historioitsija ja kirjailija sekä Ranskan akatemian jäsen. Hänet muistetaan parhaiten kaksiosaisesta teoksestaan Ranskan suuri vallankumous (1942, 1946).

Alun perin Aubry valmistui virkamiesuralle; hänen ensimmäiset kirjalliset yrityksensä jäivät huomiotta, mutta 1920-luvulla hän löysi oman alansa: historialliset elämäkerrat, joissa hän erikoistui ensimmäisen ja toisen keisarikunnan aikoihin. Hän tutki asiat tarkkaan ja sai käyttöönsä nimenomaan ennen julkaisemattomia yksityisarkistoja, mutta hän kirjoitti kirjailijana, ei suinkaan tiedemiehen tapaan. Elävä kieli teki kuitenkin hänen teoksistaan suosittuja; suomennettu on muun muassa Napoleon ihmisenä.

Ranskan suuri vallankumous jäi Aubryn viimeiseksi teokseksi. Kirjan piti olla neliosainen ja ulottua aina Napoleonin ajan loppuun. Ensimmäinen osa, joka käsittelee vallankumouksen perusteita ja alkuvaiheita siihen asti kun girondistit karkotettiin konventista, ilmestyi vuonna 1942. Toinen osa päättyy Napoleonin valtaannousuun. Teos ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen vuonna 1946. Kirjat suomennettiin vuonna 1962.

Kuvituksena Aubry harrasti runsaasti karikatyyrejä ja poliittisia pilapiirroksia. Maininnan arvoinen on englantilaisen pilapiirtäjä Gillrayn tuotanto, joista ehkä muistettavin on Napoleonia ankarasti raivostuttanut Belsassarin pidot. Lisäksi vastavallankumouksellisista esitetään runsaasti nimenomaan sankaripalvontaa uhkuvia kuvia, muun muassa kivipiirroksia Vendèen sissipäällikkö Charettesta. Erikoisen vastakohdan näille kuville muodostavat eri museoissa säilyneiden aitojen esineiden valokuvat, esimerkiksi Nantesin museossa olevat ratsukeihäät tai vallankumousta vastustaneen papin ehtoollismalja, jonka maalaisseppä oli takonut raudasta tai Pariisin Musée Carnavaletiin talletetut Ludvig XVI:n askareissaan käyttämä pieni ruuvipenkki ja Georges Couthonin pyörätuoli. Myös pienempiä esineitä, kuten Korkeimman Olennon juhlien pääsylippuja tai asiapapereita, kuten vallankumouksen aikana setelirahan tehtävää hoitaneita assignaatteja on kuvissa runsaasti.

Outona ja julmana piirteenä teoksessa on giljotiinille joutuneiden aatelisten käyttäytymisen arvosteleminen ikään kuin urheilukilpailussa. Aubryn mukaan kuningattaren surijoita ei teloitustapahtumassa ollut montaa. Ranskassa oli edelleen paljon rojalisteja jotka varmaankin teloitusta surivat, mutta Aubryn innostuneisuus on vallankumouksen ja ehkäpä suorastaan terrorin puolella.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aubry, Octave: Napoleon ihmisenä. Jyväskylä: Gummerus, 1948.
  • Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous I - Kuningasvallan tuho. Porvoo: WSOY, 1962.
  • Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous II - Tasavallan aika. Porvoo: WSOY, 1962.
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Octave_Aubry&oldid=21455126”