Ero sivun ”Naturalismi (taide)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Arjen sankarit -näyttely: päiv. url |
p w malli → mallintaminen |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
[[Taidesuuntaus|Taidesuuntauksena]] naturalismi syntyi [[Ranska]]ssa 1800-luvun alkupuolella, ja se kukoisti [[Ranskan kolmas tasavalta|Ranskan kolmannen tasavallan]] varhaisvaiheessa 1875–1918. Suuntaus syntyi realismin yhteydessä ja sitä onkin pidetty realismin myöhäisvaiheena tai pitkälle vietynä realismina. Naturalismin ja realismin ero oli, että naturalistit pyrkivät luomaan todellisen kuvan usein ilman yhteiskunnallista ja [[Politiikka|poliittista]] merkitystä<ref>[https://ai-5-2-tyylikaudet.wikispaces.com/Naturalismi Naturalismi]</ref>. |
[[Taidesuuntaus|Taidesuuntauksena]] naturalismi syntyi [[Ranska]]ssa 1800-luvun alkupuolella, ja se kukoisti [[Ranskan kolmas tasavalta|Ranskan kolmannen tasavallan]] varhaisvaiheessa 1875–1918. Suuntaus syntyi realismin yhteydessä ja sitä onkin pidetty realismin myöhäisvaiheena tai pitkälle vietynä realismina. Naturalismin ja realismin ero oli, että naturalistit pyrkivät luomaan todellisen kuvan usein ilman yhteiskunnallista ja [[Politiikka|poliittista]] merkitystä<ref>[https://ai-5-2-tyylikaudet.wikispaces.com/Naturalismi Naturalismi]</ref>. |
||
Naturalistisen [[Ihmiskäsitys|ihmiskäsityksen]] mukaan ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon muista eläimistä siinä suhteessa, että ihmistä voidaan tutkia [[Tieteellinen menetelmä|tieteellisin menetelmin]] ja näin rakentaa ihmisen yleinen [[malli]].<ref>[https://www.kamk.fi/opari/Opinnaytetyopakki/Teoreettinen-materiaali/Tukimateriaali/Ihmiskasitys Ihmiskäsitys]</ref> On aina olemassa jokin syy ihmisen [[ajattelu]]lle ja toiminnalle, joka voidaan saada selville. |
Naturalistisen [[Ihmiskäsitys|ihmiskäsityksen]] mukaan ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon muista eläimistä siinä suhteessa, että ihmistä voidaan tutkia [[Tieteellinen menetelmä|tieteellisin menetelmin]] ja näin rakentaa ihmisen yleinen [[mallintaminen|malli]].<ref>[https://www.kamk.fi/opari/Opinnaytetyopakki/Teoreettinen-materiaali/Tukimateriaali/Ihmiskasitys Ihmiskäsitys]</ref> On aina olemassa jokin syy ihmisen [[ajattelu]]lle ja toiminnalle, joka voidaan saada selville. |
||
== Pyrkimykset ja esikuvat == |
== Pyrkimykset ja esikuvat == |
||
Versio 19. tammikuuta 2022 kello 19.23
Naturalismi on kuvataiteiden, kirjallisuuden ja näyttämötaiteiden suuntaus, joka vie realismin astetta jyrkempään suuntaan ja pyrkii mahdollisimman tarkkaan sekä kaunistelemattomaan luonnonmukaisuuteen.
Taidesuuntauksena naturalismi syntyi Ranskassa 1800-luvun alkupuolella, ja se kukoisti Ranskan kolmannen tasavallan varhaisvaiheessa 1875–1918. Suuntaus syntyi realismin yhteydessä ja sitä onkin pidetty realismin myöhäisvaiheena tai pitkälle vietynä realismina. Naturalismin ja realismin ero oli, että naturalistit pyrkivät luomaan todellisen kuvan usein ilman yhteiskunnallista ja poliittista merkitystä[1].
Naturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon muista eläimistä siinä suhteessa, että ihmistä voidaan tutkia tieteellisin menetelmin ja näin rakentaa ihmisen yleinen malli.[2] On aina olemassa jokin syy ihmisen ajattelulle ja toiminnalle, joka voidaan saada selville.
Pyrkimykset ja esikuvat
Naturalismin keskeiset pyrkimykset ovat realismin kaltaiset. Tosin vivahde-ero oli naturalismin pyrkimys objektiivisen tarkkaan ja kaunistelemattomaan näkyvän maailman kuvaamiseen, joka sisälsi myös rumuuden kuvaukset. Lisäksi realismin ja naturalismin ero oli se, että tavallisesti naturalistit pyrkivät kuvaamaan todellisuutta ilman erityisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä[3].
Naturalismin innoittajana toimi lisäksi myös tieteellinen positivismi, ja naturalistisessa kirjallisuudessa erityisesti Émile Zola, darwinismi sekä Hippolyte Tainen miljööteoria.
Yhteiskunnallinen tausta
Naturalismi kehittyi suosituksi taidesuuntaukseksi 1800-luvun lopun teollistuvassa Euroopassa, jossa naturalismi oli yksi johtavista suuntauksista kuvataiteessa, kirjallisuudessa ja teatterissa. Ajan yhteiskunnallinen todellisuus ja tavallisten ihmisten arkielämä ja aiheet, kuten työläiset, köyhät, maanviljelijät sekä kaupunkilainen keskiluokka tulivat mukaan taiteeseen.[4]
Naturalistiset taideteokset kertovat tarinoita, sillä niihin sisällytettiin katsojille tarkoitettu sanoma. Teosten tarkoitus oli myös opettaa ja viihdyttää, aivan kuten myöhemmin elokuva. Suuret, valokuvamaisen tarkasti toteutetut maalaukset olivat suuren yleisön suosimaa taidetta. Niitä nähtiin näyttelyissä ja museoissa, sekä julkisissa rakennuksissa. Teosten yksityiskohdat avaavat niiden tarinaa pala palalta ja tukevat viestin ymmärtämistä.[4]
Eri taiteenaloissa
Teatterissa naturalismi pyrkii luomaan aidon vaikutelman arkielämästä. Elokuvassa naturalismi painottaa luonnonmukaisuutta juonessa, tapahtumissa ja näyttelemisessä, mutta myös ympäröivissä lavasteissa, tehosteissa ja ääniraidassa[5].
- Pääartikkeli: Naturalismi kirjallisuudessa
Kirjallisuudessa taiteellinen naturalismi puolestaan painottaa myös tekstin rakenteessa naturalismia juonen ja henkilöhahmojen lisäksi. Kirjallisuudessa naturalismin ydinteemoja ovat arki ja entropia. Entropia tarkoittaa kirjallisuuden tutkija Riikka Rossin mukaan sitä, että traagisia ihmiskohtaloita ja kärsimystä kuvaava naturalistinen teos on entrooppinen kuvaus hajoamisesta ja hukkaan menneestä ihmiselämästä, illuusioiden uurtumisesta, tuhoutumisesta ja taistelusta elämän ja kuoleman välillä.[6] Naturalismissa arki nousi uudella tavalla keskiöön niin kirjallisuudessa kuin yhteiskunnassakin. Modernisoitumisen, industrialismin ja standardisoinnin myötä arjesta tuli globaali. Verrattuna aikaisempiin kirjallisuuden arjen kuvauksiin, naturalismissa arki tuli arkipäiväisemmäksi.[6]
Naturalismi taidesuuntauksena
Naturalismi oli suosittu, laajalti vaikuttava ja nopeasti kehittynyt taidesuuntaus, joka näkyy yhä kirjallisuudessa ja eri taidemuodoissa.
Naturalismi oli kansainvälinen suuntaus, jonka tärkeä keskus oli Pariisi. Pohjoismaiden lisäksi se oli suosittu muun muassa Unkarissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.[4] Naturalismin pyrkimys oli kuvata tarkasti näkyvää maailmaa jättämättä pois rumuuden kuvauksia. Naturalistit kuvasivat usein oman aikansa arkipäiväisiä ja sievistelemättömiä aiheita. Maalaustyyli pyrki saavuttamaan mahdollisimman todellisen kuvan. Ominaista olivat suuret teoskoot ja usein ulkoilmamaalaus. Naturalismin suurimpia taiteilijoita oli esimerkiksi Jules Bastien-Lepage (1848–1884) ja Ernest Meissonier (1815–1891). Oleellinen esimerkkiteos on Jules Bastien-Lepagen teos Puunkerääjä (1881). Muita naturalistien suuria ihanteita olivat Pascal-Adolphe-Jean Dagnan-Bouveret ja Émile Friant.[4]
Naturalistit käyttivät valokuvaa apuvälineenä todellisuuden tallentamisessa. Valokuvauksen käytöstä kiisteltiin. Toiset kysyivät, onko valokuva asiaankuuluva väline maalauksen tekemiseen, toiset puhuivat "valokuvamaisesta lähestymistavasta". Englantilainen taidemaalari ja valokuvaaja Peter Henry Emerson puolusti valokuvauksen käyttöä ja hänen valokuviensa pelloille liittyvien kohtausten sommitelmat vaikuttivat taiteilijoiden maalausten suunnitteluun.[7]
Naturalistisiksi voidaan tulkita sellaisia Suomen taiteen historian keskeisiä teoksia, kuten Albert Edelfeltin Lapsen ruumissaatto (1879), Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis (1884) ja Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset (Kaski) (1893).[4]
Vastareaktiona naturalismille syntyivät 1800-luvun lopulla symbolismi, sekä myöhemmin ekspressionismi. Fotonaturalismi vaikutti maalaustaiteessa 1960- ja 1970-luvuilla. Valokuvan tultua osaksi maalaustaidetta ja digitaalisen kuvan yleistyttyä kiinnostus naturalismia kohtaan on kasvanut.
Arjen sankarit -näyttely
Keväällä 2011 Ateneumin taidemuseo toteuttaa yhteistyössä Amsterdamin Van Gogh -museon kanssa näyttelyn, jonka otsikko on Arjen sankarit. Naturalismi kuvataiteessa, valokuvassa ja elokuvassa 1875–1918. Näyttely tuo esiin Suomenkin taiteessa tärkeän naturalistisen suuntauksen monia puolia useiden teemojen kautta. Maalausten rinnalla nähdään aiemmin vähän tunnettua valokuvausta ja varhaista elokuvaa.[4]
Naturalistisia maalauksia
-
Ludwig Knaus, Tyttö niityllä, 1857.
-
William Bliss Baker, Piilosilla heinäsuovissa, 1881.
-
Eero Järnefelt, Raatajat rahanalaiset, 1893.
-
Gustave Moreau, Jupiter ja Semele, 1896.
Katso myös
Lähteet
- Ihmiskäsitys Opinnäytetyöpakki. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2011.
- Antti Vallius: Naturalismi Aikajana. 2006. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 3.2.2011.
Viitteet
- ↑ Naturalismi
- ↑ Ihmiskäsitys
- ↑ Koppa: naturalismi
- ↑ a b c d e f Arjen sankarit näyttelytiedote. Ateneumin taidemuseo. Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Miten naturalismi näkyi muissa taiteissa?
- ↑ a b Riikka Rossi: Särkyvä arki, Naturalismin juuret suomalaisessa kirjallisuudessa, s. 21. Palmenia, 2009. ISBN 978-951-570-777-2.
- ↑ Gabriel P. Weisberg (toim.): Arjen sankarit, Naturalismi kuvataiteessa, valokuvassa ja elokuvassa 1875-1918, s. 20. näyttelykatalogi. Bryssel: Mercatorfonds, 2011.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naturalismi (taide) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||