Ero sivun ”Marsin kanavat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4: Rivi 4:


'''Marsin kanavat''' tarkoittaa eräiden tähtitieteilijöiden 1800-luvun ja 1900-luvun alussa lopulla
'''Marsin kanavat''' tarkoittaa eräiden tähtitieteilijöiden 1800-luvun ja 1900-luvun alussa lopulla
kaukoputkella paljain silmin havaitsemia Marsissa näkyneitä tummia viivamaisia kuvioita. Kanavien olemassaolosta ja luonteesta kiisteltiin kovasti. Jotkut tähtitietelijät uskoivat niiden olleen älyllisten olentojen rakentamia. Myöhemmin todettiin kanavien olevan [[optinen harha]] ja silmien taipumus yhdistellä pisteitä ketjuksi.
kaukoputkella paljain silmin havaitsemia Marsissa näkyneitä tummia viivamaisia kuvioita. Kanavien olemassaolosta ja luonteesta kiisteltiin kovasti. Jotkut tähtitietelijät uskoivat niiden olleen älyllisten olentojen rakentamia. Myöhemmin todettiin kanavien olevan [[optinen harha|näköharha]] ja silmien taipumus yhdistellä pisteitä ketjuksi.


Kanavat havaitsi ensimmäisenä [[italia]]lainen tähtitieteilijä [[Giovanni Schiaparelli]] vuonna 1877.
Kanavat havaitsi ensimmäisenä [[italia]]lainen tähtitieteilijä [[Giovanni Schiaparelli]]. Vuonna 1877 hän uskoi löytäneensä Marsin pinnalta pitkiä suoria muotoja, joita hän kutsui italiaksi nimellä ''canali''. Kanavat johtivat kuvitelmiin Marsissa vaikuttavasta sivilisaatiosta. Tunnetuin kanavien puolestapuhuja oli yhdysvaltalainen [[Percival Lowell]]. Kaikki eivät kanavia kuitenkaan nähneet ja niistä sukeutui pian tähtitieteilijöiden välille ankara kiista. Sen ratkaisi italialaisen [[Eugène Michel Antoniadi]]n tekemät tarkat havainnot Marsista vuonna [[1909]], jotka osoittivat ettei Marsissa ole kanavia.
Tunnetuin kanavien puolestapuhuja oli yhdysvaltalainen [[Percival Lowell]].

Vuonna 1909 Mars oli taas lähellä maata. Silloin [[Eugène Michel Antoniadi]]
teki tarkkoja havaintoja Marsista, eikä nähnyt kanavia.


Nykyään Marsin kanaviksi on toisinaan nimitetty avaruusluotainten planeetalta löytämiä jokiuomia<ref>[http://www.oulu.fi/astronomy/planetology/Mars/Marsinkanavat.html Marsin muinainen vesi] Silva Hokkanen & Arto J�rvinen</ref><ref>[http://www.theguardians.com/space/orbitalmech/gm_emoi1.htm The Martian Canals: A Saga of Martians and Mistakes]</ref>, jotka ovat yleensä eri paikassa kuin aiemmin kaukoputkilla nähdyt kanavat.
Nykyään Marsin kanaviksi on toisinaan nimitetty avaruusluotainten planeetalta löytämiä jokiuomia<ref>[http://www.oulu.fi/astronomy/planetology/Mars/Marsinkanavat.html Marsin muinainen vesi] Silva Hokkanen & Arto J�rvinen</ref><ref>[http://www.theguardians.com/space/orbitalmech/gm_emoi1.htm The Martian Canals: A Saga of Martians and Mistakes]</ref>, jotka ovat yleensä eri paikassa kuin aiemmin kaukoputkilla nähdyt kanavat.


== Marsin kanavien historia ==
== Kanavat "löytyvät" ==


[[Kuva:Lowell Mars Map 2.gif|thumb|right|200px|Amerikkalaisen tähtitieteilijä [[Percival Lowell]]in tekemä kartta Marsista, jossa näkyy kanavia.]]
[[Kuva:Lowell Mars Map 2.gif|thumb|right|200px|Amerikkalaisen tähtitieteilijä [[Percival Lowell]]in tekemä kartta Marsista, jossa näkyy kanavia.]]
Rivi 17: Rivi 22:
Jo [[Angelo Secchi]] kutsui vuonna [[1858]] esimerkiksi suurta tummaa [[Syrtis Major]]ia kanavaksi, mutta havainto ei vielä aloittanut varsinaista kanavainnostusta.
Jo [[Angelo Secchi]] kutsui vuonna [[1858]] esimerkiksi suurta tummaa [[Syrtis Major]]ia kanavaksi, mutta havainto ei vielä aloittanut varsinaista kanavainnostusta.


Syksyllä 1877 Mars oli harvinaisen lähellä Maata niin sanotussa [[perihelioppositio]]ssa. Tällöin Marsia havannoi suotuisina öinä myös italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli. Hän käytti 22 cm peilikaukoputkea<ref>Sullivan & Baros 2007, planets and Life, s 19</ref>. Schiaperelli nimesi näiden havaintojensa pohjalta monia Marsin piirteitä<ref name="Hotakainen_2013_44">Hotakainen 2013, s 44</ref>. Hän väitti nähneensä vuonna 1877 Marsin pinnalla suoria alueita, joita hän kutsui sanalla ''canali'', joka kääntyi monille kielille "kanaviksi" tai "joiksi"<ref name="Hotakainen_2013_44"/>. Kun tieto tästä levisi, monet harrastelijat ja ammattilaiset väittivät nähneensä kanavia. [[E. E. Barnard]] ja monet muut eivät sen sijaan havainneet kanavia.
Syksyllä 1877 Mars oli harvinaisen lähellä Maata niin sanotussa [[perihelioppositio]]ssa. Tällöin Marsia havannoi suotuisina öinä myös italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli. Hän käytti 22 cm peilikaukoputkea<ref>Sullivan & Baros 2007, planets and Life, s 19</ref>. Schiaperelli nimesi vuoden 1877 havaintojensa pohjalta monia Marsin piirteitä<ref name="Hotakainen_2013_44">Hotakainen 2013, s 44</ref>.
Sciaparelli väitti nähneensä myös Marsin pinnalla pitkulaisa suoria alueita, joita nimitti "jokea" tai "kanavaa" tarkoittavalla sanalla ''canali' <ref name="Hotakainen_2013_44"/>.


Kun tieto tästä levisi, monet harrastelijat ja ammattilaiset väittivät nähneensä kanavia.
⚫
[[Ranska]]lainen [[Camille Flammarion]] ajatteli kanavien olevan marsilaisten tekemiä<ref name="Hotakainen_2013_45">Hotakainen 2013, s 45</ref>. Ajan kuluessa kanavien havaitsijoitten määrä kasvoi, ja tähtitieteilijät haukkuivat toisiaan lehdissä. Kanavien puolustajat uskoivat kanaviin vankasti. 1882 [[William Hayward Pickering]] huomasi kanavien risteyskohdissa tummia läiskiä. Tunnetuin kanavien havaitsija oli amerikkalainen miljonääri ja amatööritähtitietelijä [[Percival Lowell]], joka rakennutti itselleen Flagstaffin observatorion<ref name="Hotakainen_2013_46">Hotakainen 2013, s 46</ref> ja vaati ammattilaisobservaattoreiltaan työsopimuksen ehtona, että he näkevät Marsissa kanavia{{Lähde||16. syyskuuta 2008}}. Jotkut näkivät kaksoiskanavia. Ilmiö ilmestyi jonkin ajan kuluttua ja kanavat myös siirtyilivät. Tämä sai monet epäilemään kanavia. Epäilyttävää oli myös että kanavat näkyivät paremmin hieman pienemmällä kuin suuremmalla kaukoputkella.{{lähde}}

== Kiista kanavista ==

Mutta [[E. E. Barnard]] ja monet muut eivät sen sijaan havainneet kanavia.

⚫
[[Ranska]]lainen [[Camille Flammarion]] ajatteli kanavien olevan marsilaisten tekemiä<ref name="Hotakainen_2013_45">Hotakainen 2013, s 45</ref>. Ajan kuluessa kanavien havaitsijoitten määrä kasvoi, ja tähtitieteilijät haukkuivat toisiaan lehdissä. Kanavien puolustajat uskoivat kanaviin vankasti. 1882 [[William Hayward Pickering]] huomasi kanavien risteyskohdissa tummia läiskiä. Tunnetuin kanavien havaitsija oli amerikkalainen miljonääri ja amatööritähtitietelijä [[Percival Lowell]].
Hän rakennutti itselleen Flagstaffin observatorion<ref name="Hotakainen_2013_46">Hotakainen 2013, s 46</ref>. Lowell vaati ammattilaisobservaattoreiltaan työsopimuksen ehtona, että he näkevät Marsissa kanavia{{Lähde||16. syyskuuta 2008}}. Jotkut näkivät kaksoiskanavia. Ilmiö ilmestyi jonkin ajan kuluttua ja kanavat myös siirtyilivät. Tämä sai monet epäilemään kanavia. Epäilyttävää oli myös että kanavat näkyivät paremmin hieman pienemmällä kuin suuremmalla kaukoputkella.
Kanavia ei myöskään kyetty valokuvaamaan.
{{lähde}}

Kanavia väitettiin tietysti myös luonnollisista syistä syntyneiksi, mm halkeamiksi.


Kanavien suosio alkoi hiipua nopeasti 1900-luvun alkuvuosina. 1903 [[J. E. Evans]] ja [[Edward Maunder]] järjestivät koulupojilla kokeen, jossa he näkivät "kanavia" pistekuvioissa. Lowellin sitkein vastustaja, englantilainen [[Simon Newcomb]] laski, että näkyäkseen Maahan Marsin kanavien tulisi peittää 60% planeetan pinta-alasta<ref name="Hotakainen_2013_51">Hotakainen 2013, s 51</ref>. Jos kanavia olisi noin 400, niiden leveys 40 mailia ja heijastuskyky puolet pinnan heijastuskyvystä, sekä pituus 2000 mailia{{Lähde||16. syyskuuta 2008}}. Italialainen [[Eugène Antoniadi]] väitti 1890-luvulla nähneensä 40 kanavaa, mutta ei myöhemmin uskonut niihin vaan piti niitä optisena harhana ja silmien taipumuksena yhdistellä pisteitä ketjuun. Vuonna 1901 hän laati ensimmäisen kartan 25 vuoteen, joissa kanavia ei ollut.<ref>http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/hota.htm</ref>
Kanavien suosio alkoi hiipua nopeasti 1900-luvun alkuvuosina. 1903 [[J. E. Evans]] ja [[Edward Maunder]] järjestivät koulupojilla kokeen, jossa he näkivät "kanavia" pistekuvioissa. Lowellin sitkein vastustaja, englantilainen [[Simon Newcomb]] laski, että näkyäkseen Maahan Marsin kanavien tulisi peittää 60% planeetan pinta-alasta<ref name="Hotakainen_2013_51">Hotakainen 2013, s 51</ref>. Jos kanavia olisi noin 400, niiden leveys 40 mailia ja heijastuskyky puolet pinnan heijastuskyvystä, sekä pituus 2000 mailia{{Lähde||16. syyskuuta 2008}}. Italialainen [[Eugène Antoniadi]] väitti 1890-luvulla nähneensä 40 kanavaa, mutta ei myöhemmin uskonut niihin vaan piti niitä optisena harhana ja silmien taipumuksena yhdistellä pisteitä ketjuun. Vuonna 1901 hän laati ensimmäisen kartan 25 vuoteen, joissa kanavia ei ollut.<ref>http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/hota.htm</ref>

== Kanavien vastustajien voitto ===


Antoniadin tekemät havainnot Marsin perihelioppositiossa vuonna 1909 murskasivat kanavapuheet.<ref name="Hotakainen_2005_39">Hotakainen 2005, s. 39</ref><ref name="Hotakainen_2013_52">Hotakainen 2013, s 52</ref>. Jälkikäteen kanavien on väitetty liittyneen siihen, että Schiaparelli oli [[Värisokeus|värisokea]], ja että silmän verkkokalvon verisuonet voivat heijastua vaaleata Marsia vasten.
Antoniadin tekemät havainnot Marsin perihelioppositiossa vuonna 1909 murskasivat kanavapuheet.<ref name="Hotakainen_2005_39">Hotakainen 2005, s. 39</ref><ref name="Hotakainen_2013_52">Hotakainen 2013, s 52</ref>. Jälkikäteen kanavien on väitetty liittyneen siihen, että Schiaparelli oli [[Värisokeus|värisokea]], ja että silmän verkkokalvon verisuonet voivat heijastua vaaleata Marsia vasten.

Versio 29. elokuuta 2013 kello 09.51

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Epäselvä, linkit henkilöihin, ei yleisiä lähteitä
Schiaparellin piirtämä kartta Marsin kanavista

Marsin kanavat tarkoittaa eräiden tähtitieteilijöiden 1800-luvun ja 1900-luvun alussa lopulla kaukoputkella paljain silmin havaitsemia Marsissa näkyneitä tummia viivamaisia kuvioita. Kanavien olemassaolosta ja luonteesta kiisteltiin kovasti. Jotkut tähtitietelijät uskoivat niiden olleen älyllisten olentojen rakentamia. Myöhemmin todettiin kanavien olevan näköharha ja silmien taipumus yhdistellä pisteitä ketjuksi.

Kanavat havaitsi ensimmäisenä italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli vuonna 1877.

Tunnetuin kanavien puolestapuhuja oli yhdysvaltalainen Percival Lowell.

Vuonna 1909 Mars oli taas lähellä maata. Silloin Eugène Michel Antoniadi teki tarkkoja havaintoja Marsista, eikä nähnyt kanavia.

Nykyään Marsin kanaviksi on toisinaan nimitetty avaruusluotainten planeetalta löytämiä jokiuomia[1][2], jotka ovat yleensä eri paikassa kuin aiemmin kaukoputkilla nähdyt kanavat.

Kanavat "löytyvät"

Amerikkalaisen tähtitieteilijä Percival Lowellin tekemä kartta Marsista, jossa näkyy kanavia.
Perrotinin Marsin kartta.

Jo Angelo Secchi kutsui vuonna 1858 esimerkiksi suurta tummaa Syrtis Majoria kanavaksi, mutta havainto ei vielä aloittanut varsinaista kanavainnostusta.

Syksyllä 1877 Mars oli harvinaisen lähellä Maata niin sanotussa perihelioppositiossa. Tällöin Marsia havannoi suotuisina öinä myös italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli. Hän käytti 22 cm peilikaukoputkea[3]. Schiaperelli nimesi vuoden 1877 havaintojensa pohjalta monia Marsin piirteitä[4]. Sciaparelli väitti nähneensä myös Marsin pinnalla pitkulaisa suoria alueita, joita nimitti "jokea" tai "kanavaa" tarkoittavalla sanalla canali' [4].

Kun tieto tästä levisi, monet harrastelijat ja ammattilaiset väittivät nähneensä kanavia.

Kiista kanavista

Mutta E. E. Barnard ja monet muut eivät sen sijaan havainneet kanavia.

Ranskalainen Camille Flammarion ajatteli kanavien olevan marsilaisten tekemiä[5]. Ajan kuluessa kanavien havaitsijoitten määrä kasvoi, ja tähtitieteilijät haukkuivat toisiaan lehdissä. Kanavien puolustajat uskoivat kanaviin vankasti. 1882 William Hayward Pickering huomasi kanavien risteyskohdissa tummia läiskiä. Tunnetuin kanavien havaitsija oli amerikkalainen miljonääri ja amatööritähtitietelijä Percival Lowell. Hän rakennutti itselleen Flagstaffin observatorion[6]. Lowell vaati ammattilaisobservaattoreiltaan työsopimuksen ehtona, että he näkevät Marsissa kanavialähde?. Jotkut näkivät kaksoiskanavia. Ilmiö ilmestyi jonkin ajan kuluttua ja kanavat myös siirtyilivät. Tämä sai monet epäilemään kanavia. Epäilyttävää oli myös että kanavat näkyivät paremmin hieman pienemmällä kuin suuremmalla kaukoputkella. Kanavia ei myöskään kyetty valokuvaamaan.lähde?

Kanavia väitettiin tietysti myös luonnollisista syistä syntyneiksi, mm halkeamiksi.

Kanavien suosio alkoi hiipua nopeasti 1900-luvun alkuvuosina. 1903 J. E. Evans ja Edward Maunder järjestivät koulupojilla kokeen, jossa he näkivät "kanavia" pistekuvioissa. Lowellin sitkein vastustaja, englantilainen Simon Newcomb laski, että näkyäkseen Maahan Marsin kanavien tulisi peittää 60% planeetan pinta-alasta[7]. Jos kanavia olisi noin 400, niiden leveys 40 mailia ja heijastuskyky puolet pinnan heijastuskyvystä, sekä pituus 2000 mailialähde?. Italialainen Eugène Antoniadi väitti 1890-luvulla nähneensä 40 kanavaa, mutta ei myöhemmin uskonut niihin vaan piti niitä optisena harhana ja silmien taipumuksena yhdistellä pisteitä ketjuun. Vuonna 1901 hän laati ensimmäisen kartan 25 vuoteen, joissa kanavia ei ollut.[8]

Kanavien vastustajien voitto =

Antoniadin tekemät havainnot Marsin perihelioppositiossa vuonna 1909 murskasivat kanavapuheet.[9][10]. Jälkikäteen kanavien on väitetty liittyneen siihen, että Schiaparelli oli värisokea, ja että silmän verkkokalvon verisuonet voivat heijastua vaaleata Marsia vasten.

Oikeat Marsin kanavat

Kasei valles, muinoin virranneen veden uurtama uoma Marsissa.

Nykyään avaruusluotaimilla Marsissa on havaittu kuivuneita jokiuomia, jotka syntyivät silloin, kun planeetalla oli luultavasti tulivuorista purkautunut tiheä kaasukehä, joka lämmitti kasvihuone-ilmiöllään planeettaa. Tuliperäisesti syntyneitä laavavirtojen jälkiä[11] ja tektonisesti syntyneitä repeämälaaksoja on havaittu monilta muilta Aurinkokunnan taivaankappaleilta. Marsin kanavien lisäksi nykyajan avaruusluotainten kuvista on löydetty joitain muodostumia, joita on väitetty keinotekoisiksi.

Lähteet

  • Mars – myytistä maisemaksi, Markus Hotakainen, WSOY 2005, ISBN 951-0-29932-4
  • Mars, Markus Hotakainen, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2013, Painopaikka Bookwell OY, Porvoo 2013, ISBN-13: 9789525856842 s 42-52
  1. ↑ Marsin muinainen vesi Silva Hokkanen & Arto J�rvinen
  2. ↑ The Martian Canals: A Saga of Martians and Mistakes
  3. ↑ Sullivan & Baros 2007, planets and Life, s 19
  4. ↑ a b Hotakainen 2013, s 44
  5. ↑ Hotakainen 2013, s 45
  6. ↑ Hotakainen 2013, s 46
  7. ↑ Hotakainen 2013, s 51
  8. ↑ http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/hota.htm
  9. ↑ Hotakainen 2005, s. 39
  10. ↑ Hotakainen 2013, s 52
  11. ↑ Outflow Channels of the Inner Solar System David Leverington, Associate Professor

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marsin_kanavat&oldid=13491741”