Ero sivun ”Sudenkorennot” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Anatomia: väreistä
p Käyttäjän 91.156.102.66 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
 
(37 välissä olevaa versiota 17 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 19: Rivi 19:
| commonscat = Odonata
| commonscat = Odonata
}}
}}
'''Sudenkorennot''' (Odonata) on [[Hyönteiset|hyönteisten]] lahko ja yksi vanhimmista nykyisin esiintyvistä hyönteislahkoista. Lajeja tunnetaan yli 5 700.
'''Sudenkorennot''' (Odonata) on [[Hyönteiset|hyönteisten]] lahko, johon kuuluu yli 5 700 lajia. Ne jaetaan [[Hentosudenkorennot|hentosudenkorentoihin]] ja [[Aitosudenkorennot|aitosudenkorentoihin]].


Sudenkorennot ovat suurikokoisia ja taitavia lentäjiä. Ne elävät erilaisten vesistöjen äärellä ja syövät pääosin muita hyönteisiä.
Sudenkorennot ovat hyönteiseksi suurikokoisia petoja, jotka syövät pääosin muita hyönteisiä.<ref name="DS1">[http://www.dragonfly-site.com/what-do-dragonflies-eat.html What Do Dragonflies Eat? ] Dragonly Site</ref>


==Luokittelu ja lajit==
== Anatomia ja ulkonäkö ==
[[Kuva:Orthetrum cancellatum male.JPG|thumb|left|upright|[[Merisinikorento]]koiras]]
Sudenkorennot jaetaan kahteen alalahkoon, [[Hentosudenkorennot|hentosudenkorentoihin]] (Zygoptera) ja [[Aitosudenkorennot|aitosudenkorentoihin]] (Anisoptera). Aiemmin tunnetun Anisozygoptera-alalahkon kaksi lajia luetaan nykyisin aitosudenkorentoihin. Hentosudenkorennot ovat yleensä pieniä, ja niiden molemmat siipiparit ovat samanlaisia. Aitosudenkorennot ovat suurempia kuin hentosudenkorennot, ja niiden takasiivet ovat tyviosasta etusiipiä leveämmät.<ref name=karjalainen-15>Karjalainen 2010, s. 15.</ref>
Suurimmat sudenkorennot elävät Etelä- ja Keski-Amerikassa. ''Megaloprepus coerulatus'' -naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 18–19 senttimetriä, ja ''Mecistogaster lucretia'' -koiraan ruumis voi olla 16 senttimetriä pitkä. Suomen korennoista suurin siipien kärkiväli on isokorennolla, 12 senttimetriä, ja pisin ruumis purokorennolla, 8,5 senttimetriä. Maailman pienimmillä sudenkorennoilla siipien kärkiväli on vain 1,8 senttimetriä.<ref name=karjalainen-20>Karjalainen 2010, s. 20.</ref>


[[Kuva:Dragonfly eye 3811.jpg|thumb|upright|Sudenkorennon pää ja verkkosilmät.]]
Sudenkorentoja on koko maailmassa runsaat 5&nbsp;700 lajia. Tropiikista löydetään vuosittain kymmeniä uusia lajeja, ja joidenkin arvioiden mukaan lajeja voi olla kaikkiaan yli 7&nbsp;000.<ref name=karjalainen-15 />
Sudenkorennon ruumis koostuu päästä, keskiruumiista ja takaruumiista.<ref name="BERKLEY">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ucmp.berkeley.edu/arthropoda/uniramia/odonatoida.html | Nimeke = Introduction to the Odonata | Julkaisija = University of Berkeley | Tekijä = Jason Sabet-Peyman | Ajankohta = 2000 | Viitattu = 23.1.2012}}</ref> Pää on suuri ja liikkuva, ja [[Verkkosilmä|verkkosilmillään]] sudenkorento näkee kaikkiin suuntiin, parhaiten kuitenkin eteen ja ylös. Kolmella [[Pistesilmä|pistesilmällään]] sudenkorento havaitsee valon voimakkuuden muutoksia. Sudenkorento näkee liikkuvan saaliin jo kaukaa ja vähäisessä valossa. Myös sudenkorennon värinäkö on hyvä, ja se näkee myös [[ultraviolettivalo]]a.<ref name=karjalainen-20 />


Sudenkorennolla on lyhyet [[Tuntosarvi|tuntosarvet]], joissa on 5–7 jaoketta. Sillä on vahvat leuat saaliinsa pureskeluun. Paritellessaan koiras kiinnittyy naaraan selkäpuolella olevaan kaulukseen. Raajoissa on vahvat kynnet, joilla sudenkorento tarttuu saaliiseensa. Se käyttää jalkojaan myös silmien puhdistamiseen. Sudenkorento ei juurikaan kävele.<ref name=karjalainen-21>Karjalainen 2010, s. 21.</ref>
Suomessa on tavattu vuoteen 2013 mennessä 60 sudenkorentolajia.<ref>Yle, 22.7.2013, [http://yle.fi/uutiset/suomesta_loytyi_uusi_sudenkorentolaji/6743901 Suomesta löytyi uusi sudenkorentolaji], viitattu 22.7.2013</ref> Etelä-Suomessa lajimäärä on suurin, mutta 14 lajia elää Suomen käsivarressa saakka. Suomen lajisto on kasvanut 2000-luvulla monella lajilla.<ref>Karjalainen 2010, s. 15–17.</ref>


Sudenkorennon neljä siipeä ovat kookkaat, ja niissä on vahva siipisuonitus. Etureunojen kärkiosissa on siipitäplät ja keskikohdissa siipisolmut.<ref name=karjalainen-21 />
==Kehitys ja fossiilit==
[[Kuva:Libellen-Fossilienabdruck.JPG|thumb|Sudenkorennon fossiili jurakaudelta.]]
Sudenkorennot ovat yksi vanhimmista hyönteisryhmistä. Sudenkorentojen kantamuotoja on fossiililöytöjen perusteella esiintynyt jo noin 325 miljoonaa vuotta sitten. Meganeuridae-heimon sudenkoreintojen siipien kärkiväli oli peräti yli 70 senttimetriä, mikä tekee niistä suurimpia koskaan maapallolla todistettavasti eläneitä hyönteisiä.<ref name=karjalainen-15 />


Sudenkorennolla on pitkä ja usein värikäs takaruumis, joka koostuu kymmenestä jaokkeesta. Koiraan paritteluelimet ja sukuaukko sijaitsevat takaruumiin vatsapuolella. Naaraan sukuaukko sijaitsee takaruumiin vatsapuolella ja [[munanasetin]] lähellä takaruumiin kärkeä. Eri lajeilla on niin erilaiset perälisäkkeet ja kaulus, että ne eivät yleensä kykene parittelemaan keskenään.<ref name=karjalainen-21 />
Sudenkorentojen lahko on hyvin edustettuna [[fossiilit|fossiiliaineistossa]]. Nykyiset sudenkorentoryhmät esiintyvät [[jurakausi|jura-]] ja [[liitukausi|liitukautisista]] kerrostumista eteenpäin. Mutta niitä edeltäneiden, sittemmin [[sukupuutto]]on hävinneiden [[Protozygoptera]]-, [[Archizygoptera]]-, [[Protanisoptera]]- sekä [[Triadophlebiomorpha]]-alalahkojen lajistoa tunnetaan aina [[triaskausi|triaskaudelta]] saakka. Sudenkorentojen fossiilit ovat lähes aina kiviaineksessa ja eräät löytyneet yksilöt ovat hyönteisjäänteiksi harvinaisen hyvin säilyneitä. Sen sijaan [[meripihka|meripihkoista]] sudenkorentojen jääneitä on löydetty vain harvakseltaan ja silloinkin yleensä siipien kappaleita.<ref name="PEN">{{Kirjaviite | Tekijä = Penney D. & Jepson J. E.| Nimeke = Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology| Vuosi = 2014| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Siri Scientific Press| Tunniste = ISBN 978-0957453067}} s. 97&ndash;101</ref>

Useimpien sudenkorentolajien koiras ja naaras ovat erivärisiä. Monella lajilla yksilön väri muuttuu iän myötä: esimerkiksi litteähukankorennon ja merisinikorennon koiraan ruumiin väri vaihtuu keltaisesta siniseksi. Koiraan väri voi muuttua myös ilman lämpötilan mukaan. Naaraat muuttuvat usein iän myötä tummemmiksi tai koiraan värisiksi.<ref>Karjalainen 2010, s. 55.</ref>


== Elinympäristöt ==
== Elinympäristöt ==
Rivi 47: Rivi 49:
Jotkin lajit, kuten [[ruskohukankorento]], vaeltavat aika ajoin suurissa parvissa.<ref>Karjalainen 2010, s. 53.</ref>
Jotkin lajit, kuten [[ruskohukankorento]], vaeltavat aika ajoin suurissa parvissa.<ref>Karjalainen 2010, s. 53.</ref>


== Anatomia ==
== Käyttäytyminen ==
=== Lentäminen ===
[[Kuva:Orthetrum cancellatum male.JPG|thumb|left|upright|[[Merisinikorento]]koiras]]
Sudenkorento on taitava lentäjä, minkä ansiosta se kykenee pyydystämään lennosta muita hyönteisiä. Eri lajit lentävät hiukan eri tavoin. Aitosudenkorennot ovat parempia lentäjiä kuin hentosudenkorennot. Suomalaiset aitosudenkorennot voivat lentää 30–40 kilometrin tuntinopeudella ja hentosudenkorennot enintään 10 kilometriä tunnissa. Sudenkorento pystyy liikuttamaan siipiparejaan toisistaan riippumatta. Sudenkorennot pystyvät tekemään silmukoita, pysäyttämään lentonsa äkkinäisesti kovasta vauhdista ja kiihdyttämään nopeasti. Sudenkorento voi myös leijua paikallaan, sekä taaksepäin. Pystyäkseen lentämään sudenkorennon ruumiinlämmön täytyy olla riittävän korkea. Se kehittää lämpöä räpyttelemällä siipiään ennen lentoonlähtöä, kuten mehiläisetkin.<ref>Karjalainen 2010, s. 22–23.</ref>
Suurimmat sudenkorennot elävät Etelä- ja Keski-Amerikassa. ''Megaloprepus coerulatus'' -naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 18–19 senttimetriä, ja ''Mecistogaster lucretia'' -koiraan ruumis voi olla 16 senttimetriä pitkä. Suomen korennoista suurin siipien kärkiväli on isokorennolla, 12 senttimetriä, ja pisin ruumis purokorennolla, 8,5 senttimetriä. Maailman pienimmillä sudenkorennoilla siipien kärkiväli on vain 1,8 senttimetriä.<ref name=karjalainen-20>Karjalainen 2010, s. 20.</ref>


=== Ravinto ja saalistaminen ===
[[Kuva:Dragonfly eye 3811.jpg|thumb|upright|Sudenkorennon pää ja verkkosilmät.]]
[[Kuva:Thumbi ira pidikkunnu.jpg|thumb|Saalista kantava sudenkorento.]]
Sudenkorennon ruumis koostuu päästä, keskiruumiista ja takaruumiista.<ref name="BERKLEY">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ucmp.berkeley.edu/arthropoda/uniramia/odonatoida.html | Nimeke = Introduction to the Odonata | Julkaisija = University of Berkeley | Tekijä = Jason Sabet-Peyman | Ajankohta = 2000 | Viitattu = 23.1.2012}}</ref> Pää on suuri ja liikkuva, ja [[Verkkosilmä|verkkosilmillään]] sudenkorento näkee kaikkiin suuntiin, parhaiten kuitenkin eteen ja ylös. Kolmella [[Pistesilmä|pistesilmällään]] sudenkorento havaitsee valon voimakkuuden muutoksia. Sudenkorento näkee liikkuvan saaliin jo kaukaa ja vähäisessä valossa. Myös sudenkorennon värinäkö on hyvä, ja se näkee myös [[ultraviolettivalo]]a.<ref name=karjalainen-20 />
Sudenkorennot syövät monipuolisesti erilaisia hyönteisiä, kuten [[Kärpäset|kärpäsiä]], [[Paarmat|paarmoja]], hyttysiä, [[Kirvat|kirvoja]] ja [[Perhoset|perhosia]], joskus myös itseään pienempiä sudenkorentoja. Kookkaammat lajit voivat pyydystää myös sammakoita, hämähäkkejä ja [[Kolibrit|kolibreja]]. Sudenkorento syö yhdessä päivässä ravintoa vähintään viidesosan omasta ruumiinpainostaan. Sateisella ja kylmällä säällä sudenkorento ei pysty lähtemään saalistuslennolle.<ref name=karjalainen-25 />


Sudenkorento voi havaita saaliin suurilla verkkosilmillään jopa 20 metrin päästä.<ref name=karjalainen-21 /> Löydettyään sopivan saaliin korento lentää saalista kohti ja nappaa sen raajojensa muodostamaan koriin.<ref name="AUD"/>
Sudenkorennolla on lyhyet [[Tuntosarvi|tuntosarvet]], joissa on 5–7 jaoketta. Sillä on vahvat leuat saaliinsa pureskeluun. Paritellessaan koiras kiinnittyy naaraan selkäpuolella olevaan kaulukseen. Raajoissa on vahvat kynnet, joilla sudenkorento tarttuu saaliiseensa. Se käyttää jalkojaan myös silmien puhdistamiseen. Sudenkorento ei juurikaan kävele.<ref name=karjalainen-21>Karjalainen 2010, s. 21.</ref>


Sudenkorento voi seurata ihmistä ja pyydystää ihmisen pään ympärillä lentäviä hyönteisiä. Sudenkorennot eivät ole myrkyllisiä, mutta niiden purema tuntuu nipistyksenä.<ref name=karjalainen-25>Karjalainen 2010, s. 25.</ref> Sudenkorennot ovat ihmiselle hyödyllisiä, koska ne saalistavat ravinnokseen tuholaisiksi katsottuja hyönteisiä, kuten [[hyttyset|hyttysiä]] ja [[paarmat|paarmoja]].<ref name="DS1">[http://www.dragonfly-site.com/what-do-dragonflies-eat.html What Do Dragonflies Eat? ] Dragonly Site</ref>
Sudenkorennon neljä siipeä ovat kookkaat, ja niissä on vahva siipisuonitus. Etureunojen kärkiosissa on siipitäplät ja keskikohdissa siipisolmut.<ref name=karjalainen-21 />


Aitosudenkorennoilla on karkeasti ottaen kaksi erilaista saalistustekniikkaa: partiointi ja väijyminen. [[Ukonkorennot]], [[kiiltokorennot]] ja [[purokorento]] ovat tyypillisiä partioijia, jotka lentävät pitkään ja usein tiettyä reittiä, pyydystäen tältä hyönteisiä ja etsien saalista. [[Varsinaiset sudenkorennot]] ovat väijyjiä: ne istuvat jollain hyvällä tähystysalustalla ja sinkaisevat sieltä saaliinsa perään, palaten sitten takaisin. Usein korentojen keskinäinen "kisailu" onkin juuri tappelua reviiristä tai hyvästä tähystyspaikasta. Hentosudenkorennot saalistavat pikkuhyönteisiä ja muita selkärangattomia niin lennosta kuin kasveiltakin; ne ovat aitosudenkorentoja huonompia lentäjiä ja liikkuvat usein vain lyhyitä matkoja.
Sudenkorennolla on pitkä ja usein värikäs takaruumis, joka koostuu kymmenestä jaokkeesta. Koiraan paritteluelimet ja sukuaukko sijaitsevat takaruumiin vatsapuolella. Naaraan sukuaukko sijaitsee takaruumiin vatsapuolella ja [[munanasetin]] lähellä takaruumiin kärkeä. Eri lajeilla on niin erilaiset perälisäkkeet ja kaulus, että ne eivät yleensä kykene parittelemaan keskenään.<ref name=karjalainen-21 />


===Reviirikäyttäytyminen===
Useimpien sudenkorentolajien koiras ja naaras ovat erivärisiä. Monella lajilla yksilön väri muuttuu iän myötä: esimerkiksi litteähukankorennon ja merisinikorennon koiraan ruumiin väri vaihtuu keltaisesta siniseksi. Koiraan väri voi muuttua myös ilman lämpötilan mukaan. Naaraat muuttuvat usein iän myötä tummemmmiksi tai koiraan värisiksi.<ref>Karjalainen 2010, s. 55.</ref>
Monen sudenkorentolajin koiraat pitävät [[reviiri]]ä. Ne kohtaavat silloin eniten naaraita, ja naaraat myös suosivat niitä koiraita, joilla on reviiri. Reviiri voi olla veden päällä kelluva mätäs tai pitkähkö rantakaistale. Koiras päivystää asemapaikallaan ja ajaa muut koiraat pois reviiriltään. Ukonkorennot hallitsevat reviiriään kiertämällä samaa lentoreittiä. Neidonkorennoilla kahden koiraan välinen reviiritaistelu voi kestää jopa tunnin.<ref>Karjalainen 2010, s. 29.</ref>

== Lentäminen ==
Sudenkorento on taitava lentäjä, minkä ansiosta se kykenee pyydystämään lennosta muita hyönteisiä. Eri lajit lentävät hiukan eri tavoin. Aitosudenkorennot ovat parempia lentäjiä kuin hentosudenkorennot. Suomalaiset aitosudenkorennot voivat lentää 30–40 kilometrin tuntinopeudella ja hentosudenkorennot enintään 10 kilometriä tunnissa. Sudenkorento pystyy liikuttamaan siipiparejaan toisistaan riippumatta. Sudenkorennot pystyvät tekemään silmukoita, pysäyttämään lentonsa äkkinäisesti kovasta vauhdista ja kiihdyttämään nopeasti. Sudenkorento voi myös lentää paikallaan tai taaksepäin. Pystyäkseen lentämään sudenkorennon ruumiinlämmön täytyy olla riittävän korkea. Se pystyy kehittämään lämpöä räpyttelemällä siipiään ennen lentoonlähtöä.<ref>Karjalainen 2010, s. 22–23.</ref>


== Elinkaari ==
== Elinkaari ==
Rivi 69: Rivi 70:
Hentosudenkorennot elävät usein vain joistakin päivistä jokuseen viikkoon, mutta isot [[ukonkorennot]] voivat elää kuukausia, mikäli saalistajat, ravinnonpuute tai huono sää eivät niitä tapa. Monet lämpimien alueiden lajit voivat elää useita kuukausia, mutta niillä on usein aestivaatio eli kesälepo. Suomalaisista lajeista isot ukonkorennot ovat pitkäikäisimpiä, mutta [[idänkirsikorento]] on ennätys alallaan: [[Keijukorennot|keijukorentoihin]] kuuluvat [[kirsikorennot]] (''Sympecma'') kuoriutuvat syyskesällä, talvehtivat aikuisina ja lisääntyvät vasta talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Toukkakehitys kirsikorennoilla on nopea ja vie vain pari kuukautta, keväällä (huhti-kesäkuussa) munitut munat kuoriutuvat jo saman vuoden heinä-elokuussa.
Hentosudenkorennot elävät usein vain joistakin päivistä jokuseen viikkoon, mutta isot [[ukonkorennot]] voivat elää kuukausia, mikäli saalistajat, ravinnonpuute tai huono sää eivät niitä tapa. Monet lämpimien alueiden lajit voivat elää useita kuukausia, mutta niillä on usein aestivaatio eli kesälepo. Suomalaisista lajeista isot ukonkorennot ovat pitkäikäisimpiä, mutta [[idänkirsikorento]] on ennätys alallaan: [[Keijukorennot|keijukorentoihin]] kuuluvat [[kirsikorennot]] (''Sympecma'') kuoriutuvat syyskesällä, talvehtivat aikuisina ja lisääntyvät vasta talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Toukkakehitys kirsikorennoilla on nopea ja vie vain pari kuukautta, keväällä (huhti-kesäkuussa) munitut munat kuoriutuvat jo saman vuoden heinä-elokuussa.


=== Lisääntyminen ===
=== Parinvalinta ja parittelu ===
[[Kuva:Dragonfly insect pairing.jpg|thumb|upright|left|Parittelevia sudenkorentoja sydämen muotoisessa parittelurenkaassa. Yllä koiras, alla naaras.]]
Sudenkorentojen lisääntyminen on monimutkaista. Kuoriuduttuaan korento lentää neitsytlennon ja poistuu syntymäpaikkansa läheisyydestä muutamiksi päiviksi ruokailemaan ja vahvistumaan. Matka voi olla joistain kymmenistä senteistä aina kilometreissä mitattaviin matkoihin asti. Koiraat palaavat lopulta lisääntymispaikoille odottamaan naaraita. Tällöin useiden lajien koirailla on voimakkaita reviiritaipumuksia ja ne taistelevat aggressiivisesti muiden koiraiden kanssa.<ref name="AUD"> Judi Manning: [http://www.oias.org/dragonfl.htm Dragonfly (Order Odonata)] 1997 Owashtanong Islands Audubon Society.</ref> Naaraiden palatessa lisääntymisalueille koiraat pyrkivät parittelemaan niiden kanssa. Joillakin lajeilla ja suvuilla esiintyy erilaista kosioriittikäyttäytymistä, mutta usein parittelun alku on suhteellisen yksinkertainen prosessi, jossa koiras yksinkertaisesti ottaa naaraan kiinni.
Kuoriuduttuaan sudenkorento lentää neitsytlennon ja poistuu syntymäpaikkansa läheisyydestä muutamiksi päiviksi ruokailemaan ja vahvistumaan. Matka voi olla joistain kymmenistä senteistä aina kilometreissä mitattaviin matkoihin asti. Koiraat palaavat lopulta lisääntymispaikoille odottamaan naaraita. Tällöin useiden lajien koirailla on voimakkaita reviiritaipumuksia ja ne taistelevat aggressiivisesti muiden koiraiden kanssa.<ref name="AUD">Judi Manning: [http://www.oias.org/dragonfl.htm Dragonfly (Order Odonata)] {{Wayback|1=http://www.oias.org/dragonfl.htm |päiväys=20110926204932 }} 1997 Owashtanong Islands Audubon Society.</ref>


Joillakin lajeilla ja suvuilla esiintyy erilaista kosioriittikäyttäytymistä, mutta usein parittelun alku on suhteellisen yksinkertainen prosessi, jossa koiras yksinkertaisesti ottaa naaraan kiinni. Koiras ottaa naaraan keskiruumiista kiinni jaloillaan ja tarttuu sen niskaan perälisäkkeellään, jolloin muodostuu niin sanottu tandem-asento. Ennen parittelua tai tandemin aikana koiras siirtää [[sperma]]ansa takaruumiin päässä olevista [[Testis|testiksistä]] takaruumiinsa tyvessä olevaan paritteluelimeen. Naaras puolestaan ottaa koiraan sperman oman takaruumiinsa kärjellä vastaan, jolloin naaras ja koiras muodostavat sydämen muotoisen parittelurenkaan. Hedelmöityttyään naaras irrottaa oman takaruumiinsa kärjen koiraan takaruumiin tyvestä. Parittelu voi kestää muutamasta sekunnista useampaan tuntiin.<ref name=karjalainen-31>Karjalainen 2010, s. 31–33.</ref>
[[Kuva:Dragonfly insect pairing.jpg|thumb|upright|Parittelevia sudenkorentoja.]]
Koiraan spermaa tuottavat testikset ovat takaruumiin kärjessä, mutta niitä välittävät sukuelimet ovat takaruumiin tyven alapinnalla. Naaraan sukuelimet ovat takaruumiin kärjessä. Koiraan takaruumiin kärjessä sijaitsevat myös perälisäkkeet, jotka ovat kehittyneet sopimaan naaraan niskakilven tai pään takaosan kanssa yhteen kuin avain ja lukko. Näiden lisäkkeiden muoto on lajityypillinen ja ehkä suurin este lajien väliselle risteytymiselle. Koiras tarttuu parittelussa naarasta niskasta omalla takaruumiin kärjellään. Naaras puolestaan ottaa koiraan sperman - jonka koiras on siirtänyt lennossa takaruumiin kärjestä sen tyvelle - oman takaruumiinsa kärjellä vastaan. Näin syntyy ns. parittelurengas. Hedelmöityttyään naaras irrottaa oman takaruumiinsa kärjen koiraan takaruumiin tyvestä ja syntyy ns. tandem. Parittelu voi kestää parista sekunnista useampaan tuntiin.


Joidenkin lajien koiraat kykenevät poistamaan toisten koiraiden sperman naaraan sisältä. [[Azorit|Azoreilla]] elävän ''Ischnura hastata'' -lajin naaras kykenee tuottamaan jälkeläisiä partenogeneettisesti, eli tulematta koiraan siittämäksi.<ref name=karjalainen-31 />
Joillakin lajeilla koiras jää nyt ns. tandemiin naaraan kanssa ja vartioi naarasta tämän muniessa, toisilla lajeilla koiras irrottautuu ja lähtee etsimään uusia parittelukumppaneita. Naaras etsiytyy nyt munimaan rauhalliseen ja sopivaan paikkaan suojaan saalistajilta ja muilta koirailta.


=== Muninta ===
[[Hentosudenkorennot]] ja ukonkorennot laskevat munansa yksitellen ja naaraille on kehittynyt takaruumiin 9. jaokkeen alapinnalle munanasetinmainen viillin, jolla tehdään sopivaan materiaaliin reikä johon isokokoinen muna munitaan. Materiaali johon muna lasketaan vaihtelee, se voi olla sammal, ruoko tai jopa puu. Jotkut lajit, kuten [[viherukonkorento]] ovat hyvin erikoistuneita. Toiset lajit munivat veden alla. [[Aitosudenkorennot]] munivat usein suuren määrän vapaita munia. Nämä munitaan useimmiten lennosta suoraan veteen tai veden välittömään läheisyyteen.
[[Kuva:Australian Emperor mating and laying.jpg|thumb|Veteen muniva sudenkorento, selässään koiras.]]
Naaras alkaa munia pian parittelun jälkeen. Munissa on pieni reikä, josta koiraan sperma pääsee sisään juuri ennen munintaa. Naaras painaa [[Munanasetin|munanasettimellaan]] munansa kasviin tai puunkappaleeseen tai tiputtaa munansa veteen tai kosteaan maahan. Moni hentosudenkorentonaaras laskeutuu kokonaan veden alle munimaan. Munia voi olla joillain lennosta munivilla lajeilla jopa 2&nbsp;000 kappaletta. Munien koko vaihtelee puolesta millimetristä 2,5 millimetriin.<ref name=karjalainen-35>Karjalainen 2010, s. 35–37.</ref>


Monen lajin koiraat jäävät muninnan ajaksi tandem-asentoon naaraan kanssa, jotta muut koiraat eivät pääse tulemaan väliin. Jotkin koiraat vartioivat munintaa lähietäisyydeltä. Joidenkin lajien naaraat munivat yksinään.<ref name=karjalainen-35 />
Muna kypsyy muutamasta päivästä pariin viikkoon, jonka jälkeen siitä kuoriutuu pieni toukka, protolarva. Tämä hakeutuu veteen. Tästä kuoriutuu ensimmäinen toukka.

Munavaihe kestää yleensä muutaman viikon. Keijukorentojen ja syyskorentojen munat talvehtivat.<ref name=karjalainen-35 />


=== Toukkavaihe ===
=== Toukkavaihe ===
[[Kuva:Platycnemis pennipes (Platycnemididae) (Blue Featherleg) - (larva - nimf), Elst (Gld), the Netherlands.jpg|thumb|left|[[Sulkakoipikorento|Sulkakoipikorennon]] toukka.]]
Sudenkorennoilla on vaillinainen muodonvaihdos - niillä ei siis ole koteloa, kuten muun muassa [[perhoset|perhosilla]]. Suurin osa sudenkorentojen toukista elää vedessä,<ref name="BERKLEY"/> mutta joillakin trooppisilla lajeilla toukkavaihe on karikkeessa.
Munasta kuoriutuu esitoukka eli prolarva. Tämä vaihe kestää vain muutaman minuutin. Tultuaan ulos munankuoresta parimillinen toukka hakeutuu heti veteen, ellei se jo ole siellä.<ref name=karjalainen-38>Karjalainen 2010, s. 38–41.</ref>


Sudenkorennon toukkavaihe kestää keskimäärin pari vuotta. Pohjoisessa toukkavaihe voi kestää jopa kuusi vuotta, mutta tropiikin lajeilla voi olla 7–8 sukupolvea vuodessa. Eri lajien toukat ovat erinäköisiä ja rakenteeltaan erilaisia. Ne luovat nahkansa 8–18 kertaa.<ref name=karjalainen-38 />
Toukka on peto, joka syö muita vesieläimiä.<ref name="DS1"/> Toukan pään alapinnalle on kehittynyt monimutkainen nestepaineella toimivat pyyntinaamari, joka sinkoutuu toukan havaitessa saaliin eteenpäin. Naamari palaa sitten pään alle ja toukka syö saaliinsa. Toukka hengittää [[Trakeaalikidukset|kiduksilla]]: hentosudenkorennoilla on ulkoiset kidukset takaruumiin kärjessä, aitosudenkorentojen kidukset ovat peräsuolen sisällä.


Toukat kykenevät ottamaan hapen suoraan vedestä, joten niiden ei tarvitse käydä veden pinnalla hengittämässä. Toukka hengittää [[Trakeaalikidukset|kiduksilla]]: hentosudenkorennoilla on ulkoiset kidukset takaruumiin kärjessä, aitosudenkorentojen kidukset ovat peräsuolen sisällä.<ref name=karjalainen-38 />
Toukka eli larva kasvaa vaiheittain luoden nahkaansa. Nahanvaihdon aikaan toukka on hyvin haavoittuvainen. Sudenkorennon toukka voi vaipua lepotilaan eli diapaussiin, mikäli sääolot niin määräävät. Erityisesti valaistus vaikuttaa diapaussin todennäköisyyteen. Tällöin kasvu lakkaa ja toukka ei ole aktiivinen. Kasvu jatkuu diapaussin loputtua, esimerkiksi kun päivät alkavat syksyllä lyhentyä.


Toukat syövät monenlaisia pikkueläimiä ja elävät vesikasvien seassa tai pohjassa. Toukan pään alapinnalle on kehittynyt monimutkainen nestepaineella toimiva pyyntinaamari, joka sinkoutuu toukan havaitessa saaliin eteenpäin. Naamari palaa sitten pään alle ja toukka syö saaliinsa.<ref name=karjalainen-38 />
Sudenkorentojen toukat eivät yleisesti ottaen liiku kovinkaan paljon mikäli tilanne sen sallii. Toukkia uhkaavat monet saalistajat, kuten toiset sudenkorentotoukat ja kalat. Tätä välttääkseen monet toukat pysyttelevät enimmäkseen paikallaan tai kaivautuvat liejuun. Toukat eivät myöskään ui hyvin, mutta aitosudenkorentojen toukat voivat tarvittaessa puhaltaa suolestaan vesisuihkun ja liikkua näin nopeasti suhteellisen pitkiä matkoja.


=== Kuoriutuminen ===
Toukkavaihe kestää vain muutamasta viikosta (monet lämpimien alueiden korennot) useisiin vuosiin (pohjoiset ja vuoristoissa elävät korentolajit). Useimmilla suomalaisilla lajeilla toukkavaihe kestää 2-3 vuotta, tänä aikana toukka luo useaan kertaan nahkansa. Toukan nahka voi olla keltainen tai vihreänkeltainen
[[Kuva:Emergence of a Dragonfly.jpg|thumb|Sudenkorennon kuoriutuminen.]]
Kuoriutumisvalmis toukka lopettaa syömisen, etsiytyy pois vedestä sopivalle alustalle kuten ruo'onpätkälle, ja kuoriutuu. Kuoriutuminen on riski ja hyvin suuri osa korennoista kuoleekin juuri tässä vaiheessa, sillä ne ovat pitkän aikaa esillä ja lentokyvyttömiä. Toukkanahka halkeaa ja esiin ryömii nuori, kostea, pehmeä ja ryppyinen korento. Nuori sudenkorento pumppaa siipiinsä nestettä ja tyhjentää ylimääräiset nesteet ruumiistaan ja lentää lopulta matkoihinsa kasvamaan aikuiseksi.
Sudenkorennon [[Osittainen muodonvaihdos|muodonmuutos on vaillinainen]], sillä siihen ei kuulu kotelovaihetta. Kuoriutumisvalmis toukka lopettaa syömisen, etsiytyy pois vedestä sopivalle alustalle kuten ruo’onpätkälle, ja kuoriutuu. Kuoriutumisia tapahtuu eniten aamuisin. Toukkanahka halkeaa ja esiin ryömii nuori, kostea, pehmeä ja ryppyinen korento. Kuoriutuminen on vaarallista, ja jopa yli neljäsosa korennoista kuoleekin juuri tässä vaiheessa, sillä ne ovat pitkän aikaa esillä ja lentokyvyttömiä. Huonolla säällä tapahtuu myös epäonnistuneita kuoriutumisia, ja korento kuolee. Vastakuoriutunut sudenkorento pumppaa siipensä ja takaruumiinsa suoriksi ja tekee lyhyen neitsytlennon suojaan vihollisilta.<ref>Karjalainen 2010, s. 43.</ref>

==Reviirikäyttäytyminen==
Monen sudenkorentolajin koiraat pitävät [[reviiri]]ä. Ne kohtaavat silloin eniten naaraita, ja naaraat myös suosivat niitä koiraita, joilla on reviiri. Reviiri voi olla veden päällä kelluva mätäs tai pitkähkö rantakaistale. Koiras päivystää asemapaikallaan ja ajaa muut koiraat pois reviiriltään. Ukonkorennot hallitsevat reviiriään kiertämällä samaa lentoreittiä. Neidonkorennoilla kahden koiraan välinen reviiritaistelu voi kestää jopa tunnin.<ref>Karjalainen 2010, s. 29.</ref>


==Uhat==
== Ravinto ja saalistaminen ==
===Viholliset===
[[Kuva:Thumbi ira pidikkunnu.jpg|thumb|Saalista kantava sudenkorento.]]
Sudenkorennot syövät monipuolisesti erilaisia hyönteisiä, kuten [[Kärpäset|kärpäsiä]], [[Paarmat|paarmoja]], hyttysiä, [[Kirvat|kirvoja]] ja [[Perhoset|perhosia]], joskus myös itseään pienempiä sudenkorentoja. Ne voivat pyydystää myös sammakoita, hämähäkkejä ja [[Kolibrit|kolibreja]]. Sudenkorento syö yhdessä päivässä ravintoa vähintään viidesosan omasta ruumiinpainostaan. Sateisella ja kylmällä säällä sudenkorento ei pysty lähtemään saalistuslennolle.<ref name=karjalainen-25 />

Sudenkorento voi havaita saaliin suurilla verkkosilmillään jopa 20 metrin päästä.<ref name=karjalainen-21 /> Löydettyään sopivan saaliin korento lentää saalista kohti ja nappaa sen raajojensa muodostamaan koriin.<ref name="AUD"/>

Sudenkorento voi seurata ihmistä ja pyydystää ihmisen pään ympärillä lentäviä hyönteisiä. Sudenkorennot eivät ole myrkyllisiä, mutta niiden purema tuntuu nipistyksenä.<ref name=karjalainen-25>Karjalainen 2010, s. 25.</ref> Sudenkorennot ovat ihmiselle hyödyllisiä, koska ne saalistavat ravinnokseen tuholaisiksi katsottuja hyönteisiä, kuten [[hyttyset|hyttysiä]] ja [[paarmat|paarmoja]].<ref name="DS1"/>

Aitosudenkorennoilla on karkeasti ottaen kaksi erilaista saalistustekniikkaa: partiointi ja väijyminen. [[Ukonkorennot]], [[kiiltokorennot]] ja [[purokorento]] ovat tyypillisiä partioijia, jotka lentävät pitkään ja usein tiettyä reittiä, pyydystäen tältä hyönteisiä ja etsien saalista. [[Varsinaiset sudenkorennot]] ovat väijyjiä: ne istuvat jollain hyvällä tähystysalustalla ja sinkaisevat sieltä saaliinsa perään, palaten sitten takaisin. Usein korentojen keskinäinen "kisailu" onkin juuri tappelua reviiristä tai hyvästä tähystyspaikasta. Hentosudenkorennot saalistavat pikkuhyönteisiä ja muita selkärangattomia niin lennosta kuin kasveiltakin; ne ovat aitosudenkorentoja huonompia lentäjiä ja liikkuvat usein vain lyhyitä matkoja.

==Uhkat==
Kalat, vesilinnut ja sammakot syövät sudenkorennon munia ja toukkia. Muniessaan veden pinnan alla sudenkorento voi joutua kalojen ja muiden saalistajien ravinnoksi. Lentäessään sudenkorentoja saalistavat linnut. Myös sammakot saalistavat sudenkorentoja. Sudenkorentoja tarttuu myös hämähäkkien seitteihin ja kihokkeihin.<ref>Karjalainen 2010, s. 26–27.</ref>
Kalat, vesilinnut ja sammakot syövät sudenkorennon munia ja toukkia. Muniessaan veden pinnan alla sudenkorento voi joutua kalojen ja muiden saalistajien ravinnoksi. Lentäessään sudenkorentoja saalistavat linnut. Myös sammakot saalistavat sudenkorentoja. Sudenkorentoja tarttuu myös hämähäkkien seitteihin ja kihokkeihin.<ref>Karjalainen 2010, s. 26–27.</ref>


==Uhanalaisuus ja suojelu==
===Uhanalaisuus ja suojelu===
Maailman sudenkorentolajeista kymmenesosaa pidetään uhanalaisena, Euroopan lajeista jopa joka toista.<ref name=karjalainen-19>Karjalainen 2010, s. 19.</ref>
Maailman sudenkorentolajeista kymmenesosaa pidetään uhanalaisena, Euroopan lajeista jopa joka toista.<ref name=karjalainen-19>Karjalainen 2010, s. 19.</ref>


Vuoden 2000 luokituksen mukaan Suomen lajeista neljä on uhanalaisia. Sudenkorentoja uhkaavat Suomessa erityisesti vesistöjen rakentaminen, likaantuminen ja rehevöityminen. Sudenkorentoja suojellaan suojelemalla niiden elinympäristöjä, kuten kirkasvetisiä puroja ja jokia, suolampia ja soita sekä jarvien ja meren runsaskasvustoisia lahtia.<ref name=karjalainen-19 />
Vuoden 2000 luokituksen mukaan Suomen lajeista neljä on uhanalaisia. Sudenkorentoja uhkaavat Suomessa erityisesti vesistöjen rakentaminen, likaantuminen ja rehevöityminen. Sudenkorentoja suojellaan suojelemalla niiden elinympäristöjä, kuten kirkasvetisiä puroja ja jokia, suolampia ja soita sekä järvien ja meren runsaskasvustoisia lahtia.<ref name=karjalainen-19 />


Osa lajeista on [[rauhoitettu laji|rauhoitettu]] [[Euroopan unionin luontodirektiivi|EU-direktiivillä]] ja niiden kiinni ottaminen sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Rauhoitetut lajit Suomessa ovat [[viherukonkorento]], [[kirjojokikorento]], [[lummelampikorento]], [[sirolampikorento]] ja [[täplälampikorento]].<ref>[http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5140.pdf Rauhoitetut lajit] Finlex</ref>
Osa lajeista on [[rauhoitettu laji|rauhoitettu]] [[Euroopan unionin luontodirektiivi|EU-direktiivillä]] ja niiden kiinni ottaminen sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Rauhoitetut lajit Suomessa ovat [[viherukonkorento]], [[kirjojokikorento]], [[lummelampikorento]], [[sirolampikorento]] ja [[täplälampikorento]].<ref>[http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5140.pdf Rauhoitetut lajit] Finlex</ref>

==Luokittelu ja lajimäärä==
Sudenkorennot jaetaan kahteen alalahkoon, [[Hentosudenkorennot|hentosudenkorentoihin]] (Zygoptera) ja [[Aitosudenkorennot|aitosudenkorentoihin]] (Anisoptera). Aiemmin tunnetun Anisozygoptera-alalahkon kaksi lajia luetaan nykyisin aitosudenkorentoihin. Hentosudenkorennot ovat yleensä pieniä, ja niiden molemmat siipiparit ovat samanlaisia. Aitosudenkorennot ovat suurempia kuin hentosudenkorennot, ja niiden takasiivet ovat tyviosasta etusiipiä leveämmät.<ref name=karjalainen-15>Karjalainen 2010, s. 15.</ref>

Sudenkorentoja on koko maailmassa runsaat 5&nbsp;700 lajia. Tropiikista löydetään vuosittain kymmeniä uusia lajeja, ja joidenkin arvioiden mukaan lajeja voi olla kaikkiaan yli 7&nbsp;000.<ref name=karjalainen-15 />


== Suomessa tavatut sudenkorentojen alalahkot ja heimot ==
== Suomessa tavatut sudenkorentojen alalahkot ja heimot ==
Suomessa on tavattu vuoteen 2020 mennessä 63 sudenkorentolajia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006636852.html | Nimeke = Suomesta löytyi täysin uusi sudenkorentolaji | Tekijä = Jarmo Huhtanen | Ajankohta = 15.9.2020 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 15.9.2020 }}</ref> Etelä-Suomessa lajimäärä on suurin, mutta 14 lajia elää Suomen käsivarressa saakka. Suomen lajisto on kasvanut 2000-luvulla monella lajilla.<ref>Karjalainen 2010, s. 15–17.</ref>

[[Kuva:Coenagrion hastulatum 3(loz).jpg|thumb|[[Tytönkorennot|Tytönkorentoihin]] kuuluva [[keihästytönkorento]] on mahdollisesti Suomen yleisin sudenkorentolaji. Kuvassa koiras.<ref>Karjalainen 2010, s. 79.</ref>]]
*[[Hentosudenkorennot]] (''Zygoptera''),
*[[Hentosudenkorennot]] (''Zygoptera''),
**[[Neidonkorennot]] (''Calopterygidae'')
**[[Neidonkorennot]] (''Calopterygidae'')
Rivi 133: Rivi 136:
***[[Syyskorennot]] (''Sympetrum'')
***[[Syyskorennot]] (''Sympetrum'')
<ref>[http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Suomessa_esiintyvät_sudenkorentolajit Suomessa esiintyvät sudenkorentolajit]</ref>
<ref>[http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Suomessa_esiintyvät_sudenkorentolajit Suomessa esiintyvät sudenkorentolajit]</ref>

==Kehitys ja fossiilit==
[[Kuva:Libellen-Fossilienabdruck.JPG|thumb|Sudenkorennon fossiili jurakaudelta.]]
Sudenkorennot ovat yksi vanhimmista hyönteisryhmistä. Niiden kantamuotoja on fossiililöytöjen perusteella esiintynyt jo noin 325 miljoonaa vuotta sitten. Meganeuridae-heimon sudenkorentojen siipien kärkiväli oli peräti yli 70 senttimetriä, mikä tekee niistä suurimpia koskaan maapallolla todistettavasti eläneitä hyönteisiä.<ref name=karjalainen-15 />

Sudenkorentojen lahko on hyvin edustettuna [[fossiilit|fossiiliaineistossa]]. Nykyiset sudenkorentoryhmät esiintyvät [[jurakausi|jura-]] ja [[liitukausi|liitukautisista]] kerrostumista eteenpäin. Mutta niitä edeltäneiden, sittemmin [[sukupuutto]]on hävinneiden [[Protozygoptera]]-, [[Archizygoptera]]-, [[Protanisoptera]]- sekä [[Triadophlebiomorpha]]-alalahkojen lajistoa tunnetaan aina [[triaskausi|triaskaudelta]] saakka. Sudenkorentojen fossiilit ovat lähes aina kiviaineksessa ja eräät löytyneet yksilöt ovat hyönteisjäänteiksi harvinaisen hyvin säilyneitä. Sen sijaan [[meripihka|meripihkoista]] sudenkorentojen jääneitä on löydetty vain harvakseltaan ja silloinkin yleensä siipien kappaleita.<ref name="PEN">{{Kirjaviite | Tekijä = Penney D. & Jepson J. E.| Nimeke = Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology| Vuosi = 2014| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Siri Scientific Press| Tunniste = ISBN 978-0957453067}} s. 97&ndash;101</ref>

==Sudenkorennot ja ihminen==
Eurooppalaisessa ja suomalaisessa kansanperinteessä sudenkorentojen on uskottu tuovan pahaa tullessaan. Niiden on esimerkiksi uskottu ompelevan ulkona nukkuvan silmät umpeen tai puhkaisevan ne, ja ihmisen yli lentävän sudenkorennon on uskottu aiheuttavan hänelle onnettomuuden. Sudenkorennon nimet eri kielissä heijastavat niitä kohtaan tunnettua pelkoa – [[Susi|suden]] lisäksi ne on nimetty muun muassa [[lohikäärme]]en (engl. ''dragonfly'') ja noidan värttinän (ruots. ''trollslända'') mukaan. Sudenkorentojen erikielisissä lempinimissä esiintyy lisäksi usein [[paholainen]]. Vähemmän uhkaavia ovat sudenkorentojen monet naiseuteen ja neitseellisyyteen viittaavat lajinimet.<ref name=karjalainen-209>Karjalainen 2010, s. 209–210.</ref>

Japanissa sudenkorentoja on aina arvostettu suuresti, ja sudenkorento on yksi Japanin symboleista. Japanissa ja Kiinassa sudenkorentoja on käytetty lääkkeenä, ja monissa trooppisissa maissa niitä ja niiden toukkia käytetään ravinnoksi. Suomessa [[Ukonkorennot|ukonkorento]] esiintyi viiden [[Suomen markka|markan]] kolikossa. Moni [[helikopteri]]malli on nimetty sudenkorennoksi.<ref name=karjalainen-209 />


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 138: Rivi 152:


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
Rivi 146: Rivi 160:
**[http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Lähialueiden_lajeja Lähialueilla tavattavia lajeja]
**[http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Lähialueiden_lajeja Lähialueilla tavattavia lajeja]
*[http://korento.net/ Suomen sudenkorennot -kirjan kotisivut, korentoaiheisia uutisia]
*[http://korento.net/ Suomen sudenkorennot -kirjan kotisivut, korentoaiheisia uutisia]
*[http://w3.upm-kymmene.com/for/internet/upm_skog.nsf/images/sudenkorentoopas.pdf/$FILE/sudenkorentoopas.pdf Suomen sudenkorennot, ladattava vihkonen pdf-muodossa]
*[http://w3.upm-kymmene.com/for/internet/upm_skog.nsf/images/sudenkorentoopas.pdf/$FILE/sudenkorentoopas.pdf Suomen sudenkorennot, ladattava vihkonen pdf-muodossa] {{Wayback|1=http://w3.upm-kymmene.com/for/internet/upm_skog.nsf/images/sudenkorentoopas.pdf/$FILE/sudenkorentoopas.pdf |päiväys=20070928042217 }}
*[https://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=101593#null ITIS: Odonata] {{en}}
*[https://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=101593#null ITIS: Odonata] {{en}}


{{Metatieto}}
{{Metatieto}}


{{Taksopalkki}}
[[Luokka:Sudenkorennot|*]]
[[Luokka:Sudenkorennot|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Nykyinen versio 1. joulukuuta 2023 kello 22.32

Sudenkorennot
Merisinikorentonaaras (Orthetrum cancellatum)
Merisinikorentonaaras (Orthetrum cancellatum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Odonatoptera
Lahko: Sudenkorennot
Odonata
Fabricius, 1792
Alalahkot
Katso myös

  Sudenkorennot Wikispeciesissä
  Sudenkorennot Commonsissa

Sudenkorennot (Odonata) on hyönteisten lahko, johon kuuluu yli 5 700 lajia. Ne jaetaan hentosudenkorentoihin ja aitosudenkorentoihin.

Sudenkorennot ovat suurikokoisia ja taitavia lentäjiä. Ne elävät erilaisten vesistöjen äärellä ja syövät pääosin muita hyönteisiä.

Anatomia ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merisinikorentokoiras

Suurimmat sudenkorennot elävät Etelä- ja Keski-Amerikassa. Megaloprepus coerulatus -naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 18–19 senttimetriä, ja Mecistogaster lucretia -koiraan ruumis voi olla 16 senttimetriä pitkä. Suomen korennoista suurin siipien kärkiväli on isokorennolla, 12 senttimetriä, ja pisin ruumis purokorennolla, 8,5 senttimetriä. Maailman pienimmillä sudenkorennoilla siipien kärkiväli on vain 1,8 senttimetriä.[1]

Sudenkorennon pää ja verkkosilmät.

Sudenkorennon ruumis koostuu päästä, keskiruumiista ja takaruumiista.[2] Pää on suuri ja liikkuva, ja verkkosilmillään sudenkorento näkee kaikkiin suuntiin, parhaiten kuitenkin eteen ja ylös. Kolmella pistesilmällään sudenkorento havaitsee valon voimakkuuden muutoksia. Sudenkorento näkee liikkuvan saaliin jo kaukaa ja vähäisessä valossa. Myös sudenkorennon värinäkö on hyvä, ja se näkee myös ultraviolettivaloa.[1]

Sudenkorennolla on lyhyet tuntosarvet, joissa on 5–7 jaoketta. Sillä on vahvat leuat saaliinsa pureskeluun. Paritellessaan koiras kiinnittyy naaraan selkäpuolella olevaan kaulukseen. Raajoissa on vahvat kynnet, joilla sudenkorento tarttuu saaliiseensa. Se käyttää jalkojaan myös silmien puhdistamiseen. Sudenkorento ei juurikaan kävele.[3]

Sudenkorennon neljä siipeä ovat kookkaat, ja niissä on vahva siipisuonitus. Etureunojen kärkiosissa on siipitäplät ja keskikohdissa siipisolmut.[3]

Sudenkorennolla on pitkä ja usein värikäs takaruumis, joka koostuu kymmenestä jaokkeesta. Koiraan paritteluelimet ja sukuaukko sijaitsevat takaruumiin vatsapuolella. Naaraan sukuaukko sijaitsee takaruumiin vatsapuolella ja munanasetin lähellä takaruumiin kärkeä. Eri lajeilla on niin erilaiset perälisäkkeet ja kaulus, että ne eivät yleensä kykene parittelemaan keskenään.[3]

Useimpien sudenkorentolajien koiras ja naaras ovat erivärisiä. Monella lajilla yksilön väri muuttuu iän myötä: esimerkiksi litteähukankorennon ja merisinikorennon koiraan ruumiin väri vaihtuu keltaisesta siniseksi. Koiraan väri voi muuttua myös ilman lämpötilan mukaan. Naaraat muuttuvat usein iän myötä tummemmiksi tai koiraan värisiksi.[4]

Elinympäristöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudenkorennot elävät erilaisten vesistöjen äärellä, kuten virtaavissa vesissä, soilla, lammissa, järvissä ja merenrannoilla. Ne suosivat runsaskasvustoisia paikkoja. Joitain lajeja tavataan monenlaisten vesien ääriltä. Eniten lajeja Suomessa esiintyy puhtaiden jokien ja metsäpurojen varsilla sekä pienillä lammilla. Muualla Euroopassa sudenkorentoja esiintyy myös seisovissa vesissä.[5]

Sudenkorennon toukka elää vedessä. Se nousee kuoriutumaan kasvistoon lähelle vesirajaa tai veden päällä, mutta joskus se voi kävellä monta metriä maalla ennen kuin se löytää hyvän paikan kuoriutua.[6]

Nuoret aikuiset sudenkorennot lentelevät ja saalistavat kauempana rannasta metsäaukioilla ja metsäteillä, pihoilla ja muilla aurinkoisilla paikoilla. Etenkin suurikokoiset lajit voivat lentää kilometrienkin päähän kuoriutumispaikaltaan veden ääreltä. Ne palaavat rannoille tullessaan sukukypsäksi.[7]

Yönsä sudenkorennot viettävät piilossa saalistajilta kasvustossa, kuten rannan heinikossa tai puussa.[7]

Jotkin lajit, kuten ruskohukankorento, vaeltavat aika ajoin suurissa parvissa.[8]

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudenkorento on taitava lentäjä, minkä ansiosta se kykenee pyydystämään lennosta muita hyönteisiä. Eri lajit lentävät hiukan eri tavoin. Aitosudenkorennot ovat parempia lentäjiä kuin hentosudenkorennot. Suomalaiset aitosudenkorennot voivat lentää 30–40 kilometrin tuntinopeudella ja hentosudenkorennot enintään 10 kilometriä tunnissa. Sudenkorento pystyy liikuttamaan siipiparejaan toisistaan riippumatta. Sudenkorennot pystyvät tekemään silmukoita, pysäyttämään lentonsa äkkinäisesti kovasta vauhdista ja kiihdyttämään nopeasti. Sudenkorento voi myös leijua paikallaan, sekä taaksepäin. Pystyäkseen lentämään sudenkorennon ruumiinlämmön täytyy olla riittävän korkea. Se kehittää lämpöä räpyttelemällä siipiään ennen lentoonlähtöä, kuten mehiläisetkin.[9]

Ravinto ja saalistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saalista kantava sudenkorento.

Sudenkorennot syövät monipuolisesti erilaisia hyönteisiä, kuten kärpäsiä, paarmoja, hyttysiä, kirvoja ja perhosia, joskus myös itseään pienempiä sudenkorentoja. Kookkaammat lajit voivat pyydystää myös sammakoita, hämähäkkejä ja kolibreja. Sudenkorento syö yhdessä päivässä ravintoa vähintään viidesosan omasta ruumiinpainostaan. Sateisella ja kylmällä säällä sudenkorento ei pysty lähtemään saalistuslennolle.[10]

Sudenkorento voi havaita saaliin suurilla verkkosilmillään jopa 20 metrin päästä.[3] Löydettyään sopivan saaliin korento lentää saalista kohti ja nappaa sen raajojensa muodostamaan koriin.[11]

Sudenkorento voi seurata ihmistä ja pyydystää ihmisen pään ympärillä lentäviä hyönteisiä. Sudenkorennot eivät ole myrkyllisiä, mutta niiden purema tuntuu nipistyksenä.[10] Sudenkorennot ovat ihmiselle hyödyllisiä, koska ne saalistavat ravinnokseen tuholaisiksi katsottuja hyönteisiä, kuten hyttysiä ja paarmoja.[12]

Aitosudenkorennoilla on karkeasti ottaen kaksi erilaista saalistustekniikkaa: partiointi ja väijyminen. Ukonkorennot, kiiltokorennot ja purokorento ovat tyypillisiä partioijia, jotka lentävät pitkään ja usein tiettyä reittiä, pyydystäen tältä hyönteisiä ja etsien saalista. Varsinaiset sudenkorennot ovat väijyjiä: ne istuvat jollain hyvällä tähystysalustalla ja sinkaisevat sieltä saaliinsa perään, palaten sitten takaisin. Usein korentojen keskinäinen "kisailu" onkin juuri tappelua reviiristä tai hyvästä tähystyspaikasta. Hentosudenkorennot saalistavat pikkuhyönteisiä ja muita selkärangattomia niin lennosta kuin kasveiltakin; ne ovat aitosudenkorentoja huonompia lentäjiä ja liikkuvat usein vain lyhyitä matkoja.

Reviirikäyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monen sudenkorentolajin koiraat pitävät reviiriä. Ne kohtaavat silloin eniten naaraita, ja naaraat myös suosivat niitä koiraita, joilla on reviiri. Reviiri voi olla veden päällä kelluva mätäs tai pitkähkö rantakaistale. Koiras päivystää asemapaikallaan ja ajaa muut koiraat pois reviiriltään. Ukonkorennot hallitsevat reviiriään kiertämällä samaa lentoreittiä. Neidonkorennoilla kahden koiraan välinen reviiritaistelu voi kestää jopa tunnin.[13]

Elinkaari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hentosudenkorennot elävät usein vain joistakin päivistä jokuseen viikkoon, mutta isot ukonkorennot voivat elää kuukausia, mikäli saalistajat, ravinnonpuute tai huono sää eivät niitä tapa. Monet lämpimien alueiden lajit voivat elää useita kuukausia, mutta niillä on usein aestivaatio eli kesälepo. Suomalaisista lajeista isot ukonkorennot ovat pitkäikäisimpiä, mutta idänkirsikorento on ennätys alallaan: keijukorentoihin kuuluvat kirsikorennot (Sympecma) kuoriutuvat syyskesällä, talvehtivat aikuisina ja lisääntyvät vasta talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Toukkakehitys kirsikorennoilla on nopea ja vie vain pari kuukautta, keväällä (huhti-kesäkuussa) munitut munat kuoriutuvat jo saman vuoden heinä-elokuussa.

Parinvalinta ja parittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parittelevia sudenkorentoja sydämen muotoisessa parittelurenkaassa. Yllä koiras, alla naaras.

Kuoriuduttuaan sudenkorento lentää neitsytlennon ja poistuu syntymäpaikkansa läheisyydestä muutamiksi päiviksi ruokailemaan ja vahvistumaan. Matka voi olla joistain kymmenistä senteistä aina kilometreissä mitattaviin matkoihin asti. Koiraat palaavat lopulta lisääntymispaikoille odottamaan naaraita. Tällöin useiden lajien koirailla on voimakkaita reviiritaipumuksia ja ne taistelevat aggressiivisesti muiden koiraiden kanssa.[11]

Joillakin lajeilla ja suvuilla esiintyy erilaista kosioriittikäyttäytymistä, mutta usein parittelun alku on suhteellisen yksinkertainen prosessi, jossa koiras yksinkertaisesti ottaa naaraan kiinni. Koiras ottaa naaraan keskiruumiista kiinni jaloillaan ja tarttuu sen niskaan perälisäkkeellään, jolloin muodostuu niin sanottu tandem-asento. Ennen parittelua tai tandemin aikana koiras siirtää spermaansa takaruumiin päässä olevista testiksistä takaruumiinsa tyvessä olevaan paritteluelimeen. Naaras puolestaan ottaa koiraan sperman oman takaruumiinsa kärjellä vastaan, jolloin naaras ja koiras muodostavat sydämen muotoisen parittelurenkaan. Hedelmöityttyään naaras irrottaa oman takaruumiinsa kärjen koiraan takaruumiin tyvestä. Parittelu voi kestää muutamasta sekunnista useampaan tuntiin.[14]

Joidenkin lajien koiraat kykenevät poistamaan toisten koiraiden sperman naaraan sisältä. Azoreilla elävän Ischnura hastata -lajin naaras kykenee tuottamaan jälkeläisiä partenogeneettisesti, eli tulematta koiraan siittämäksi.[14]

Muninta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veteen muniva sudenkorento, selässään koiras.

Naaras alkaa munia pian parittelun jälkeen. Munissa on pieni reikä, josta koiraan sperma pääsee sisään juuri ennen munintaa. Naaras painaa munanasettimellaan munansa kasviin tai puunkappaleeseen tai tiputtaa munansa veteen tai kosteaan maahan. Moni hentosudenkorentonaaras laskeutuu kokonaan veden alle munimaan. Munia voi olla joillain lennosta munivilla lajeilla jopa 2 000 kappaletta. Munien koko vaihtelee puolesta millimetristä 2,5 millimetriin.[15]

Monen lajin koiraat jäävät muninnan ajaksi tandem-asentoon naaraan kanssa, jotta muut koiraat eivät pääse tulemaan väliin. Jotkin koiraat vartioivat munintaa lähietäisyydeltä. Joidenkin lajien naaraat munivat yksinään.[15]

Munavaihe kestää yleensä muutaman viikon. Keijukorentojen ja syyskorentojen munat talvehtivat.[15]

Toukkavaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sulkakoipikorennon toukka.

Munasta kuoriutuu esitoukka eli prolarva. Tämä vaihe kestää vain muutaman minuutin. Tultuaan ulos munankuoresta parimillinen toukka hakeutuu heti veteen, ellei se jo ole siellä.[16]

Sudenkorennon toukkavaihe kestää keskimäärin pari vuotta. Pohjoisessa toukkavaihe voi kestää jopa kuusi vuotta, mutta tropiikin lajeilla voi olla 7–8 sukupolvea vuodessa. Eri lajien toukat ovat erinäköisiä ja rakenteeltaan erilaisia. Ne luovat nahkansa 8–18 kertaa.[16]

Toukat kykenevät ottamaan hapen suoraan vedestä, joten niiden ei tarvitse käydä veden pinnalla hengittämässä. Toukka hengittää kiduksilla: hentosudenkorennoilla on ulkoiset kidukset takaruumiin kärjessä, aitosudenkorentojen kidukset ovat peräsuolen sisällä.[16]

Toukat syövät monenlaisia pikkueläimiä ja elävät vesikasvien seassa tai pohjassa. Toukan pään alapinnalle on kehittynyt monimutkainen nestepaineella toimiva pyyntinaamari, joka sinkoutuu toukan havaitessa saaliin eteenpäin. Naamari palaa sitten pään alle ja toukka syö saaliinsa.[16]

Kuoriutuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sudenkorennon kuoriutuminen.

Sudenkorennon muodonmuutos on vaillinainen, sillä siihen ei kuulu kotelovaihetta. Kuoriutumisvalmis toukka lopettaa syömisen, etsiytyy pois vedestä sopivalle alustalle kuten ruo’onpätkälle, ja kuoriutuu. Kuoriutumisia tapahtuu eniten aamuisin. Toukkanahka halkeaa ja esiin ryömii nuori, kostea, pehmeä ja ryppyinen korento. Kuoriutuminen on vaarallista, ja jopa yli neljäsosa korennoista kuoleekin juuri tässä vaiheessa, sillä ne ovat pitkän aikaa esillä ja lentokyvyttömiä. Huonolla säällä tapahtuu myös epäonnistuneita kuoriutumisia, ja korento kuolee. Vastakuoriutunut sudenkorento pumppaa siipensä ja takaruumiinsa suoriksi ja tekee lyhyen neitsytlennon suojaan vihollisilta.[17]

Uhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viholliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalat, vesilinnut ja sammakot syövät sudenkorennon munia ja toukkia. Muniessaan veden pinnan alla sudenkorento voi joutua kalojen ja muiden saalistajien ravinnoksi. Lentäessään sudenkorentoja saalistavat linnut. Myös sammakot saalistavat sudenkorentoja. Sudenkorentoja tarttuu myös hämähäkkien seitteihin ja kihokkeihin.[18]

Uhanalaisuus ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman sudenkorentolajeista kymmenesosaa pidetään uhanalaisena, Euroopan lajeista jopa joka toista.[19]

Vuoden 2000 luokituksen mukaan Suomen lajeista neljä on uhanalaisia. Sudenkorentoja uhkaavat Suomessa erityisesti vesistöjen rakentaminen, likaantuminen ja rehevöityminen. Sudenkorentoja suojellaan suojelemalla niiden elinympäristöjä, kuten kirkasvetisiä puroja ja jokia, suolampia ja soita sekä järvien ja meren runsaskasvustoisia lahtia.[19]

Osa lajeista on rauhoitettu EU-direktiivillä ja niiden kiinni ottaminen sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Rauhoitetut lajit Suomessa ovat viherukonkorento, kirjojokikorento, lummelampikorento, sirolampikorento ja täplälampikorento.[20]

Luokittelu ja lajimäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudenkorennot jaetaan kahteen alalahkoon, hentosudenkorentoihin (Zygoptera) ja aitosudenkorentoihin (Anisoptera). Aiemmin tunnetun Anisozygoptera-alalahkon kaksi lajia luetaan nykyisin aitosudenkorentoihin. Hentosudenkorennot ovat yleensä pieniä, ja niiden molemmat siipiparit ovat samanlaisia. Aitosudenkorennot ovat suurempia kuin hentosudenkorennot, ja niiden takasiivet ovat tyviosasta etusiipiä leveämmät.[21]

Sudenkorentoja on koko maailmassa runsaat 5 700 lajia. Tropiikista löydetään vuosittain kymmeniä uusia lajeja, ja joidenkin arvioiden mukaan lajeja voi olla kaikkiaan yli 7 000.[21]

Suomessa tavatut sudenkorentojen alalahkot ja heimot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on tavattu vuoteen 2020 mennessä 63 sudenkorentolajia.[22] Etelä-Suomessa lajimäärä on suurin, mutta 14 lajia elää Suomen käsivarressa saakka. Suomen lajisto on kasvanut 2000-luvulla monella lajilla.[23]

Tytönkorentoihin kuuluva keihästytönkorento on mahdollisesti Suomen yleisin sudenkorentolaji. Kuvassa koiras.[24]

[25]

Kehitys ja fossiilit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sudenkorennon fossiili jurakaudelta.

Sudenkorennot ovat yksi vanhimmista hyönteisryhmistä. Niiden kantamuotoja on fossiililöytöjen perusteella esiintynyt jo noin 325 miljoonaa vuotta sitten. Meganeuridae-heimon sudenkorentojen siipien kärkiväli oli peräti yli 70 senttimetriä, mikä tekee niistä suurimpia koskaan maapallolla todistettavasti eläneitä hyönteisiä.[21]

Sudenkorentojen lahko on hyvin edustettuna fossiiliaineistossa. Nykyiset sudenkorentoryhmät esiintyvät jura- ja liitukautisista kerrostumista eteenpäin. Mutta niitä edeltäneiden, sittemmin sukupuuttoon hävinneiden Protozygoptera-, Archizygoptera-, Protanisoptera- sekä Triadophlebiomorpha-alalahkojen lajistoa tunnetaan aina triaskaudelta saakka. Sudenkorentojen fossiilit ovat lähes aina kiviaineksessa ja eräät löytyneet yksilöt ovat hyönteisjäänteiksi harvinaisen hyvin säilyneitä. Sen sijaan meripihkoista sudenkorentojen jääneitä on löydetty vain harvakseltaan ja silloinkin yleensä siipien kappaleita.[26]

Sudenkorennot ja ihminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisessa ja suomalaisessa kansanperinteessä sudenkorentojen on uskottu tuovan pahaa tullessaan. Niiden on esimerkiksi uskottu ompelevan ulkona nukkuvan silmät umpeen tai puhkaisevan ne, ja ihmisen yli lentävän sudenkorennon on uskottu aiheuttavan hänelle onnettomuuden. Sudenkorennon nimet eri kielissä heijastavat niitä kohtaan tunnettua pelkoa – suden lisäksi ne on nimetty muun muassa lohikäärmeen (engl. dragonfly) ja noidan värttinän (ruots. trollslända) mukaan. Sudenkorentojen erikielisissä lempinimissä esiintyy lisäksi usein paholainen. Vähemmän uhkaavia ovat sudenkorentojen monet naiseuteen ja neitseellisyyteen viittaavat lajinimet.[27]

Japanissa sudenkorentoja on aina arvostettu suuresti, ja sudenkorento on yksi Japanin symboleista. Japanissa ja Kiinassa sudenkorentoja on käytetty lääkkeenä, ja monissa trooppisissa maissa niitä ja niiden toukkia käytetään ravinnoksi. Suomessa ukonkorento esiintyi viiden markan kolikossa. Moni helikopterimalli on nimetty sudenkorennoksi.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 20.
  2. ↑ Jason Sabet-Peyman: Introduction to the Odonata 2000. University of Berkeley. Viitattu 23.1.2012.
  3. ↑ a b c d Karjalainen 2010, s. 21.
  4. ↑ Karjalainen 2010, s. 55.
  5. ↑ Karjalainen 2010, s. 48–51.
  6. ↑ Karjalainen 2010, s. 38, 44.
  7. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 47.
  8. ↑ Karjalainen 2010, s. 53.
  9. ↑ Karjalainen 2010, s. 22–23.
  10. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 25.
  11. ↑ a b Judi Manning: Dragonfly (Order Odonata) (Arkistoitu – Internet Archive) 1997 Owashtanong Islands Audubon Society.
  12. ↑ What Do Dragonflies Eat? Dragonly Site
  13. ↑ Karjalainen 2010, s. 29.
  14. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 31–33.
  15. ↑ a b c Karjalainen 2010, s. 35–37.
  16. ↑ a b c d Karjalainen 2010, s. 38–41.
  17. ↑ Karjalainen 2010, s. 43.
  18. ↑ Karjalainen 2010, s. 26–27.
  19. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 19.
  20. ↑ Rauhoitetut lajit Finlex
  21. ↑ a b c Karjalainen 2010, s. 15.
  22. ↑ Jarmo Huhtanen: Suomesta löytyi täysin uusi sudenkorentolaji Helsingin Sanomat. 15.9.2020. Viitattu 15.9.2020.
  23. ↑ Karjalainen 2010, s. 15–17.
  24. ↑ Karjalainen 2010, s. 79.
  25. ↑ Suomessa esiintyvät sudenkorentolajit
  26. ↑ Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 97–101
  27. ↑ a b Karjalainen 2010, s. 209–210.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sudenkorennot&oldid=22022194”