Ero sivun ”Suzuki Kantarō” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p l |
||
Rivi 26: | Rivi 26: | ||
'''Suzuki Kantarō''' (鈴木 貫太郎, [[24. joulukuuta]] [[1867]] – [[17. huhtikuuta]] [[1948]]) oli [[japani]]lainen paroni, amiraali ja poliitikko, joka toimi [[Japanin pääministeri]]nä [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuvaiheessa vuonna 1945.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/biography/Danshaku-Suzuki-Kantaro | Nimeke = Danshaku Suzuki Kantarō | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 24.6.2016 }}</ref> |
'''Suzuki Kantarō''' (鈴木 貫太郎, [[24. joulukuuta]] [[1867]] – [[17. huhtikuuta]] [[1948]]) oli [[japani]]lainen paroni, amiraali ja poliitikko, joka toimi [[Japanin pääministeri]]nä [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuvaiheessa vuonna 1945.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/biography/Danshaku-Suzuki-Kantaro | Nimeke = Danshaku Suzuki Kantarō | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 24.6.2016 }}</ref> |
||
Suzuki oli [[Kiinan–Japanin sota (1894–1895)|Kiinan ja Japanin]] (1894–1895) sekä [[Venäjän–Japanin sota|Japanin ja Venäjän]] (1904-1905) välisien sotien veteraani. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi laivastoministeriön varaministerin virassa. Laivastonkomentajan tehtävistä, laivastonesikunnan komentajaksi 1925–1929. Suzuki nimitettiin 1929 suurkamariherraksi (''jijucho'') ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Vuoden 1936 sotilasvallankumous yrityksen yhteydessä Suzukia ammuttiin rintaan. Suzuki erosi haavoittumisensa jälkeen julkisen vallan palveluksesta. |
Suzuki oli [[Kiinan–Japanin sota (1894–1895)|Kiinan ja Japanin]] (1894–1895) sekä [[Venäjän–Japanin sota|Japanin ja Venäjän]] (1904-1905) välisien sotien veteraani. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi laivastoministeriön varaministerin virassa. Laivastonkomentajan tehtävistä, laivastonesikunnan komentajaksi 1925–1929. Suzuki nimitettiin 1929 suurkamariherraksi (''jijucho'') ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Vuoden 1936 sotilasvallankumous yrityksen yhteydessä Suzukia ammuttiin rintaan. Suzuki erosi haavoittumisensa jälkeen julkisen vallan palveluksesta. |
||
⚫ | Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman seniilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden [[Potsdamin julistus|Potsdamin julistuksessa]] määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet. |
||
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. |
|||
⚫ | Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman seniilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden [[Potsdamin julistus|Potsdamin julistuksessa]] määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Rivi 35: | Rivi 34: | ||
{{Japanin pääministerit}} |
{{Japanin pääministerit}} |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Japanilaiset toisen maailmansodan henkilöt]] |
||
[[Luokka:Japanilaiset amiraalit]] |
[[Luokka:Japanilaiset amiraalit]] |
||
[[Luokka:Japanin pääministerit]] |
[[Luokka:Japanin pääministerit]] |
Versio 6. joulukuuta 2016 kello 14.31
Suzuki Kantarō | |
---|---|
[[Tiedosto: |
|
Japanin pääministeri | |
Monarkki | Hirohito |
Edeltäjä | Kuniaki Koiso |
Seuraaja | Higashikuni Naruhiko |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. joulukuuta 1867 Izumi, Japani |
Kuollut | 17. huhtikuuta 1948 Noda, Japani |
Ammatti | Sotilas |
Tiedot | |
[[Tiedosto: Nimikirjoitus |
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suzuki Kantarō (鈴木 貫太郎, 24. joulukuuta 1867 – 17. huhtikuuta 1948) oli japanilainen paroni, amiraali ja poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1945.[1]
Suzuki oli Kiinan ja Japanin (1894–1895) sekä Japanin ja Venäjän (1904-1905) välisien sotien veteraani. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi laivastoministeriön varaministerin virassa. Laivastonkomentajan tehtävistä, laivastonesikunnan komentajaksi 1925–1929. Suzuki nimitettiin 1929 suurkamariherraksi (jijucho) ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Vuoden 1936 sotilasvallankumous yrityksen yhteydessä Suzukia ammuttiin rintaan. Suzuki erosi haavoittumisensa jälkeen julkisen vallan palveluksesta.
Elokuussa 1944 hänet pyydettiin takaisin valtakunnanneuvoston presidentiksi. Suzuki toimi viiden kuukauden ajan pääministerinä. Aikalaislähteiden mukaan Suzuki oli pääministerikaudellaan jo hieman seniilisoitunut, mutta Suzukin aiemmat meriitit ja arvovalta mahdollistivat Japanin hallinnon maltillisemman puolen rauhaan pyrkimisen. Suzukin pääministerikausi päättyi Japanin myönnyttyä liittoutuneiden vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta. Suzuki piti antautumiskysymyksistä tärkeänä keisarin asemaa, joka olisi säilytettävä ennallaan yhä antautumisen jälkeenkin. 14. elokuuta 1945 Suzuki ilmoitti Japanin hyväksyvän liittoutuneiden Potsdamin julistuksessa määrittelemät ehdot antautumiselle. Suzuki erosi ilmoituksen jälkeen pääministerin tehtävistä. Suzuki joutui tekemänsä ilmoituksen jälkeen vielä murhayrityksen kohteeksi, kun kansallismielisistä nuorista upseereista koostunut joukko tunkeutui hänen kaupunkiasuntoonsa. Suzuki onnistui piiloutumaan vaatekomeroon ja vältti siten upseereiden kostoaikeet.
Lähteet
- ↑ Danshaku Suzuki Kantarō Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.6.2016.
|