Ero sivun ”Päiviö Hetemäki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Linkittelyä
Rivi 1: Rivi 1:
'''Olli Päiviö Hetemäki''' (s. [[8. heinäkuuta]] [[1913]], [[Jyväskylä]] – k. [[12. toukokuuta]] [[1980]], [[Helsinki]]) varatuomari, yksi [[Kansallinen Kokoomus|Kansallisen Kokoomuksen]] vaikutusvaltaisimmista politiikoista 1950-luvun alusta lähtien. Kansanedustaja hän oli vuosina 1945-1962. Hän toimi Teollisuuden Keskusvaliokunnan sihteerinä vuodesta 1947 ja 1950-luvulla hänestä tuli Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamies sekä Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton apulaistoimitusjohtaja ja toimitusjohtaja. Ministerinä hän oli neljästi: puolustusministerinä Sakari Tuomiojan hallituksessa 1953-1954, valtiovarainministerinä K.A Fagerholmin hallituksessa vuonna 1958 sekä samoin valtiovarainministerinä kummassakin Teuvo Auran hallituksessa vuosina 1970 ja 1971-1972. Suomen pankin johtokunnan jäsen Hetemäki oli 1971-1978.
'''Olli Päiviö Hetemäki''' (s. [[8. heinäkuuta]] [[1913]], [[Jyväskylä]] – k. [[12. toukokuuta]] [[1980]], [[Helsinki]]) varatuomari, yksi [[Kansallinen Kokoomus|Kansallisen Kokoomuksen]] vaikutusvaltaisimmista politiikoista [[1950-luku|1950-luvun]] alusta lähtien. [[Kansanedustaja]] hän oli vuosina [[1945]]-[[1962]]. Hän toimi [[Teollisuuden keskusvaliokunta|Teollisuuden Keskusvaliokunnan]] sihteerinä vuodesta [[1947]] ja 1950-luvulla hänestä tuli [[Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto|Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton]] asiamies sekä [[Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto|Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton]] apulaistoimitusjohtaja ja toimitusjohtaja. [[Ministeri]]nä hän oli neljästi: [[puolustusministeri]]nä [[Sakari Tuomioja]]n hallituksessa [[1953]]-[[1954]], [[valtiovarainministeri]]nä [[K.A Fagerholm]]in hallituksessa vuonna [[1958]] sekä samoin valtiovarainministerinä kummassakin [[Teuvo Aura]]n hallituksessa vuosina [[1970]] ja [[1971]]-[[1972]]. Suomen pankin johtokunnan jäsen Hetemäki oli 1971-[[1978]].




Aloittelevana kansanedustajana oikeusvaltion puolustaminen oli Hetemäelle tärkeä lähtökohta. Olojen vakiinnuttua tilalle tulivat talous- ja työmarkkinakysymykset: teollisuuden laajentaminen, tiukka finanssipolitiikka ja Suomen osallistuminen Länsi-Euroopan
Aloittelevana kansanedustajana [[oikeusvaltio]]n puolustaminen oli Hetemäelle tärkeä lähtökohta. Olojen vakiinnuttua tilalle tulivat talous- ja työmarkkinakysymykset: teollisuuden laajentaminen, tiukka [[finanssipolitiikka]] ja Suomen osallistuminen Länsi-Euroopan
taloudelliseen integraatioon.
taloudelliseen [[integraatio]]on.
Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajana vuosina 1962-1970 oli Hetemäen rooli hyvinvointivaltion rakentajana erittäin keskeinen. Hänen sinnikkyytensä ja realisminsa merkitsi paljon, kun suomalaisten kansantalouden pohjaa vahvistettiin järkevällä tulopolitiikalla 1960-luvulla.
[[Suomen Työnantajain Keskusliitto|Suomen Työnantajain Keskusliiton]] toimitusjohtajana vuosina 1962-1970 oli Hetemäen rooli [[hyvinvointivaltio]]n rakentajana erittäin keskeinen. Hänen sinnikkyytensä ja realisminsa merkitsi paljon, kun suomalaisten [[Kansantalous|kansantalouden]] pohjaa vahvistettiin järkevällä [[Tulopolitiikka|tulopolitiikalla]] [[1960-luku|1960-luvulla]].
Hetemäki oli myös keskeinen vaikuttaja Suomen integroitumisessa Länsi-Euroopan vapaakauppaan.
Hetemäki oli myös keskeinen vaikuttaja Suomen integroitumisessa Länsi-Euroopan [[vapaakauppa]]an.
Demokratian ja markkinatalouden vahvistamisidea johti vuonna 1975 Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA:n perustamiseen.
[[Demokratia]]n ja [[Markkinatalous|markkinatalouden]] vahvistamisidea johti vuonna [[1975]] [[Elinkeinoelämän valtuuskunta|Elinkeinoelämän valtuuskunnan]], EVA:n perustamiseen.


Hetemäki päätyi myös siihen, että Urho Kekkosen jatkaminen presidenttinä vuoden 1974 jälkeen olisi puolueettomuuspolitiikan kannalta välttämätöntä.
Hetemäki päätyi myös siihen, että [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] jatkaminen [[presidentti]]nä vuoden [[1974]] jälkeen olisi [[Puolueettomuuspolitiikka|puolueettomuuspolitiikan]] kannalta välttämätöntä.
Kokoomuksen taivuttaminen kannattamaan Urho Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla oli Päiviö Hetemäen suuri ponnistus kokoomuksessa. Hetemäen rooli oli ratkaiseva, sillä hän piiskasi puheenjohtaja Harri Holkeria ja tämä puolestaan kokoomuksen eduskuntaryhmää. Sitkeän taivuttelun jälkeen saatiin enemmistö käännetyksi poikkeuslain kannalle tammikuussa 1973.
Kokoomuksen taivuttaminen kannattamaan Urho Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla oli Päiviö Hetemäen suuri ponnistus kokoomuksessa. Hetemäen rooli oli ratkaiseva, sillä hän piiskasi puheenjohtaja [[Harri Holkeri]]a ja tämä puolestaan kokoomuksen [[eduskuntaryhmä]]ä. Sitkeän taivuttelun jälkeen saatiin enemmistö käännetyksi poikkeuslain kannalle tammikuussa 1973.




Myös kommunistien etenemisen pysäyttäminen oli asia, joka ohjasi Hetemäen yhteiskunnallista toimintaa. Päiviö Hetemäki oli myös [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] poliittinen vastustaja. Syy ei ollut niinkään Kekkosen edustamassa talous- tai sisäpolitiikassa, vaan siinä, että Hetemäki näki presidentin päästävän [[NKP]]:n ja [[KGB]]:n edustajat osallistumaan Suomen sisäpolitiikan suunnitteluun omaa asemaansa vahvistaakseen.
Myös [[Kommunismi|kommunistien]] etenemisen pysäyttäminen oli asia, joka ohjasi Hetemäen [[Yhteiskunnallinen toiminta|yhteiskunnallista toimintaa]]. Päiviö Hetemäki oli myös Urho Kekkosen poliittinen vastustaja. Syy ei ollut niinkään Kekkosen edustamassa talous- tai sisäpolitiikassa, vaan siinä, että Hetemäki näki presidentin päästävän [[NKP]]:n ja [[KGB]]:n edustajat osallistumaan Suomen [[Sisäpolitiikka|sisäpolitiikan]] suunnitteluun omaa asemaansa vahvistaakseen.


==Kirjallisuus==
==Kirjallisuus==

Versio 6. heinäkuuta 2006 kello 11.37

Olli Päiviö Hetemäki (s. 8. heinäkuuta 1913, Jyväskylä – k. 12. toukokuuta 1980, Helsinki) varatuomari, yksi Kansallisen Kokoomuksen vaikutusvaltaisimmista politiikoista 1950-luvun alusta lähtien. Kansanedustaja hän oli vuosina 1945-1962. Hän toimi Teollisuuden Keskusvaliokunnan sihteerinä vuodesta 1947 ja 1950-luvulla hänestä tuli Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamies sekä Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton apulaistoimitusjohtaja ja toimitusjohtaja. Ministerinä hän oli neljästi: puolustusministerinä Sakari Tuomiojan hallituksessa 1953-1954, valtiovarainministerinä K.A Fagerholmin hallituksessa vuonna 1958 sekä samoin valtiovarainministerinä kummassakin Teuvo Auran hallituksessa vuosina 1970 ja 1971-1972. Suomen pankin johtokunnan jäsen Hetemäki oli 1971-1978.


Aloittelevana kansanedustajana oikeusvaltion puolustaminen oli Hetemäelle tärkeä lähtökohta. Olojen vakiinnuttua tilalle tulivat talous- ja työmarkkinakysymykset: teollisuuden laajentaminen, tiukka finanssipolitiikka ja Suomen osallistuminen Länsi-Euroopan taloudelliseen integraatioon. Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajana vuosina 1962-1970 oli Hetemäen rooli hyvinvointivaltion rakentajana erittäin keskeinen. Hänen sinnikkyytensä ja realisminsa merkitsi paljon, kun suomalaisten kansantalouden pohjaa vahvistettiin järkevällä tulopolitiikalla 1960-luvulla. Hetemäki oli myös keskeinen vaikuttaja Suomen integroitumisessa Länsi-Euroopan vapaakauppaan. Demokratian ja markkinatalouden vahvistamisidea johti vuonna 1975 Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA:n perustamiseen.

Hetemäki päätyi myös siihen, että Urho Kekkosen jatkaminen presidenttinä vuoden 1974 jälkeen olisi puolueettomuuspolitiikan kannalta välttämätöntä. Kokoomuksen taivuttaminen kannattamaan Urho Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla oli Päiviö Hetemäen suuri ponnistus kokoomuksessa. Hetemäen rooli oli ratkaiseva, sillä hän piiskasi puheenjohtaja Harri Holkeria ja tämä puolestaan kokoomuksen eduskuntaryhmää. Sitkeän taivuttelun jälkeen saatiin enemmistö käännetyksi poikkeuslain kannalle tammikuussa 1973.


Myös kommunistien etenemisen pysäyttäminen oli asia, joka ohjasi Hetemäen yhteiskunnallista toimintaa. Päiviö Hetemäki oli myös Urho Kekkosen poliittinen vastustaja. Syy ei ollut niinkään Kekkosen edustamassa talous- tai sisäpolitiikassa, vaan siinä, että Hetemäki näki presidentin päästävän NKP:n ja KGB:n edustajat osallistumaan Suomen sisäpolitiikan suunnitteluun omaa asemaansa vahvistaakseen.

Kirjallisuus

  • Jukka Koivisto: Etulinjasta Etelärantaan. Päiviö Hetemäen poliittinen toiminta vuoteen 1962 (väitöskirja, 2005)
  • Jukka Tarkka: Päiviö Hetemäki (elämäkerta, ilmestyy syksyllä 2006)