Iittala (yritys)

Iittalan astioita, Oiva Toikan 1964 suunnittelema jalallinen Kastehelmi-kulho ja Kaj Franckin Teema-sarjan lautaskulho

Iittala on suomalainen yritys, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun, astiasarjoihin sekä keitto- ja paistoastioihin. Iittalan virallisen i-logon suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956. Yritys aloitti lasitehtaana vuonna 1881.

Iittalalla on vahvat muotoiluperinteet lasiastioiden ja taidelasin suunnittelussa. Esimerkkejä tästä ovat varhaiset muotoiluklassikot, kuten Aino Aalto -lasit, jotka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, Alvar Aallon Savoy-maljakko (Aalto-maljakko) vuodelta 1936, vuodesta 1962 saakka valmistettu Oiva Toikan Birds by Toikka -lasilintukokoelma ja hänen Kastehelmi-lasiastiasarjansa vuodelta 1964 sekä Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit vuodelta 1968.

Vuosien saatossa Iittala on laajentanut lasista myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan ja metalliin, pitäytyen kuitenkin aina elegantin ja ajattoman muotoilun filosofiassaan. Siitä osoituksena ovat esimerkiksi Kaj Franckin keraaminen Teema-astiasarja vuodelta 1952 ja Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960.

Iittala panostaa ajattomaan muotoiluun, joka näkyy paitsi vanhoissa luomuksissa myös moderneissa klassikoissa. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat Björn Dahlströmin vuonna 1998 suunnittelemien keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja, Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988, Alfredo Häberlin keraaminen Origo-astiasarja vuodelta 1999 ja Essence-lasit vuodelta 2001, Anu Penttisen Vitriini vuodelta 2010 sekä keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä yhdistelevä Sarjaton-astiasarja, jonka ovat suunnitelleet Harri Koskinen, Aleksi Kuokka, Musuta ja Samuji vuonna 2012.

Iittalan historiaa

Vuodesta 1917 Iittalan omisti A. Ahlström Osakeyhtiö, joka omisti myös Karhulan lasitehtaan. Nämä muodostivat yhdessä Karhula-Iittalan lasitehtaan aina 1950-luvulle asti. Alussa tehdas valmisti enimmäkseen apteekkilasia, pulloja ja öljylamppulaseja, mutta myös jonkin verran talouslasia.

1920- ja 30-lukujen perinteisten, taidokkaasti hiottujen hienostolasien hallitseman kauden jälkeen Iittala alkoi vähitellen panostaa uuteen muotoiluun ja siitä alkoi muodostua lasitaiteen ja -teollisuuden edelläkävijä. Ensimmäisiä pioneeriaskeleita olivat suurta kansainvälistä suosiota osakseen saaneet Aino Aallon "Aino Aalto" -lasisto sekä Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Aalto-maljakko (Savoy-maljakko).

Toisen maailmansodan aikana tuotanto oli pitkiä aikoja pysähdyksissä raaka-aine- ja työvoimapulan vuoksi. Tuotanto saatiin jälleen käyntiin vuonna 1946, mihin mennessä tehdas oli jo päässyt ränsistymään pahoin. Sodan jälkeen Iittala oli menestyvä ja kasvava yritys aina 1970-luvun öljykriisin ajoille saakka. Tuolloin alkoivat irtisanomiset ja tuotannon supistukset, jotka jatkuivat aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1987 A. Ahlström Osakeyhtiö myi Iittalan lasitehtaan Wärtsilälle, joka omisti ennestään Nuutajärven lasitehtaan Urjalassa. Iittala yhdistettiin Nuutajärven lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Hackman osti yrityksen vuonna 1990. Vuodesta 2003 yritys toimi itsenäisenä nimellä Iittala Oy Ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden 2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.

9. maaliskuuta 2007 yhtiön pääomistaja ja yhtiö päättivät toteuttaa osakemyynnin ja -annin ja hakea listausta Helsingin pörssiin. Osakemyynti ja -anti alkoivat 12. maaliskuuta, mutta ne peruutettiin 27. maaliskuuta 2007, eikä yhtiö hakenut listausta pörssiin. Kesäkuussa 2007 Fiskars ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta. Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007 ja yrityksen nimeksi vaihtui syyskuussa Iittala Group Oy Ab.

Vuosilukuja

• 1726 Rörstrand perustettiin Tukholmaan kuningas Fredrik I kehotuksesta
• 1790 saksalainen Johan Friedrich Hackman perusti kauppahuoneen Viipuriin
• 1793 Kapteeni Jacob Wilhelm De Pont & Harald Furuhjelm perustivat Nuutajärven lasipruukin
• 1873 Rörstrand perusti Arabian tehtaan Helsinkiin
• 1876 Hackman aterin- ja hienotaetehdas Nurmeen, Viipurin lähelle
• 1881 P.M. Abrahamsson perusti Iittalaan lasitehtaan
• 1891 Aterintuotanto käynnistyi Sorsakoskella
• 1909 Höganäs Keramik perustettiin. Tunnettiin aluksi nimellä Andersson&Johansson
• 1917 Iittala siirtyi A. Ahlström Oy:n omistukseen
• 1920 Høyang-Polaris perustettiin
• 1971 BodaNova perustettiin
• 1956 Professori Timo Sarpaneva suunnitteli Iittalan tuotemerkin
• 1989 Hackman osti Høyang-Polaris -tehtaan Norjasta
• 1990 Hackman osti Arabian, Rörstrand-Gustavsbergin ja Iittala-Nuutajärven, syntyi Hackman Tabletop
• 1994 Hackman Housewares ja Hackman Tabletop yhdistyivät, syntyi Hackman Designor
• 2002 Kansainvälisen Iittala-brändin ja -valikoiman lanseeraus. Designor osti BodaNova-Höganäs Keramik AB:n Ruotsista
• 2003 iittala oy ab yrityksen nimeksi
• 2004 italialainen keittiölaitevalmistaja Ali Group (Alifin Oy) osti Iittalan omistavan Hackman Oyj Abp:n ja ilmoitti luopuvansa Iittalan omistuksesta. Hackmanin osake ja sen mukana Iittala poistui Helsingin Pörssin päälistalta
• 2004 Iittala siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin omistukseen
• 2006 Yritysmuoto muuttui julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj
• 2007 Osakeanti peruttiin, Fiskars osti Iittala Group Oyj:n ja nimeksi tuli Iittala Group Oy Ab

Iittalan muotoilun historiaa

Iittala tekee tiivistä yhteistyötä muotoilijoiden kanssa ja pyrkii varmistamaan, että lopullinen tuote noudattaa sekä muotoilijan toiveita että Iittalan ydinarvoja ja filosofiaa. Lisäksi Iittala tuottaa laadukkaita tuotteita, joita muunnellaan uusien värien ja muunnelmien kautta – tässä apuna on Erkki Vesannon vuonna 1936 kehittämä arkistointijärjestelmä, joka varmistaa, etteivät muotoilut muistuta liiaksi toisiaan.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Iittalan lasinpuhaltajat, tuotemallit ja muotoilu tulivat aina 1920-luvulle asti Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Belgiasta.

Iittalan ensimmäinen oma suunnittelija oli Alfred Gustafsson. Silloisen varapääjohtajan Claës Norstedtin aloitteesta Alfred Gustafsson loi vuonna 1903 tunnetuimmat työnsä, suurmieslasien sarjan. Juomalasien sarja oli osa passiivista vastarintaa Venäjän valtaa vastaan. Laseihin oli kuvattu suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin merkkihenkilöitä.

1920- ja 30-luvut olivat Iittalan kristalliaikaa. Barcelonan maailmannäyttelyssä vuonna 1929 Iittala sai tunnustuksen kristalleista, joita tuotettiin Iittalan lasitehtaissa.

Vuonna 1932 Göran Hongell palkattiin Karhula-Iittalaan, ja hänestä tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu muotoilija. Hongell käynnisti yhteistyön suunnittelijoiden ja lasinpuhaltajien välillä viemällä piirustuksia lasitehtaalle pyytääkseen mielipidettä esineen puhaltamiseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Karhula-Iittalan yhteistyökumppaneina oli myös monia muita suunnittelijoita, kuten Gunnel Nyman ja Lisa Johansson-Pape.

Aino ja Alvar Aalto toivat funktionalismin Suomeen ja Iittalaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Aino Aalto osallistui Karhula-Iittalan muotoilukilpailuun ja sijoittui toiseksi Bölgeblick-sarjallaan. Kansainväliselle yleisölle lasi esiteltiin Lontoossa 1933 sekä Milanon vuoden 1936 triennaalissa, missä Aino Aalto voitti kultamitalin. Lasit olivat muotoilultaan paitsi yksinkertaisia myös käytännöllisiä, sillä ne voitiin pinota. Aino Aalto -laseja valmistetaan edelleen.

Vuonna 1936 Alvar Aalto suunnitteli tunnetuimman esineensä, Aalto-maljakon (eli Savoy-maljakon). Sen ensiesittely tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Maailmankuulu Aalto-maljakko on ikoni, jota tuotetaan Iittalan lasitehtaassa edelleen, 75 vuotta syntymänsä jälkeen.

Vuonna 1946 pääjohtajana toiminut Antero Järvinen oli kaukaa viisas ja antoi suunnittelijoille mahdollisuuden ottaa vastuuta Iittalan tulevasta suunnasta. Se kannatti Tukholman muotoilukilpailussa, missä kilpailutöinä oli paitsi hiekkapuhallettuja ja kaiverrettuja teoksia myös kaiverrus Iittalan Göran Hongellin suunnittelemiin maljakoihin. Tapio Wirkkala voitti ensimmäisen palkinnon, ja 2. ja 3. sija menivät Kaj Franckille. Järvinen oli mielissään kilpailun tuloksista, ja Wirkkala ja Franck saivat vapaat kädet taidelasin muotoiluun Iittalan lasitehtaalla. Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan tekemän työn myötä suhtautuminen lasiin muuttui. Kirkkautta ja valon taittumista alettiin arvostaa uudella tavalla.

1940-luvun loppupuolelta alkaen Göran Hongell ja Erkki Vesanto keskittyivät sarjatuotannon suunnitteluun[9], kun taas Tapio Wirkkala ja Kaj Franck panostivat taidelasimuotoiluun. Karhula-Iittalan kuvasto vuodelta 1949 ilmentää uutta asetelmaa: kuvasto poikkesi edeltäjistään täysin ja sisälsi kauniita taide-esineitä.

Göran Hongellin vuonna 1948 suunnittelemat Aarne-lasit palkittiin kultamitalilla vuoden 1954 Milanon triennaalissa, ja lasien tuotanto jatkuu edelleen.

Järvisen pyrkimykset edistää muotoilua saivat jatkoa, kun Håkan Södermaströmistä tuli johtaja vuonna 1950. Hänen tavoitteenaan oli, että Iittalan lasitehtaalla muotoilu koskisi koko tuotevalikoimaa. Helsingin messuilla vuonna 1950 Karhula-Iittalan tuotteet palkittiin kultamitalilla ja yleisö äänesti Tapio Wirkkalan Kantarellin näyttelyn kauneimmaksi esineeksi.

Suomalainen muotoilu menestyi muutenkin hyvin 1950-luvulla, ja esimerkiksi Milanon triennaalissa vuonna 1951 Suomi voitti 25 palkintoa. Tapio Wirkkala sai kolme Grand Prix -palkintoa, ja Timo Sarpaneva palkittiin hopeamitalilla. Vuonna 1954 Wirkkala sai jälleen Grand Prix -palkinnon. Heti seuraavassa Milanon triennaalissa Timo Sarpaneva sai Grand Prix -palkinnon vuonna 1957.

Vuonna 1952 Kaj Franck – joka oli myös Arabian taiteellinen johtaja – suunnitteli Arabialle Kilta-sarjan. Vuonna 1981 Teemaksi uudelleen nimetyn sarjan muotoilu kuvastaa Iittalan perusajatuksia ja arvoja, sillä siinä yhdistyvät erinomainen laatu ja monikäyttöinen, ajaton muotoilu. Teema on yhä tuotannossa, ja Heikki Orvolan sekä Oiva Toikan säännöllisesti suunnittelemat uudet värit ja koot kunnioittavat taatusti Franckin alkuperäisen muotoilun henkeä.

Iittala asetti tiukat vaatimukset tuotteilleen. Löflund kertoo, kuinka Timo Sarpanevan Orkidea-veistoksista – joita pystyttiin valmistamaan vain muutama kappale tunnissa – toisinaan vain yksi läpäisi tarkastuksen, toisinaan ei yksikään. Iittalan tuotteiden muotoilu ja laatu toivat Iittalalle suurta arvostusta ympäri maailmaa, mistä yhtenä osoituksena on Orkidean saama House Beautiful -lehden Most Beautiful Object -tunnustus vuodelta 1954.

Taidelasin suosion kasvun myötä suunnittelijoiden nimistä tuli myyntimenestyksen tae. Timo Sarpaneva suunnitteli i-kokoelmalleen punaisen i-merkin, josta tuli vuonna 1956 Iittala-brändin tunnus, joskin Karhula-nimeä käytettiin Iittalan lasitehtaan tuotteista vielä 1960-luvun alussa.

Kaj Franck suunnitteli alkuperäisen, muotonsa mukaan nimetyn Kartio-lasisarjan vuonna 1956.

Timo Sarpanevan valurautainen Sarpaneva-pata vuodelta 1960 osoitti, että laadukas materiaali on mahdollista pelkistää vain olennaiseen luovan taiteilijan käsissä.

Oiva Toikka loi vuonna 1964 Kastehelmi-lasiastioiden sarjan, joka on tänä päivänäkin tuotannossa samoin kuin Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit vuodelta 1968.

Oiva Toikan tunnetuimpia teoksia, Birds by Toikka -lasilintuja, on valmistettu vuodesta 1971.

Vuonna 1972 Heikki Orvola suunnitteli Aurora-lasisarjan Iittalalle. Fujiwo Ishimoton kanssa hän suunnitteli Illusia-astiasarjan Arabialle.

Valto Kokko loi ensimmäisen laajan lasiastiasarjansa, Avecin, vuonna 1973. Hänen tunnetuin sarjansa Otso on vuodelta 1978, ja vuodesta 1981 alkaen Otso on kuulunut New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin.

Heikki Orvolan Kivi-kynttilälyhdyt vuodelta 1988 olivat jälleen yksi osoitus Iittalan muotoilun ajattomuudesta.

Björn Dahlströmin vuonna 1998 luoma, muotoilultaan huikea keitto- ja paistoastioiden Tools-sarja on suunniteltu yhteistyössä maailman huippukokkien kanssa.[21] .

Vuonna 1998 Stefan Lindfors suunnitteli aivan uudenlaisen, avokahvaisten keramiikka-astioiden sarjan Egon.

Tiivis yhteistyö valittujen kansainvälisten muotoilijoiden kanssa sai aikaan muotoilutuotteita, jotka olivat uskollisia Iittalan perusperiaatteille mutta samalla uudistivat lasiastioiden muotoilua, kuten Alfredo Häberlin Essence-lasit ja -karahvi.

Alfredo Häberlin vuonna 2001 suunnittelemasta raidallisesta keramiikkamunakupista tuli niin suosittu, että koko Origo-sarjasta tehtiin raidallinen, mikä tekikin siitä mainion vastapainon Iittalan Teema-sarjalle.

Anu Penttisen kirkkaat ja voimakasväriset Vitriini-lasirasiat vuodelta 2010 olivat jälleen yksi Iittalan muotoilun kohokohta ja suunnannäyttäjä.

Suomalaisten perinteiden moderni tulkinta, kuuden muotoilijan yhteistyönä syntynyt Sarjaton yhdistelee keramiikkaa, lasia, puuta ja tekstiiliä toisiinsa sopivin värein ja tyylein. Tuotteet tulivat markkinoille vuonna 2012.

Muotoilijat

Göran Hongell (1902–1973),
oli yksi suomalaisen lasimuotoilun edelläkävijöistä. Karhula-Iittalaan vuonna 1932 palkatusta Hongellista tuli ensimmäinen suomalaiseen lasitehtaaseen palkattu vakituinen muotoilija vuonna 1940. Hän loi lasiastioita kehittäen erikoistekniikoita ja värisävyjä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hänen luomuksensa olivat yksinkertaisen koruttomia, ja niissä modernismin henki yhdistyi hillittyyn art decoon.
Muotoilutöitä Iittalalle: Silko (1938), Maininki (1938), Säde (1939), Hongellin hattu (1941), Aarne (1948), Aulanko (1950-luku).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aarne (1948).
Palkinnot: Aarne (1948): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Aino Aalto (1894–1949),
suunnitteli rakennuksia, sisustuksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Aino Aallon funktionalistisen suuntautumisen seurauksena syntyi yksinkertaisia, pinottavia ja tilaa säästäviä lasituotteita. Veteen heitetyn kiven muodostamista renkaista innoituksensa saaneiden lasien monikäyttöisyys teki Bölgeblick-sarjasta kansainvälisesti tunnetun muotoiluklassikon. Aino Aalto suunnitteli töitä myös yhdessä aviomiehensä Alvar Aallon kanssa.
Muotoilutöitä Iittalalle: Bölgeblick-sarja (1932), Aalto-lasi (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1933), Aalto-kukka (yhteistyössä Alvar Aallon kanssa – 1939).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Bölgeblick, lasit, kaadin, lautanen – uudelleen nimettynä Aino Aalto.
Palkinnot: Näyttelyarkkitehtuuri Artekille: Grand Prix – Milanon triennaali (1936), Bölgeblick (1932): kultamitali – Milanon triennaali (1954).

Alvar Aalto (1898–1976),
modernin arkkitehtuurin mestari, suunnitteli muun muassa konserttisaleja, kirjastoja, sairaaloita ja museoita eri puolilla maailmaa. Hänen ainutlaatuinen tyylinsä ja poikkeuksellinen lahjakkuutensa näkyvät niin hänen suunnittelemissaan huonekaluissa kuin maljakoissakin, joiden huipentuma oli Savoy-maljakko. Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyssä ensiesittelynsä saanut arvostettu taideteos – kuten monet muutkin Aallon töistä – elää nykyään omaa elämäänsä. Aalto ja hänen vaimonsa Aino Aalto suunnittelivat töitä usein yhdessä.
Muotoilutöitä Iittalalle: Aalto-lasi (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1933), Aalto/Savoy-kulho (1936), Savoy/Aalto-maljakko (1936), Aalto/Savoy double (1936), Aalto-kukka (yhteistyössä Aino Aallon kanssa – 1939).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Aalto-kokoelma, kulho, kynttilälyhty, maljakko, kukkasarja.

Tapio Wirkkala (1915–1985),
suunnitteli seteleitä, grafiikkaa, veistoksia, huonekaluja, koruja ja lasiesineitä. Hänen monipuolisuutensa muotoilijana on synnyttänyt yli 400 lasiastiaa ja taide-esinettä. Wirkkala oli poikkeuksellisen lahjakas lasisuunnittelija, ja hänen tiivis yhteistyönsä lasityöläisten kanssa loi uusia tekniikoita ja pysyviä taidokkaita muotoiluesineitä.
Muotoilutöitä Iittalalle: Finestra (1946), Pitsi (1947), Kantarelli (1951), Viinirypäle/Päärynä (1947), Kalvolan kanto (1948), Jääpala (1951), Jäävuori (1951), Tokio (1954), Tapio (1954), Marsalkansauva (1954), Rondo (1957), Romantica (1960), Paadrin (1960), Jäänsärkijä (1968).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kantarelli, Gaissa, Ultima Thule, Tapio.
Palkinnot: Kantarelli, Viinirypäle/Päärynä, Varsanjalka, Kalvolan kanto, Tunturi, Jäkälä, Jääpala (1951); Jäävuori – Milanon triennaali (1951); Tokio, Tapio, Marsalkansauva – Milanon triennaali (1954); Tiima, Rondo – Milanon triennaali (1957); Romantica (1960); Paadrin Jää – Milanon triennaali (1960); Jäänsärkijä, Ultima Thule: kulho – Milanon triennaali (1968); Lunning-palkinto (1951); Pro Finlandia -mitali (1955); Prinssi Eugen -mitali (1980).

Kaj Franck (1911–1989),
suomalaisen muotoilun omatunto[33], poisti muotoilustaan kaiken ylimääräisen jättäen jäljelle vain olennaisen. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Teema-astiasto ja Kartio-lasisarja.
Muotoilutöitä Iittalalle: Kaivonkatsoja (1946), Lakaisija (1946), Onkija (1946), Teema (Kilta) (1952), Kartio (1956), Tupa (1948).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Teema, Kartio, Purnukka, Ateenan aamu.
Palkinnot: Milanon triennaali (1951), Milanon triennaali (1954), Milanon triennaali (1957), Lunning-palkinto (1955), Pro Finlandia -mitali (1957), Prinssi Eugen -mitali (1964).

Alfredo Häberli (1964)
on Zürichissä asuva kansainvälinen muotoilija. Alfredo Häberlin muotoilussa perinne yhdistyy innovaatioon, iloon ja energiaan.
Muotoilutöitä Iittalalle: Essence (2001), Kid's Stuff (2001), Senta (2003), Tris (2003), Origo (1999).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Essence, Senta, Origo.

Heikki Orvola (1943)
on suomalaisen muotoilun tärkeimpiä vaikuttajia. Orvolan materiaaleja ovat lasi, keramiikka, valurauta ja tekstiili. Vuonna 1998 Orvola voitti arvostetun Kaj Franck -palkinnon.
Muotoilutöitä Iittalalle: Aurora (1972), Kivi (1987), Palazzo Pro Arte (1988), Verna-lasi (1998), Verna-maljakko (2004), Korento (2011).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Kivi, Korento, Aurora.
Palkinnot: Kaj Franck -muotoilupalkinto (1998), Pro Finlandia -mitali (1984)

Timo Sarpaneva (1926–2006)
oli monien materiaalien taitaja. Hän käytti töissään lasia, posliinia, valurautaa ja tekstiilejä sekä grafiikkaa. Sarpanevan I-sarjasta tuli Iittalan tavaramerkki vuonna 1956. Sarpaneva oli suomalaisen designin kansainvälisesti tunnettu voimahahmo. Hänen töitään on esillä taide- ja muotoilumuseoissa eri puolilla maailmaa, ja Orkideaa on kuvailtu maailman kauneimmaksi esineeksi.
Muotoilutöitä Iittalalle: Lansetti II (1952), Orkidea (1954), i-lasi (1956), Tsaikka (1957), pinottava pullo (1959), sarpaneva (1960), Festivo (1966), Claritas (1984).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Tsaikka, Orkidea, Claritas, Festivo, Sarpaneva, Steel-teräsvati.
Palkinnot: I-sarja (1954), Lunning-palkinto (1956), Pro Finlandia -mitali (1958), Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto-yliopiston) kunniatohtorius (1993)

Oiva Toikka (1931)
on yksi suomalaisen lasimuotoilun suurista persoonista, joka on parhaiten tunnettu lintukokoelmastaan. Hänen mielikuvituksellinen, rikas ja rohkea lasitaiteensa edustaa virtaviivaista ja esteettistä pohjoismaista muotoilua. Toikan Lintukokoelmaan on tähän mennessä kertynyt 400 lasitaide-esinettä, ja hänen Kastehelmi-sarjansa on erittäin suosittu.
Muotoilutöitä Iittalalle: Kastehelmi (1964), Flora (1966), Birds (1971), Vuosikuutio (1977), Niili (1989), Delta (1989), Vaskooli (1988), Full Moon (1989).
Tuotteet, jotka ovat yhä Iittalan tuotannossa: Birds, Vuosikuutio, Kastehelmi.
Palkinnot: Lunning-palkinto (1970), Pro Finlandia -mitali (1980), World Glass Now 85 (VUOSI), Kaj Franck -muotoilupalkinto (1992), Prinssi Eugen -mitali (2001).

Lasimuseot

Iittalan lasimuseo perustettiin tehtaan yhteyteen vuonna 1971. Iittalan Lasimuseo, Nuutajärven Lasimuseo, Arabian museo, Rörstrandin museo sekä Aterinmuseo tallettavat ja tutkivat Arabian, Hackmanin, Iittalan ja Rörstrandin historiaa.

Lähteet

• Aav, Marianne & Viljanen, Eeva: Iittala: 125 Years of Finnish Glass. Designmuseo, 2006. ISBN 952-9878-47-8.

Tuotantolaitoksia

• Iittalan lasitehdas sijaitsee Iittalassa Kanta-Hämeessä.
• Arabian keramiikkatehdas Helsingissä.

Kirjallisuutta

• Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Keräilijän aarteet. Suomalaisia juomalaseja. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35747-7.
• Koivisto, Kaisa & Westerholm, Sirpa: Keräilijän aarteet. Suomalaisia lasimaljakoita. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37039-1.

Aiheesta muualla

• Iittalan kotisivu
• Kansalliskirjaston digitoidut aineistot: Iittalan tuoteluettelot
• Iittalan lasitehtaiden tuotantoa
• Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide, s. 549–570. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.