Ero sivun ”Pellavan korjuu ja muokkaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Pellavan muokkaus: loukutuskuva by anneli salo
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Häkilöinti: häkilän kuva
Rivi 30: Rivi 30:


===Häkilöinti===
===Häkilöinti===
[[File:Bergisch Gladbach - Bergisches Museum 23 ies.jpg|thumb|Pellavahäkilä.]]
Häkilöinnissä pellava kammataan [[häkilä]]llä, jolloin saadaan erotetuksi loput rohtimet hienoista ja pitkäkuituisista ''[[Aivina|aivinoista]]''. Häkilä on harjamainen väline, jonka piikit ovat rautaa. Pellavanippua vedetään häkilän läpi useita kertoja.<ref name =kangasvuo/> Häkilöitäessä erottuvat pitkät ja pehmeät aivinakuidut karkeammista ja lyhyistä rohdinkuiduista. Häkilöiden piikkitiheys vaihtelee usein, ja sama sormaus voidaankin häkilöidä useaan kertaan, ensin harvalla ja sitten tiheämmällä häkilällä.<ref name =skm/><ref name =mikander/>
Häkilöinnissä pellava kammataan [[häkilä]]llä, jolloin saadaan erotetuksi loput rohtimet hienoista ja pitkäkuituisista ''[[Aivina|aivinoista]]''. Häkilä on harjamainen väline, jonka piikit ovat rautaa. Pellavanippua vedetään häkilän läpi useita kertoja.<ref name =kangasvuo/> Häkilöitäessä erottuvat pitkät ja pehmeät aivinakuidut karkeammista ja lyhyistä rohdinkuiduista. Häkilöiden piikkitiheys vaihtelee usein, ja sama sormaus voidaankin häkilöidä useaan kertaan, ensin harvalla ja sitten tiheämmällä häkilällä.<ref name =skm/><ref name =mikander/>



Versio 19. huhtikuuta 2015 kello 10.28

Pellavan korjuu ja muokkaus pellavalangaksi sisältää perinteisin menetelmin tehtynä kymmenkunta työvaihetta, joihin kuluu yhteensä kuukausikaupalla aikaa.

Nyhtö ja kuivaus

Pellavat nyhdetään maasta juurineen ja kuivatetaan asettamalla pellavaniput eli sormaukset pellolla nojaamaan noin 60 senttimetrin korkeudelle viritettyä riukua vasten, riu’un molemmin puolin, noin viikoksi.[1]

Rohkinta

Siemenkodat eli sylkyt ja lehdet irrotetaan kasvin varresta rohkalla, nuijalla tai varstalla.[2] Rohka on penkkiin kiinnitetty riipimislaite, jossa on kampamaisia rauta- tai puupuikkoja. Rohkijat istuvat penkin molemmissa päissä ja lyövät vuorotellen pellavanippuja rohkaa vasten, alkaen latvapäästä vähitellen kohti tyveä. Näin saadaan erotetuksi sylkyt, joista erotetaan pellavansiemenet viskaamalla tai seulomalla ne kangaspuiden pirtaa apuna käyttäen.[1]

Liotus ja kuivaus

Varsien liotuksessa pellavan puumaiset osat mätänevät ja irtoavat varsinaisesta pellavakuidusta. Liotukseen on useita menetelmiä olosuhteiden ja vuodenajan mukaan:[2]

  1. vesiliotus hitaasti virtaavassa vedessä,
  2. nurmiliotus, jossa pellavat jätetään nurmelle tai sängelle 3–4 viikoksi kasteen ja sateen liotettavaksi,
  3. hankiliotus, jossa pellavat jätetään talveksi lumen alle, ja
  4. siniliotus, jossa pellavat ladotaan saven, mudan tai mätänevien lehtien kanssa kerroksittain.

Liotuksen jälkeen pellavaniput kuivatetaan ulkona pellolla ja sen jälkeen saunassa tai riihessä.

Pellavan muokkaus

Pellavan loukuttajat työnäytöksessä Anttilan Elomarkkinoilla Tuusulassa 2004

Loukutus

Pellavaloukulla loukutetaan sitten irti pellavanvarsien puumaiset sisäosat päistäreet. Loukutuksessa käytetään pihtimäistä pellavaloukkua, johon juuripäistä tasattu pellavanippu asetetaan ja sitä hakataan loukun saranoidulla yläosalla.[3]

Lihtaaminen

Pellavanlihtaaja.

Lihtaamisessa irtoavat lihdan avulla loput päistäreet, sekalaiset kuidut eli tappurat sekä karkeat pellavakuidut eli rohtimet.[2] Pellavalihta muistuttaa pellavaloukkua, mutta on kevytrakenteisempi. Lihtauksessa pellavanippu asetetaan lihtaan ja hakkaamisen sijasta vedetään lihdan lävitse.[3]

Vitominen

Joskus lihtauksen lisäksi tai sen sijasta on käytetty vitomista. Siinä pellavanippu asetetaan alustalle, jonka päällä sitä kaavitaan tai lyödään puisella, nuijantapaisella vitimellä.[3]

Häkilöinti

Pellavahäkilä.

Häkilöinnissä pellava kammataan häkilällä, jolloin saadaan erotetuksi loput rohtimet hienoista ja pitkäkuituisista aivinoista. Häkilä on harjamainen väline, jonka piikit ovat rautaa. Pellavanippua vedetään häkilän läpi useita kertoja.[3] Häkilöitäessä erottuvat pitkät ja pehmeät aivinakuidut karkeammista ja lyhyistä rohdinkuiduista. Häkilöiden piikkitiheys vaihtelee usein, ja sama sormaus voidaankin häkilöidä useaan kertaan, ensin harvalla ja sitten tiheämmällä häkilällä.[2][1]

Aivinoista saadaan kehrättyä sileää, kiiltävää lankaa liinavaatteisiin ja paitakankaisiin, kun taas rohdinlangat ovat paksumpia ja karkeampia työvaatteissa yms. käytettäviksi.[2][1]

Harjaaminen

Pellavanmuokkauksen viimeinen vaihe on harjaus, jossa viimeisetkin rohtimet ja aivinakuidut erotetaan toisistaan sianharjaksista ja piestä tehdyllä lyhytkarvaisella harjalla.

Pellavan kehruu

Pellavakuidut kehrätään langaksi rukilla.

Lähteet

  1. a b c d Mikander, Esko: Pellavan kuivaus, Virtuaalikylä-sivusto, viitattu 19.4.2015.
  2. a b c d e Pellava, Suomen Käsityön Museo, viitattu 19.4.2015.
  3. a b c d Kangasvuo, Jenny: Pellavan käyttö viikinki- ja ristiretkiajalla Suomen alueella, Oulun yliopisto, Taideaineiden ja antropologian laitos, Yleisen arkeologian proseminaarityö 26.10.2000, viitattu 19.4.2015.