Ero sivun ”Kirjansidonta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Relieur JPG01.jpg|200px|thumb|Perinteinen kirjansitoja työssään.]] |
[[Tiedosto:Relieur JPG01.jpg|200px|thumb|Perinteinen kirjansitoja työssään.]] |
||
'''Kirjansidonta''' tarkoittaa [[kirja]]n kokoamista painetuista ja taitetuista [[arkki|arkeista]] tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.<ref name="multiple">CD-Facta 2005, WSOY.</ref> |
'''Kirjansidonta''' tarkoittaa [[kirja]]n kokoamista painetuista ja taitetuista [[arkki|arkeista]] tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.<ref name="multiple">CD-Facta 2005, WSOY.</ref> |
||
Kirjansidonta |
Kirjojen sitominen on hyvin vanha ammatti, jota on harjoitettu jo muun muassa keskiajalla [[Luostari|munkkiluostareissa]]. Kirjansidonta olikin pitkään käsityötä, mutta nykyisin kirjat työstetään sitomolinjoilla, joissa eri työvaiheet on kytketty yhtenäiseksi konelinjaksi. Joissain kirjansitomoissa kirjan painaminen ja sitominen on yhdistetty samaan valmistuslinjaan. Aikaisemmin kirjan arkit nidottiin toisiinsa tai selän poikittaissidoksiin langalla. Liimanidonta on yleistynyt toisen maailmansodan jälkeen halvempana menetelmänä, mutta lankasidos on kestävämpi ja edelleen käytössä.<ref name="multiple"/><ref>[http://www.painomerkki.fi/Jalkikasittely.html Painomerkki.fi]</ref> |
||
[[Keskiaika|Keskiajalla]] arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin [[kulta]]a, [[hopea]]a ja [[jalokivi]]ä sekä taidokkaita [[Norsunluu|norsunluisia]] [[reliefi|kohokuvia]]. Tavallisesti kirjan kannet olivat [[nahka|nahalla]] päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. [[1500-luku|1500-luvulta]] lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.<ref name="multiple"/> |
[[Keskiaika|Keskiajalla]] arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin [[kulta]]a, [[hopea]]a ja [[jalokivi]]ä sekä taidokkaita [[Norsunluu|norsunluisia]] [[reliefi|kohokuvia]]. Tavallisesti kirjan kannet olivat [[nahka|nahalla]] päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. [[1500-luku|1500-luvulta]] lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.<ref name="multiple"/> |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* [http://www.curec.net/index.php?option=com_content&view=article&id=470%3Akirjansidonta&catid=119%3Aideavakka-42011&Itemid=5 CuRec-verkkolehden artikkeli kirjansidonnasta] |
|||
* [http://kotisivu.dnainternet.net/joose/kirjankorjaus/ Kirjankorjaajan opas]. |
|||
*{{Verkkoviite | Osoite = https://hktytesti.files.wordpress.com/2014/05/hkty-4-13jokinen.pdf | Nimeke = Mestarilta mestarille – Kirjansitomo V. & K. Jokinen 85 vuotta | Tekijä = Laura Reunanen | Tiedostomuoto = pdf | Selite = | Julkaisu = HKTY.fi 4/2013 | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = [[Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys]] | Viitattu = 16.4.2015 | Kieli = }} |
|||
[[Luokka:Graafinen suunnittelu]] |
[[Luokka:Graafinen suunnittelu]] |
||
Versio 16. huhtikuuta 2015 kello 22.31
Kirjansidonta tarkoittaa kirjan kokoamista painetuista ja taitetuista arkeista tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.[1]
Kirjojen sitominen on hyvin vanha ammatti, jota on harjoitettu jo muun muassa keskiajalla munkkiluostareissa. Kirjansidonta olikin pitkään käsityötä, mutta nykyisin kirjat työstetään sitomolinjoilla, joissa eri työvaiheet on kytketty yhtenäiseksi konelinjaksi. Joissain kirjansitomoissa kirjan painaminen ja sitominen on yhdistetty samaan valmistuslinjaan. Aikaisemmin kirjan arkit nidottiin toisiinsa tai selän poikittaissidoksiin langalla. Liimanidonta on yleistynyt toisen maailmansodan jälkeen halvempana menetelmänä, mutta lankasidos on kestävämpi ja edelleen käytössä.[1][2]
Keskiajalla arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin kultaa, hopeaa ja jalokiviä sekä taidokkaita norsunluisia kohokuvia. Tavallisesti kirjan kannet olivat nahalla päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. 1500-luvulta lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.[1]
Lähteet
- ↑ a b c CD-Facta 2005, WSOY.
- ↑ Painomerkki.fi
Katso myös
Aiheesta muualla
- CuRec-verkkolehden artikkeli kirjansidonnasta
- Laura Reunanen: Mestarilta mestarille – Kirjansitomo V. & K. Jokinen 85 vuotta (pdf) HKTY.fi 4/2013. Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys. Viitattu 16.4.2015.