Ero sivun ”Käpytikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kursiiveja poistettu mallineesta pyynnöstä; ehkä myös oheismuokkauksia (AWB) |
vanhin lintu, rauhoitus |
||
| Rivi 33: | Rivi 33: | ||
Käpytikalla on valkoinen vatsa, joka rajoittuu jyrkästi punaiseen alaperään. Sen kupeet ovat viiruttomat ja hartioissa isot valkoiset laikut. Siipisulat ovat valkoisia poikkiraitoja lukuun ottamatta mustat. Vanhalla koiraalla on punainen laikku takaraivolla, mutta naaraalla päälaki on kokonaan musta. Nuorilla yksilöillä, varsinkin koirailla, päälaki on kokonaan punainen. Pohjois-Afrikassa elävällä ''numidus''-alalajilla punainen alaperä jatkuu vatsan puolelle, ja niillä on punainen rinta, jossa on mustia laikkuja.<ref name="svensson">{{Kirjaviite | Tekijä = Svensson, Lars | Nimeke = Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut | Sivu = 244 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-1-21351-2}}</ref> |
Käpytikalla on valkoinen vatsa, joka rajoittuu jyrkästi punaiseen alaperään. Sen kupeet ovat viiruttomat ja hartioissa isot valkoiset laikut. Siipisulat ovat valkoisia poikkiraitoja lukuun ottamatta mustat. Vanhalla koiraalla on punainen laikku takaraivolla, mutta naaraalla päälaki on kokonaan musta. Nuorilla yksilöillä, varsinkin koirailla, päälaki on kokonaan punainen. Pohjois-Afrikassa elävällä ''numidus''-alalajilla punainen alaperä jatkuu vatsan puolelle, ja niillä on punainen rinta, jossa on mustia laikkuja.<ref name="svensson">{{Kirjaviite | Tekijä = Svensson, Lars | Nimeke = Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut | Sivu = 244 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-1-21351-2}}</ref> |
||
Vanhin tavattu suomalainen [[rengastus|rengastettu]] käpytikka on ollut 12 vuotta, 10 kuukautta ja 7 päivää vanha.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luomus.fi/fi/lintujen-ikaennatykset | Nimeke = Lintujen ikäennätykset | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo | Viitattu = 21.6.2021}}</ref> |
|||
==Äänet== |
==Äänet== |
||
Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä ”kjik”. Sen soidinrummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla suomalaisilla tikoilla. Se toistaa tämän noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidestä kymmeneen kertaa minuutissa. Käpytikka rummuttaa kuivien oksien lisäksi myös tolppien metallisuojuksia, lampunkupuja ja muita paikkoja, jotka antavat hyvän kaikupohjan. Hermostuneena käpytikka päästää karhean ja käheän ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.<ref name="laine">{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse J. | Nimeke = Suomalainen lintuopas | Sivu = 210 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-0-26894-0}}</ref> |
Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä {{kuuntele rivillä|Dendrocopos major - Great Spotted Woodpecker XC309807.mp3|”kjik”}}. Sen soidinrummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla suomalaisilla tikoilla. Se toistaa tämän noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidestä kymmeneen kertaa minuutissa. Käpytikka rummuttaa kuivien oksien lisäksi myös tolppien metallisuojuksia, lampunkupuja ja muita paikkoja, jotka antavat hyvän kaikupohjan. Hermostuneena käpytikka päästää karhean ja käheän ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.<ref name="laine">{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse J. | Nimeke = Suomalainen lintuopas | Sivu = 210 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2009 | Tunniste = ISBN 978-951-0-26894-0}}</ref> |
||
==Levinneisyys== |
==Levinneisyys== |
||
| Rivi 43: | Rivi 45: | ||
Käpytikkoja elää Euroopassa, [[Pohjois-Aasia|Pohjois]]- ja [[Itä-Aasia]]ssa sekä [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikassa]]. Euroopassa sen pesimäkannaksi arvioidaan 12–18 miljoonaa paria.<ref name="IUCN" /> |
Käpytikkoja elää Euroopassa, [[Pohjois-Aasia|Pohjois]]- ja [[Itä-Aasia]]ssa sekä [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikassa]]. Euroopassa sen pesimäkannaksi arvioidaan 12–18 miljoonaa paria.<ref name="IUCN" /> |
||
Suomessa käpytikka pesii koko maassa pohjoisinta [[Lappi]]a lukuun ottamatta. Käpytikkojen määrään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon runsaus, minkä vuoksi kannanvaihtelut eri vuosina voivat olla suuria. Suomen käpytikkakanta on kasvanut 1900-luvun puolivälistä lähtien. 2000-luvulla käpytikan parimääräksi on Suomessa arvioitu 300 000 – 700 000.<ref name="atlas">{{Verkkoviite | Osoite = http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/käpytikka | Nimeke = Lintuatlas | Viitattu = 9.10.2012}}</ref> |
Suomessa käpytikka pesii koko maassa pohjoisinta [[Lappi]]a lukuun ottamatta. Käpytikkojen määrään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon runsaus, minkä vuoksi kannanvaihtelut eri vuosina voivat olla suuria. Suomen käpytikkakanta on kasvanut 1900-luvun puolivälistä lähtien. 2000-luvulla käpytikan parimääräksi on Suomessa arvioitu 300 000 – 700 000.<ref name="atlas">{{Verkkoviite | Osoite = http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/käpytikka | Nimeke = Lintuatlas | Viitattu = 9.10.2012}}</ref> Käpytikka on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 34 euroa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020009 | Nimeke = Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista | Julkaisu = finlex.fi | Viitattu = 21.6.2021}}</ref> |
||
Käpytikka ei ole [[muuttolintu]], mutta huonoina siemenvuosina pohjoisen käpytikat vaeltavat etelään ja lounaaseen.<ref name="svensson" /> |
Käpytikka ei ole [[muuttolintu]], mutta huonoina siemenvuosina pohjoisen käpytikat vaeltavat etelään ja lounaaseen.<ref name="svensson" /> |
||
Versio 21. kesäkuuta 2021 kello 16.35
| Käpytikka | |
|---|---|
 käpytikkakoiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Käpytikat Dendrocopos |
| Laji: | major |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendrocopos major |
|
 |
|
| Katso myös | |
Käpytikka (Dendrocopos major) on tikkalintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta ovat Eurooppa ja pohjoinen Aasia. Käpytikan pituus on noin 25 senttimetriä, ja sen vatsa on valkoinen ja siivissä mustalla pohjalla valkoiset poikkiraidat. Käpytikkojen lajimäärään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon onnistuminen. Se pesii monenlaisissa metsissä, vaikkakin suosii havumetsiä.
Koko ja ulkonäkö
Täysikasvuisen käpytikan pituus on 23–26 senttimetriä ja siipien kärkiväli 38–44 senttimetriä. Se painaa noin 70–105 grammaa.[2]
Käpytikalla on valkoinen vatsa, joka rajoittuu jyrkästi punaiseen alaperään. Sen kupeet ovat viiruttomat ja hartioissa isot valkoiset laikut. Siipisulat ovat valkoisia poikkiraitoja lukuun ottamatta mustat. Vanhalla koiraalla on punainen laikku takaraivolla, mutta naaraalla päälaki on kokonaan musta. Nuorilla yksilöillä, varsinkin koirailla, päälaki on kokonaan punainen. Pohjois-Afrikassa elävällä numidus-alalajilla punainen alaperä jatkuu vatsan puolelle, ja niillä on punainen rinta, jossa on mustia laikkuja.[3]
Vanhin tavattu suomalainen rengastettu käpytikka on ollut 12 vuotta, 10 kuukautta ja 7 päivää vanha.[4]
Äänet
Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä 
Levinneisyys
Käpytikkoja elää Euroopassa, Pohjois- ja Itä-Aasiassa sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa sen pesimäkannaksi arvioidaan 12–18 miljoonaa paria.[1]
Suomessa käpytikka pesii koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Käpytikkojen määrään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon runsaus, minkä vuoksi kannanvaihtelut eri vuosina voivat olla suuria. Suomen käpytikkakanta on kasvanut 1900-luvun puolivälistä lähtien. 2000-luvulla käpytikan parimääräksi on Suomessa arvioitu 300 000 – 700 000.[6] Käpytikka on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 34 euroa.[7]
Käpytikka ei ole muuttolintu, mutta huonoina siemenvuosina pohjoisen käpytikat vaeltavat etelään ja lounaaseen.[3]
Elinympäristö
Käpytikka pesii kaikenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti havumetsiä, mutta pesii myös lehtimetsissä, isoissa puistoissa ja villiintyneissä puutarhoissa.[3] Se ei ole riippuvainen lahopuusta toisin kuin useat muut tikkalajit.[6]
Ravinto
Käpytikan pääravintoa ovat syyskesästä myöhäiseen kevääseen havupuiden siemenet.[8] Se kiilaa kävyn puunkoloon ja naputtelee siemenet esiin. Puun alle kertyy runsaasti siemenistä tyhjennettyjä käpyjä.[3] Kesäisin käpytikka syö hyönteisiä ja niiden toukkia.[8] Se voi syödä myös marjoja ja ryöstää muiden lintujen munia ja poikasia. Talvisin käpytikka voi käydä ruokintapaikoilla syömässä talia ja siemeniä.[5]
Lisääntyminen
Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–7 valkoista munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.[5]
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Dendrocopos major IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Käpytikka Luontoportti.com. Viitattu 6.6.2014.
- ↑ a b c d Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 244. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 210. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 9.10.2012.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ a b Leikola, Anto; Lokki, Juhani; Stjernberg, Torsten: Von Wright -veljesten linnut, s. 191. Otava, 2006. ISBN 951-1-18037-1.
Aiheesta muualla
- Käpytikka Lintukuva-verkkopalvelussa
- ITIS: Dendrocopos major (englanniksi)
- Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen käsisulkasadosta. – Lintumies 3.1975 s. 84–89. SLY.
- Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen lepäilystä rengastus- ja kontrollitietojen perusteella. – Lintumies 3.1975 s. 100–104. SLY.
| ||||||||||