Ero sivun ”Etelänkiisla” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kursiiveja poistettu mallineesta pyynnöstä; ehkä myös oheismuokkauksia (AWB) |
pari lähdettä, levinneisyydestä |
||
Rivi 2: | Rivi 2: | ||
| nimi = Etelänkiisla |
| nimi = Etelänkiisla |
||
| status = {{Elinvoimainen}} |
| status = {{Elinvoimainen}} |
||
| status_fi {{Erittäin uhanalainen}}<ref nale="laji" /> |
|||
| iucn = 22694841 |
| iucn = 22694841 |
||
| iucn_arvioija = BirdLife International |
| iucn_arvioija = BirdLife International |
||
| iucn_vuosi = |
| iucn_vuosi = 2018 |
||
| iucn_versio = |
| iucn_versio = 2021-1 |
||
| iucn_viitattu = |
| iucn_viitattu = 26.6.2021 |
||
| kuva = Uria aalge7.jpg |
| kuva = Uria aalge7.jpg |
||
| leveys = 250 |
| leveys = 250 |
||
Rivi 21: | Rivi 22: | ||
| kaksiosainen = Uria aalge |
| kaksiosainen = Uria aalge |
||
| kaksiosainen_auktori = ([[Erik Pontoppidan|Pontoppidan]], 1763) |
| kaksiosainen_auktori = ([[Erik Pontoppidan|Pontoppidan]], 1763) |
||
| levinneisyyskartta = Uria aalge map.svg |
|||
| wikispecies = Uria aalge |
| wikispecies = Uria aalge |
||
| commonscat = Uria aalge |
| commonscat = Uria aalge |
||
Rivi 34: | Rivi 36: | ||
Etelänkiislan pituus on 38–46 cm ja siipien kärkiväli 60–75 cm. |
Etelänkiislan pituus on 38–46 cm ja siipien kärkiväli 60–75 cm. |
||
Suomen vanhin [[rengastus|rengastettu]] etelänkiisla on ollut |
Suomen vanhin [[rengastus|rengastettu]] etelänkiisla on ollut 34 vuotta, 11 kuukautta ja 12 päivää vanha.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.luomus.fi/fi/lintujen-ikaennatykset | Nimeke = Lintujen ikäennätykset | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo | Viitattu = 26.6.2021}}</ref> Euroopan vanhin etelänkiisla on ollut 42 vuotta ja 10 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://euring.org/data-and-codes/longevity-list?page=3 | Nimeke = Longevity list | Julkaisija = European Union for Bird Ringing | Viitattu = 26.6.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
== Levinneisyys == |
== Levinneisyys == |
||
Etelänkiisla pesii |
Etelänkiisla pesii [[Atlantti|Pohjois-Atlantin]] ja [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] pohjoisosien rannikoilla. Euroopan kannaksi arvioidaan 2,4–3,1 miljoonaa lintua ja maailman kannaksi yli 18 miljoonaa lintua. Lajin kanta on ollut kasvussa ja se on luokiteltu [[elinvoimainen laji|elinvoimaiseksi]]. Lajia uhkaa kalastus.<ref name="IUCN" /> |
||
Itämeren [[Lintuvuoret|lintuvuorilla]] pesii 45 000 paria, joista noin 10 000 paria [[Gotlanti|Gotlannin lintusaarilla]]. |
|||
Suomessa pesii noin 40–50 paria pääasiassa Suomenlahdella. Suomen kanta on hyvin pieni, mutta se saa kuitenkin säännöllisesti täydennystä muualta Itämeren alueelta.{{lähde}} Suomessa etelänruokki on luokiteltu [[erittäin uhanalainen laji|erittäin uhanalaiseksi lajiksi]]<ref name="laji">{{Verkkoviite | Osoite = https://punainenkirja.laji.fi/results/MX.27853 | Nimeke = Etelänkiisla – ''Uria aalge'' | Julkaisu = punainenkirja.laji.fi | Viitattu = 26.6.2021}}</ref> ja se on rauhoitettu. Etelänruokin ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 841 euroa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020009 | Nimeke = Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista | Julkaisu = finlex.fi | Viitattu = 26.6.2021}}</ref> |
|||
Suomessa pesii noin 40-50 paria pääasiassa Suomenlahdella. |
|||
Etelänkiislan kanta on maailmanlaajuisesti elinvoimainen. Sitä uhkaa ennen kaikkea kalastus: Itämerellä [[ajoverkko]]ihin joutuu paljon etelänkiisloja. Suomen kanta on hyvin pieni ja voitaisiin laskea erittäin uhanalaisiin. Suomen kanta saa kuitenkin säännöllisesti täydennystä muualta Itämeren alueelta. |
|||
== Lisääntyminen == |
== Lisääntyminen == |
Versio 26. kesäkuuta 2021 kello 15.40
Etelänkiisla | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Heimo: | Ruokit Alcidae |
Suku: | Kiislat Uria |
Laji: | aalge |
Kaksiosainen nimi | |
Uria aalge |
|
Katso myös | |
Etelänkiisla (Uria aalge) on nimestään huolimatta pohjoisten merialueiden mustavalkea lintu.
Ulkonäkö
Linnun vartalo on virtaviivainen, kuikkaa muistuttava. Sen höyhenpuku menee hyvin tiiviisti vartaloa vasten niin että se näyttää melkein nahalta. Pää, siivet ja selkä ovat mustat, vatsapuoli valkea. Etelänkiisla saatetaan joskus sekoittaa sen lähimpään sukulaiseen pohjankiislaan.
Etelänkiislan ääni on kuuluvaa ulinaa, röhkinää ja korinaa, myös vinkuvia ääniä.
Koko
Etelänkiislan pituus on 38–46 cm ja siipien kärkiväli 60–75 cm.
Suomen vanhin rengastettu etelänkiisla on ollut 34 vuotta, 11 kuukautta ja 12 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin etelänkiisla on ollut 42 vuotta ja 10 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.[3]
Levinneisyys
Etelänkiisla pesii Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosien rannikoilla. Euroopan kannaksi arvioidaan 2,4–3,1 miljoonaa lintua ja maailman kannaksi yli 18 miljoonaa lintua. Lajin kanta on ollut kasvussa ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi. Lajia uhkaa kalastus.[1]
Suomessa pesii noin 40–50 paria pääasiassa Suomenlahdella. Suomen kanta on hyvin pieni, mutta se saa kuitenkin säännöllisesti täydennystä muualta Itämeren alueelta.lähde? Suomessa etelänruokki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi[4] ja se on rauhoitettu. Etelänruokin ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 841 euroa.[5]
Lisääntyminen
Kiislat pesivät tiiviissä yhdyskunnissa paljaalla kalliolla. Munien väri vaihtelee, ehkä siksi että kukin emo tunnistaisi omansa. Munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää. Munii vain 1 munan. Haudonta-aika on noin kuukausi. Molemmat emot hautovat vuorotellen. Poikanen lähtee uimaan 15–17 päivän ikäisenä.
Ravinto
Kiislat pyydystävät ravinnokseen kalaa ja äyriäisiä sukeltamalla.
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Uria aalge IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 26.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Etelänkiisla – Uria aalge punainenkirja.laji.fi. Viitattu 26.6.2021.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Viitattu 26.6.2021.
Aiheesta muualla
- Hario, Martti 1982: Aspskärin kiislayhdyskunnan koosta ja aikuiskannan täydentymisestä. - Ornis Fennica 59:193-194.
- Hedgren, Stellan 1980: Etelänkiislan pesimistulos Stora Karlsön saarella. - Ornis Fennica 57:49-57.
- Tanskanen, Antti & Yrjölä, Rauno 1989: Etelänkiisla (Uria aalge) pesivänä Ahvenanmaalla. - Lintumies 6.1989 s. 277. LYL.
- Vuorjoki, A. 1957: Etelänkiisla, Uria aalge (Pont.), ensi kerran pesivänä Suomessa. - Ornis Fennica 34:132-134.
- Etelänkiisla Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Etelänkiisla (Uria aalge)